*** Keskiviikkoa MAALIKSET -05 ***

Voi video - kirjotin pitkät turinat, mutta ne katos johonkin bittiavaruuteen, kun kirjautuminen oli mennyt vanhaksi.



Pikakelauksena: aloitin työt viime viikolla - töissä on kivaa - neiti on perhepäivähoidossa viihtynyt ihan jees, itki aluksi aamulla, kun vietiin hänet, mutta tällä viikolla on jäänyt sinne ilman itkuja - oppi nukkumaan myös yöt, kun aloitin työt (huomaa riimitys ;)



eli jatkan duunia, palataan asiaan!

No niin, nyt on sielläkin käyty. Hiukan yllätyin kun kesti vaan 20 minsaa ja kaikki oli ohi. Lääkäri kysyi onko ollut nuhaa ja katsoi vain korvat. Katselleen siis totesi että saatiin terveen paperit??!!

Piikki tuli ja huuto alkoi jo pituuden mittauksessa. Paino edelleen alhaalla mutta sitä se on ollut aina. Laitoin neuvolapinoon mitat eli 80.7cm ja 9390g.

Mies lähti karjuvan tytön kanssa odotussaliin ja jäin juttelemaan th:lle tästä kävelystä. Kerroin että kesä-heinäkuussa käveli joitain metrejä ja nyt tullut takapakkia. Ei kuulemma syytä huoleen eikä jatkotoimenpiteisiin kun terkka totesi että taidot riittää mutta uskallus ei. Nyt kuulemma ei saisi pahemmin " treenailla" meidän avulla koska muuten tyttö ajattelee että tässä on oikeasti jotain niin pelottavaa kun äiti/isi aina auttaa.....Ihan viisaita neuvoja saatiin, ei siis suuremmin kiinnitetä asiaan huomiota. Jos ei parin kuukauden päästä tilanne ole mihinkään muuttunut, voimme halutessamme pyytää lähetettä jumpparille. Meidän terkka on jäämässä eläkkeelle ja kyllä jotenkin helpotti. Aiemmin kerroinkin hänestä että en oikein pidä siitä että kaikkien pitäisi olla samassa muotissa kirjojen mukaisesti.

Tytön puhetta terkka kyllä kehui ja sanoi että hyvin monet kaksivuotiaatkaan eivät juttele noin paljoa. Että jotain sentäs meilläkin opittu :)

Tiiättekö...jännä juttu. Kun jotenkin stressaa nää ulkopuolisten ihmettelyt siitä kun likka ei kävele. Jotenkin huomaan karttavani semmoisia paikkoja missä saatais ihmettelyjä. Ja hoitajakin sanoi että kun olivat perhekerhossa niin sielläkin saivat lokaa niskaansa. Mutta keksivät kaikkea muuta mukavaa tilalle ja jättävät kerhon suosiolla hetkeksi väliin.

Tänään vietiin neiti suoraan neuvolasta yhdelle hevostallille. Ihana paikka, iso piha ja paljon lapsia. Siellä oli siis hoitajamme ja pari muuta pph:ta, pitivät nyyttikestit ja lapset pääsevät poniajelulle. Vietiin muumikeksiä ja rusinaa evääksi ja kuulemma paistavat ulkona lättyjä. Lisäksi on tiedossa halloween bileitä ja kerran viikossa ovat varanneet askarteluhuoneen. Reippaita pph:a, olen kyllä tosi tyytyväinen. Tuossa asuinyhteisössä on kolme pph:ta, kaikki asuvat eri taloissa mutta aivan naapureissa.

Nyt alan tehdä töihinlähtöä, pidän puolikkaan pekkasen. Olispas kiva jäädä kotiin vaan köllimään. Heippa!

Täällä taas töissä. Kaksi hyppytuntia just nyt, niin kerkeen kirjotella.

En kylläkään varmaan mitään romaania väsää, kun ei tunnu oikeen olevan jutun juurta. Kovastikaan ei ole mitään tapahtunut. Töitä teen. Kuin myös mies. Ja Helmillä menee ihan hyvin hoidossa. Mitä nyt viime viikolla oli kaatunut hiekkiksen reunaan ja silmä mustana. Vieläkin on sinertävää viirua silmän alla.



Ja lisää silmäjuttuja. Pikkusten ryhmässä on liikkeellä silmätulehdusta, joka on kuulemma melko helposti leviävää. Se on myös helposti tunnistettavissa oleva tauti, mutta kun siihen ei ole reseptivapaata lääkettä, pitää mennä aina lääkärille, jotta saisi hoidon. Pitää toivoa, ettei se leviä Helmiin. Tiedän jo ennalta, että lääkkeen laitto silmään on aivan kauheeta kamppailua. Kuten myös tippojen laitto nenään tai korvien katsominen. Kaikki pään alueen sörkkiminen saa aikaan järkyttävät kiukut.



