Lue keskustelun säännöt.
En tunne mitään ensi viikon alussa syntyvää vauvaani kohtaan:(
06.05.2015 |
Olen aika nuori, 20v kuten lapsen isäkin. Raskaus oli yllätys mutta ilolla päätettiin vauva ottaa vastaan. Kaikki vaatteet ja tavarat hankittu. Tosin pääsin muuttamaan vasta eilen vanhempien tyköä omaan kotiin ja nyt on kova kiire pestä jätesäkillinen vaatteita ja hankkia sohva ja sänky kun rahaa ei pahemmin ole :/
En osaa kuvitella että tuolla mahassa oikeasti vauva on. Tai mahani on aika pienehkö että miten tuolla voi olla joku yli 3kg painava vauva.
Jotenkin sitä ei tajua. Ei ole mitään kiintymyssuhdetta. Pelkään että vauva onkin vammainen :( En vain osaa kuvitella että olen äiti ensiviikolla. Tiedän että olemme hyvät vanhemmat vauvalle ja iso tukiverkosto, mutta outo olo. En ole ikinä halunut lapsia ja nyt tuntuu oudolta.
Pelottaa sektio, olisikohan vaan pitänyt yrittää synnyttää alakautta?.. :/ Ahdistaa että ensiviikolla mulla on mahassa tosi iso arpi ja olen todella kipeä ja kuukauteen en liiku kunnolla. Pystynkö kumartelemaan tai istumaan edes säkkituolissa?
En ymmärrä miksi en tunne vauvaa kohtaan vielä mitään :( Jotenkin en voi uskoa että tuolla on vauvan kokoinen vauva, mun maha on aika pieni, mahtuuko se muka tuonne.
Onko nämä ajatukset normaaleja?
Kommentit (11)
Ei hätää, en mäkään tätä meidän kakkosta kohtaan tuntenut yhtään mitään ennen syntymää. Sitten sellanen rakkaus ja hellyys täytti minut, kun näin sen rääpäleen ekan kerran :) esikoisesta en taas tuntenut tuota hellyyttä ja rakkautta heti ensinäkemältä eli varmasti tunteita on laidasta laitaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vielä lisätä, että turhaan sä sektiota pelkäät. Itselläni tehtiin sektio 5kk sitten eikä todellakaan ole iso ja kuulemma menee tosi himmeäksi, kun mukava lääkäri teki minulle sulavilla tikeillä. Nousin vessaan ja suihkuun päivällisaikaan, sektio tehtiin siis aamusta. Viikon päästä kävin jo lenkillä ilman sen suurempia kipuja :) tsemppiä
Ap, nuo ovat ihan normaaleja mietteitä. Älä panikoi, rakkaus lapseen herää hiljalleen (välttämättä ei edes heti kun vauvan syliin saat). Ensimmäistä kertaa äidiksi tuleminen voi herättää hyvin monenlaisia tunteita, riippumatta äidin iästä.
Mutta on tärkeää, että voit puhua jonkun kanssa asioista.
Miksi sektio? Älä huoli kyllä ne tunteet sieltä tulee. Mieheni jätti minut kun kuopuksen laskettuun aikaan oli 3 viikkoa. Mikään ei viitannut siihen, että mies haluaisi erota, kunnes yks kaks matto vain vedettiin jalkojen alta. Olin shokissa, vihainen, surullinen, katkera. Aivan kaikkea mahdollista, en enää tiennyt mitä halusin. Mikään ei ollut enää varmaa. Jotenkin sekosin siitä ja kielsin vauvan olemassa olon kannoin sängyt, vaatteet, hoitopöydän, kaikki pois silmistä varastoon. Kun esikoinen puhui vauvasta, ei osannut muuta kuin sanoa vauva sanoin, että mitään vauvaa ei ole. Aina kun vauva potkaisi tunsin vihaa, teki mieli repiä se ulos sieltä. (Tiedän kamalaa ajatella omasta lapsesta niin, mutta olin vain niin poissa tolaltaan :() Heti kun vauva syntyi se kaikki oli poissa, oli vain minä ja vauvani ja muulla ei ollut väliä. Ei sillä mitä mies teki tai jätti tekemättä. Saatoin vain monta tuntia tuijottaa vauvaa ja kaikki paha maailmasta katosi. Oli niin eufoorinen ja rauhallinen olo. Mikään ei voinut satuttaa, eikä ollut huolia. Uskon, että sinäkin kyllä rakastat vauvaasi, vaikka se rakkaus ei heti syttyisikään, niin kyllä se siitä. Helpottaa kun vauva on konkreettisesti siinä sinun edessäsi, nyt se on mahassa, et näe etkä kuule sitä, vain tunnen ja siksi se tuntuu vieraalta ja kaukaiselta. Voi hyvin :)
Sektio siis vauvan asennon takia ja minun synnytyspelon :( Kiitos tsempeistä, niin jotenkin tyhjä olo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä panikoi jos se rakkaus ei heti synny. Minä suhtauduin koko ajan vauvaan myönteisesti ja olin iloinen hänestä, mutta äidinrakkauden puhkeamiseen meni viikkoja lapsen syntymästä. Ihan normaalia. Anna itsellesi aikaa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 23:52"]Sektio siis vauvan asennon takia ja minun synnytyspelon :( Kiitos tsempeistä, niin jotenkin tyhjä olo.
Ap
[/quote]
Nuo on aivan luonnollisia pelkoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia on. En minäkään tuntenut mitään vauvojakin kohtaan ennen heidän syntymäänsä, enkä kahden ekan kohdalla syntymän jälkeenkään aikoihin. Kyllä se kiintymys ja rakkaus sieltä tulee, viimeistään kun hoivaa pientä ja avutonta, niin siihen kiintyy ja "rakastuu".
:(((((
anna mulle?
mä tunnen jo nyt vaikken tunne teistä kumpaakaan.
t. kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en pois halua antaa :( Pelottaa vaan että on jotenkin liian pieni koska liikkeet on aika hentosia ja mun maha aika pienehkö..
Ap
Tukee ja jaksamista! ♡ Kyllä ne tunteet herää varmasti kun huomaat kuinka ihana vauvasi on!