Vauvan menettäminen ja seuraava raskaus

Ja tässä se viesti minkä laitoin tuonne toiseen keskusteluun:
Meidän ihana vauva otti ainoat henkäisynsä sairaalassa♥ Se kotiinlähdön hetki oli aivan murskaava, olin ollut sairaalassa 3 yötä vaikka ei tarvetta sinänsä ollutkaan. Sairaalasta menimme suoraan hotelliin, vanhempani menivät siivoamaan kotimme vauvatavaroista. Minä makasin hotellissa kolme päivää, sitten jaksoin taas kohdata ulkomaailman. Suostuin sinä aikana tapaamaan mieheni lisäksi ainoastaan isäni.
Jos kaikki menee hyvin, parin viikon kuluttua meillä on sylissä terve vauva♥

<3 <3 <3

Ei tainnut olla vertaistukea paikalla - mikä on oikeastaan vaan hyvä juttu :)

Pääsin menetyksestä mielestäni ihan hyvin ylitse, mutta seuraava raskaus meni epäuskon vallassa. Että lapsi menehtyy tai on kehitysvammainen vähintään. Synnytyksessä mua ei kohdeltu mitenkään erilailla, varaudu siihen, että henkilökunta voi olla aika tunnekylmääkin asian suhteen, mulle asiaa jopa vähäteltiin :(. Suru kulkee loppuelämän mukana, mutta uusi, elävä vauva auttaa asiassa valtavan paljon. Kysele vaan, jos voin auttaa. Tsemppiä <3

Minä olen menettänyt esikoisen synnytyksessä, kuoli kohtuun ja syntyi kuolleena vuonna 2011. Sen jälkeen olen saanut terveet pojat hätäsektiolla ja suunnitellulla sektiolla. Tuo hätäsektion kokeminen ennen nukutusta oli kamalaa! Kannattaa liittyä facessa pähkinät-ryhmään. On vähän samanlainen kuin käpy-face, mutta tarkoitettu kuolleen lapsen jälkeen uudelleen raskaana oleville.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:20"]Pääsin menetyksestä mielestäni ihan hyvin ylitse, mutta seuraava raskaus meni epäuskon vallassa. Että lapsi menehtyy tai on kehitysvammainen vähintään. Synnytyksessä mua ei kohdeltu mitenkään erilailla, varaudu siihen, että henkilökunta voi olla aika tunnekylmääkin asian suhteen, mulle asiaa jopa vähäteltiin :(. Suru kulkee loppuelämän mukana, mutta uusi, elävä vauva auttaa asiassa valtavan paljon. Kysele vaan, jos voin auttaa. Tsemppiä <3
[/quote]

Minulta kysyttiin kyllä että toivonko "erityiskohtelua" mutta en osannut vastata. Siinä on hyvät ja huonot puolet. Ehkä riittää vaan että kätilö on tietoinen taustastani? Ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:23"]Minä olen menettänyt esikoisen synnytyksessä, kuoli kohtuun ja syntyi kuolleena vuonna 2011. Sen jälkeen olen saanut terveet pojat hätäsektiolla ja suunnitellulla sektiolla. Tuo hätäsektion kokeminen ennen nukutusta oli kamalaa! Kannattaa liittyä facessa pähkinät-ryhmään. On vähän samanlainen kuin käpy-face, mutta tarkoitettu kuolleen lapsen jälkeen uudelleen raskaana oleville.
[/quote]

Kiitos vinkistä, pitääpä tutkia asiaa :) Ihanaa että poikasi ovat kunnossa. Ap

Niinpä, tietoinen taustastasi ja voithan synnytyksen aikana esittää toiveita/keskustella kätilön kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:28"]Niinpä, tietoinen taustastasi ja voithan synnytyksen aikana esittää toiveita/keskustella kätilön kanssa.
[/quote]

Siinä tilanteessa ei välttämättä vaan nuista asioista kovin järkevästi keskustella :D Ainakaan edellisen synnytyksen supistusten perusteella. Ap