Perjantaina lähdetään olemaan viikonloppu idässä. Miehen mummin 85 v. synttärit olisi. Eli tiedossa armotonta bilettämistä ja kännissä koheltamista! Tai sitten ei... :) Kuitenkin kiva käydä vähän moikkaamassa mummoa ja tätejä. Heitäkään kun ei turhan usein tule nähtyä.



Jotenkin välillä surettaa ihan kauheesti tämä nyky-Suomen yhteiskuntarakenne (ei ehkä ihan oikea termi), kun sukupolvet asuvat niin kaukana toisistaan. Siis ei tietty päde kaikkiin, mutta esim. meillä mun vanhemmat ovat 400 km ja miehen vanhemmat 300 km päässä. Ei tule ihan joka viikonloppu treffailtua. Kun itse olin lapsi, asuivat isovanhempani samalla paikkakunnalla ja mummo hoiti meitä, kun äiti oli töissä. Ja myöhemmin papan kuoltua mummo asuikin meidän kanssa monta vuotta. Mutta nyt Helmi näkee isovanhempiaan ehkä maksimissaan neljä kertaa vuodessa, mikä mun mielestäni on kyllä aivan kauheen vähän. Ja sit vielä sekin, että ei ole sitä tukiverkostoa ympärillä. Kun isovanhemmat ovat vielä työelämässäkin, niin ei voi tuosta vaan soittaa ja pyytää mummia hoitoavuksi tms. Että, ei auta kuin valittaa.



Huomenna taas olisi Painonvartijoiden meettinki. Saas nähdä kuinka on lähtenyt läskii, vai onko lähtenyt ollenkaan. Tuntuu, että on tullut kyllä tällä viikolla syötyä vähän yli maksimipistemäärän. Kai se tiukentunut ruokakuri nyt alkaa sitten kerätä veroaan, kun kokoajan on aivan hillitön hiilihydraatin himo. Leipää vois vetää kaksin käsin ja karkkikin kelpaisi. Varsinkin suklaata tekee mieli aivan tajuttomasti. Mutta kun ei...Siis toki pieniä määriä, mutta kun niistä tulee vaan vihaseksi. Pitäs saada kunnon levyllinen Fazerin sinistä ja se kerralla lärvään. Ja ei kai siinä mitään, jos kerran suo itselleen sen " nautinnon" , kunhan palaa ruotuun sen jälkeen, mutta kun sitähän tässä pelkää, et jos jopo lähtee sittenkin käsistä.



Jaa, taitaa tästä sittenkin vähintään novelli kehkeytyä...



Kuinkas monella on nyt jo muuten talvihaalari hankittuna? Mä kun vitkuttelen ja vatkuttelen asian kanssa. En osaa päättää, minkä haalarin ostaisin. Ja vielä ne kengätkin pitäs hommata. Pelottaa vaan, et kuinka nopeesti nuo haalarit ja kengät menee kaupoista. Kuinka ajoissa pitäs olla liikkeellä, että vielä kerkiäisi oikeeta kokoa saada? Vaikka luulisi kyllä, että liike voi tilata lisää, jos sillä hetkellä on koot loppu.



Oli muuten aika hurjan/kurjan näköistä, kun hain Helmin hoidosta. Mun laskujeni mukaan pihalla oli vain kolme aikuista (hoitajaa) ja lapsia oli silti ties kuinka paljon. Että pisti taas miettimään päivähoidon kurjaa taloustilannetta ja kaikkia kauhukuvia, joita siitä voi aiheutua. Eihän ne hoitajat millään voi pysyä jokaisen vipeltäjän perässä ja liikkeissä mukana. Helmikin siellä ihan yksin kiipesi isojen lasten pyörän selkään, eikä kukaan edes katsellut häneen päin. Ihan hyvin olisi voinut kaatua ja lyödä päänsä tms. Mutta pitää taas kerran vain toivoa, että mitään vakavampaa ei tapahdu.



Kauheelta tuo tilanne varmasti henkilökunnastakin tuntuu. Ja varsinkin, jos jotain sitten sattuukin. Jotenkin kohtuuttomia olleet minusta ne syytökset, joita annettu viime vuosien päiväkotionnettomuuksien oikeuskäsittelyissä. Esim. kun sen yhden pojan (?) päälle kaatuivat tikkaat (?) ja lapsi kuoli. Eikös siinäkin jutussa hoitajaa syytetty lähestulkoon kuolemantuottamuksesta. Mutta siis ne lapsethan pitäsi sitoa vyötäisille kiinni valjailla, jotta jokaista pystyttäisiin tarkkailla nonstoppina. Nuo pienet kun kerkiää ihan hetkessä ties mihinkä ja varmasti monenenkin paiväkodin pihalta löytyy myös vaarallisia paikkoja.



Nyt lopetan, ennenkuin menee paasaamiseksi. Hyvää keksiviikon jatkoa kaikille!



lehtovi ja Helmi

Tässä surffailen ja samalla tarkkailen lasten ruokailua... Kätevä tää langaton internetti... ;-)



Tänään oli taas töissä niin superhyperkiirepäivä (samoin kuin eilenkin), ettei edes toivoa pinoutua. Nyt sitten illalla ehdin, mutta mies kyttää, että saisi koneensa takaisin.



Mulla on luksusta, kun äitini ja isäni ovat täällä hoitelemassa lapsia. On siis tällä viikolla kolme iltaa, kun menee vähän myöhempään ja miehellä samoin, joten tulivat hoitohommiin. On meinaan kotihommat hoidettu, kun meikäläinen saapuu kotiin. Pyykit pesty, ruoat laitettu jne. Tähän vois tottua ;-)



Aloitin tiistaina taas opiskelunkin, olen avoimessa yliopistossa viestinnän kursseilla. Ihan hauskaa välillä käyttää aivojaan opiskeluunkin... Vaikka rankkaa tästä kyllä tulee, kun pari kertaa viikossa pitää istua töiden jälkeen vielä luennolla. Mutta kai se tutkinto joskus pitää saada valmiiks...



Viisaita jutteli Lehtovi kaikista asioista, yhdyn mielipiteisiin sekä isovanhempien kaukana olosta että päivähoidon tilasta. Meillä onneksi äiti ja isä jäivät keväällä eläkkeelle, saa vaivata heitä arkenakin... Mutta muuten asuvat siis 170 km päässä, miehen äiti samalla etäisyydellä ja miehen isä 500 km päässä...



No, nyt on pakko lopettaa, kun äijä painostaa... Koetan ehtiä pinolle huomenna!



Terhi&muksut

eipä täälläkään kummempia. Töitä tehdään ja Kaisa viihtyy päiväkodissa. Huomenna lähden taas Poriin, kun on perjantaina opiskelupäivä. Sitä ennen pitäisi saada hommat kuntoon töissä, joten kiireistä päivää on taas tiedossa. Vaikka mä olen kyllä yllättävän hyvin pystynyt tekemään 4 päiväistä viikkoa työpäivien pysyessä kohtuullisen pituisina. Vain pariin kertaan olen jäänyt ylitöihin. Tosin puhelimeen saa vastailla pitkin iltoja ja viikonloppuja, niitä en viitsi edes laskea. Alavalinta.



Kaisa on ollut taas kovin väsynyt iltaisin. Ollaankin ulkoiltu joka ilta, kun muuten tekee tiukkaa jaksaa. Onneksi kelit on pysyneet hyvinä. Mitä ihmettä sitä sitten keksii, kun räntää vihmoo taivaan täydeltä?



Talvihaalarit, ne toiset, on edelleen ostamatta. Mä taidan käydä hakemassa remut sokoksen tarjouksesta (jos niitä vielä on..) viikonloppuna. Ja samoin on meillä kenkien hankinta edessä. Kuomat ostin maanantaina, mutta jotkut goret päätin vielä hankkia. Sit meillä on talveksi perittyjä nahkakenkiä, jotka tosin saattaa olla vielä isoja. Kaisalla on nimittäin tosi pieni jalka. Viime kevään kengät menee ihan reippaasti vielä jalkaan ..



Mä olen kanssa useasti miettinyt noita päiväkodin asioita, siellä kun päivittäin nykyään pistäytyy. Meillä on 2+3 aikuista (kahdessa ryhmässä) 20 lasta kohden. Mutta eihän ne koko aikaa siellä kaikki ole. Ja on se eri kuin illalla puistossa, jossa lähes joka lasta kohden on yksi aikuinen. Ja silti sattuu vahinkoja. Tänäänkin Kaisa löi silmäkulman karusellin reunaan ja komia kuhmu palkkiona. Ja minä seison vieressä, enkä huomaa mitään ennen kuin toinen alkaa itkeä.



Jepulis. Nyt menen iltapalalle. Myös mulla on menossa pisteidenlaskukausi. Jotenkin töiden aloittamisen jälkeen on paino alkanut uhkaavasti kohota. Vielä koitan pärjätä kotikonstein, kovaa kuria vaan!