Minun vauvani kuoli kohtuun rv 32. Seuraava raskaus oli henkisesti pelottava vaikka menikin hyvin alusta loppuun. Sain ylimääräisiä ultria ja tihennetyn neuvolaseurannan. Sain myös luvan rampata kuuntelemassa sydänääniä niin usein kuin siltä tuntuu. Mitä lähemmäs kuoleman raskausviikkoa päästiin, sen enemmän itkun ja pelkäsin. En suostunut kiintymään vauvaani vatsassa, sillä uusi suru olisi musertanut minut. Raskausviikot ohitettiin, mutta pelko jäi. Vasta sen jälkeen suostuin ajattelemaan, että tämä vauva saattaa tarvita esim. sängyn tai vaunut. Niiden hankkiminen tuntui kuitenkin vaikealta. Kun vauva vihdoin ja viimein syntyi elossa ja terveenä tunsin suurta helpotusta, mutta kuitenkin niin paljon menetyksen aiheuttamaa surua. Meidän ensimmäinen vauva ei koskaan... Lista jatkuu loputtomiin. Rakastan pientä lastani niin paljon ja pelkään menettäväni hänet vielä enemmän. Hellin hänet varmaan piloille. Tiedän, että hän tulee jäämään viimeiseksi lapsekseni, sillä en pysty kokemaan uutta raskautta ja menetyksen pelkoa enää. Tuli tosi epäselvä kirjoitus, mutta kirjoitan tunnekuohussa. Tsemppiä ap:lle!

Saako ap kysyä että minä vuonna vauvasi kuoli? Kannattaa myös varautua siihen, että uuden vauvan saatuasi tulee uusi suruaalto, koska silloin konkretisoituu Se kaikki minkä on menettänyt esikoisen kohdalla. Näin ainakin minulla. Toisaalta elävä vauva auttaa jaksamaan ja parantaa jonkin verran haavoja. T. Kuutonen.

En tiedä, itse en halunnut enää koskaan olla raskaana sen jälkeen. Minulla on siis kaksi vanhempaa lasta, nuorimmainen kuoli. Tulinpa kuitenkin toivottamaan onnea synnytykseen. Tunnen kaksi äitiä, joilla seuraava synnytys meni hyvin ja vauvoilla hyvin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:34"]Minun vauvani kuoli kohtuun rv 32. Seuraava raskaus oli henkisesti pelottava vaikka menikin hyvin alusta loppuun. Sain ylimääräisiä ultria ja tihennetyn neuvolaseurannan. Sain myös luvan rampata kuuntelemassa sydänääniä niin usein kuin siltä tuntuu. Mitä lähemmäs kuoleman raskausviikkoa päästiin, sen enemmän itkun ja pelkäsin. En suostunut kiintymään vauvaani vatsassa, sillä uusi suru olisi musertanut minut. Raskausviikot ohitettiin, mutta pelko jäi. Vasta sen jälkeen suostuin ajattelemaan, että tämä vauva saattaa tarvita esim. sängyn tai vaunut. Niiden hankkiminen tuntui kuitenkin vaikealta. Kun vauva vihdoin ja viimein syntyi elossa ja terveenä tunsin suurta helpotusta, mutta kuitenkin niin paljon menetyksen aiheuttamaa surua. Meidän ensimmäinen vauva ei koskaan... Lista jatkuu loputtomiin. Rakastan pientä lastani niin paljon ja pelkään menettäväni hänet vielä enemmän. Hellin hänet varmaan piloille. Tiedän, että hän tulee jäämään viimeiseksi lapsekseni, sillä en pysty kokemaan uutta raskautta ja menetyksen pelkoa enää. Tuli tosi epäselvä kirjoitus, mutta kirjoitan tunnekuohussa. Tsemppiä ap:lle!
[/quote]

♥ Ihan jättimäinen halaus sulle. Ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:34"]Saako ap kysyä että minä vuonna vauvasi kuoli? Kannattaa myös varautua siihen, että uuden vauvan saatuasi tulee uusi suruaalto, koska silloin konkretisoituu Se kaikki minkä on menettänyt esikoisen kohdalla. Näin ainakin minulla. Toisaalta elävä vauva auttaa jaksamaan ja parantaa jonkin verran haavoja. T. Kuutonen.
[/quote]

2012. Tuosta varoittelivat kätilötki ja neuvolassa henkilökunta myös. Ihan syystä varmasti. Ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:35"]En tiedä, itse en halunnut enää koskaan olla raskaana sen jälkeen. Minulla on siis kaksi vanhempaa lasta, nuorimmainen kuoli. Tulinpa kuitenkin toivottamaan onnea synnytykseen. Tunnen kaksi äitiä, joilla seuraava synnytys meni hyvin ja vauvoilla hyvin.
[/quote]

Aluksi uusi raskaus tuntu mahdottomalta - mutta jotenki tuntu väärältä että sen vuoksi päättäisiin ettei ikinä hankita lapsia. Joten päätettiin yrittää uudestaan, onneksi. Ap