Hauskaa viikon loppua kaikille, kun en varmaan ehdi muutamaan päivään pinoilla. Moi!



kua ja Kaisa

kuka on muuttanut meidän hyvin kasvatetut(?) lapsukaiset metelöiviksi,riehuviksi riiviöiksi??????????? Siis aivan käsittämätön ilta takana. Maalisneiti keksi eilen että yltettyy valokatkaisijoihin. Eli meillä on jatkuva diskovalaistus,heh,ei niin mukavaa kun wc:n valo tulee ulkopuolelta... Lisäksi tekee alakulmahammasta ja viimeviikon mpr alkaa oireilla ilmeisesti. Kuumetta ei ole mutta kiukkuinen kuin ampiainen. Myös lelujen heittely on IN. Mitä isompi sitä parempi. Keskimmäinen taasen potee päiväkotiuupumusta. Alun jännityksen jälkeen rutiinien tultua tutuiksi jää energiaa hölmöillä kotona. Esikoinen on enempi kavereiden luona kuin kotona ja siitähän se sota syttyi kun ehdotin enempi kotona oloa HUOH. Ymmärrän kyllä, että on kiva leikkiä kaverin luona jolla ei ole pienempiä sisaruksia " sotkemassa" mutta silti olis kiva nähdä tyttö joskus kotona muutenkin kuin syömässä ja nukkumassa. Ehkä tähän on totuttava..?!?

No ehkä vähän liioiteltu tuo kaverilla olon määrä...

Ensi viikolla mulla aloittaa uusi hoitolapsi. Kiva päästä kunnolla työn makuun. Rauhallista tämä alku on ollut, en valita sinänsä. Tuntuu ettei oikein ole päässyt koko syksy käyntiin puolikkaalla ryhmällä toimiessa.

Eipä muuta tällä erää. Jaksamisia työ-ja kotipäiviin kaikille!

Nasulina: Ihan pakko kysyä että missä tallilla kävitte? Kun itse siellä päin aikoinaan eri talleilla kävin ratsastamassa =) Ja tosta lääkärikäynnistä, sama juttu se oli meilläkin, lääkäri vaan kysyi onko sairastellut ja katsoi miten tyttö liikkui, kantoi tavaroita, kyykisteli, nousi kyykystä jne. Ei mitään sen ihmeempää.



" Oma napa" : Kouluhommat painaa päälle, ja niistä on aivan hirvittävä ressi =( Tänään jo tuntui siltä, että jätän koko opinnäytetyön tekemättä ja jään sellaiseksi " opinnäytetyötävaillevalmiiksi" loppu elämäkseni. Onneksi ollaan saatu oma ihana aurinkoinen tyttösemme takaisin siltä typerältä MPR rokotteelta. Kyllä kirosin moneen kertaan koko typerän rokotuksen kun tyttö vaan kiukkusi ja kiukkusi ja joka ikinen asia piti tehdä itkun säestämänä. Mutta tosiaan, nyt on tullut takaisin se ihana hymyilevä, naurava, haliva ja suukotteleva mussukka =)=)



Odotan ensi kevättä kuin lehmä laitumelle pääsyä! Jospa olisin siihen mennessä saanut kaikki kouluhommat tehtyä ja jospa sitten saisi ihan oikeita töitä ja jospa sitten pääsisi pois tästä Visa-laskujen ikuisesta oravanpyörästä... Ja ehkä sitten pikkuhiljaa voisi ajatella projektia nimeltä pikku2:n...



Mutta kaikki aikanaan. Kirjoitelkaahan kuulumisianne!



TE

...tänne keskiviikkopinoon, vaikka torstai onkin. Ei viitsi näin iltasella aloittaa uutta pinoa...



Minä olen vielä töissä. Piti olla luennolla, mutta yksi työhomma kesti sen verran pitkään, etten ehtinytkään. Niinpä ajattelin tehdä sitten reilusti pidemmän työpäivän, kun vanhempani ovat vielä tänään lastenhoitajina.



Piti Nasulinalle jo eilen kommentoida, että älä hyvä ihminen stressaa siitä, mitä muut lapsesta ajattelevat. Vaikka vaikeaa se on, tiedän. Teidän neidillänne nyt on vaan tuo puheen kehittyminen tärkeämpää kuin kävely - kaikkea hän ehtii ihan varmasti tehdä riittävästi ja taidot tulevat sitten aikanaan. Onneksi terkkari oli fiksu, eikä ruvennut lietsomaan mitään hysteriaa.



On se kyllä kumma, miten sitä onkaan omien lastensa kyseessä ollessa niin haavoittuvainen. Neuvolaan mennessäkin on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki on ainakin hyvin ellei loistavasti. Vielä pitää melkein kertoa kaikki parhain päin, ettei täti vaan luule, että meillä ei kaikki olisi täydellistä... Ja neuvolan kuitenkin pitäisi olla se lapsiperheen tuki. Onneksi on tämä vertaiskanava, jossa ei tarvitse esittää, että lapset olisivat mitään ihmeellisempiä kuin ovat ;-) Onkohan se tämä suorituskeskeinen yhteiskunta, kun pakottaa vauvat pienestä pitäen ikään kuin tekemään tulosta, oppimaan kaiken ennätysajassa jne.?



No, menipä synkäksi...



Huomisen olenkin etätöissä. Flunssa painaa sen verran päälle, että ajattelin ottaa vähän rennommin, eli ei tarvitse raahautua tänne vaan saa tehdä hommia omaan tahtiin kotona. Luulin jo, että tämä flunssa olisi paranemaan päin, mutta sitten tänä aamuna, kun kävelin töihin, huomasin, että vähän hengästytti tavallista enemmän eivätkä jalat meinanneet kantaa. Totesin, että ehkä se vähän kevyempi päivä olisi paikallaan. Varoitin jo pomoakin, etten ehkä pysty ihan sataprosenttiseen työsuoritukseen - hän kyllä sitten käski levätä koko päivän... No, ehkä minä sentään vähän lueskelen jotain työhommia.



Mutta nyt jatkan töitä! Pian tästä lähden kyllä kotiinkin.



Palaillaan!



Terhi

Sengille piti sanoa: kuulostaa taas niin tutulta. Meidän neiti keksi myös valokatkaisijan ja sitä on sitten niiiiiiiiin kiva renkata. Ja tuo tavaroiden heittely on välillä ihan mahdotonta. Neiti vielä ilmoittaa etukäteen, että " heittää" ja sitten lentävät tavarat. Pahinta on se, kun tuo toteamus tulee ruokapöydässä - harvoin nimittäin ehdin hätiin ennen kuin lautanen on lattialla... No, onneksi on elävä imuri eli koira ;-)



Terhitaas

Naatti. Nuutunut nyypäle :) Aika rankkoja nääkin viikot kun isäntä on iltavuorossa. Neito on kiltti hoidossa mutta illalla känttyilee miulle joka asiasta.

Kiitos Tel taas vaihteeksi sympatioista! Sinä taisit tässä taannoin ihmetellä neitimme öitä ja kysellä allergioista. Niitä ei tietääkseni ole, maito ei aluksi oikein sopimut mutta mielestämme nyt sopii ihan hyvin. Vatsa toimii jne. Viime yönä neito nukkui klo 20-7, heräsi kuudelta vettä juomaan. Luksusta!!

TUULIEMILIA: Siitä tallista. En ole ihan varma onko se varsinaisesti minkään niminen talli, mielestäni siis yksityishenkilön omistama paikassa nimeltä Näträmälä :) Yhtään en tiedä monta heposta siellä on kun pihalla vaan piipahdettiin. Kummityttöni käy Harjulan tallilla, onko tuttu paikka?



Kalasopat täällä vielä porisee. Huomista ruokaa teen ja kello on kohta ysi illalla :) Neito oli niin käntty että ajattelin että en hänen hereillä ollessaan tee ruokaa.



Neidolla oli siellä talliretkellä taas uusi ihastus. 2v poika jota piti välillä käydä halimassa ja pusuttelemassa. Poika parka oli lähinnä kauhuissaan. Likka on oppinu hirveesti tykkäämään muista lapsista eikä arastele mennä heidän kanssa leikkimään. Kiva huomata positiivisia muutoksia neidossa hoidon aloittamisen myötä.



Hyviä unia kaikille!

Pikaisesti aivan, pojat nukkuvat ja miehen kanssa saunaan. Yksi saunaolutkin odottaa juojaansa.



Ja sitten alkaa taas ilta-aherrus. Minulla menee nimittäin nykyään kaikki illat tuonne melkiis puoleenyöhön, kun luen oppilaitten aineita jne. Että sanonpa vain miten iloinen olen, kun huomenna on perjantai. Josko en viikonloppuna mitään tekisi.



En siis ennätä täälläkään pidempään roikkua, vaikka kiva olisi kommentoida juttujanne ja lukea muutenkin tarkemmin kuulumisenne. Viikonloppuna sitten.



Ja nyt alkaisi tuo uusi maikkarin sarjakin. Veljeni on sitä kovasti kehunut, kun on katsonut jo edeltäkäsin.



Öitä!