Hoitaja! Oletko totaalikyllästynyt johonkin potilaaseen?

En, mutta muutamaan lääkäriin kyllä.

sh

Potilaat vielä menee, ylihoitaja ja kirurgit (varsinkin) ei. Itse hoitotyö on pääosin mukavaa. Ei tätä muuten näillä liksoilla tekisi. 

Kyllä. Samat potilaat koko ajan ja joukkoon mahtuu aina muutama ns. "toivoton" tapaus. Loman ym. pidemmän tauon jälkeen heitä jaksaa vielä, mutta muutaman kuukauden päästä sitä tekee pakolliset hommat ammattimaiseen tapaan rutiinilla ja siinä se. Ei pysty venymään yli-inhimillisiin suorituksiin näillä resursseilla ja mukaan mahtuu jos jonkinlaista persoonallisuushäiriöistä, joiden kanssa pyrin olemaan mahdollisimman neutraali, hoitajan rooli vahvasti päällä. Välillä on kyllä sisäisesti pinna kireellä, kun aika menee näiden muutaman potilaan aiheuttamien draamojen selvittelyyn ja se on taas muilta potilailta pois se aika.

Eikä pomoista ole apua ainakaan meillä, joten omillamme olemme. Kaipa se jonkinlainen tabu on ja oletetaan hoitajien pärjäävän ihan kaikkien kanssa kaikissa tilanteissa. Itse olen yrittänyt tätä rikkoa silläkin uhalla, että ammattimaisuuttani epäillään, koska mielestäni ei kaikkea tarvitse sietää eikä hiljaisena vaieta...

Kyllä varmaan monikin. Siltä ainakin potilaasta tuntuu. Ja se kyllästyminen voi syntyä heti potilasn kohtaamishetkellä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:00"]

Kyllä varmaan monikin. Siltä ainakin potilaasta tuntuu. Ja se kyllästyminen voi syntyä heti potilasn kohtaamishetkellä.

[/quote]

Totta. Niin että näkee jo nenän asennosta, ettei kiinnosta minä ja minun sairaudet. Onneksi on myös kivoja hoitajia. 

eli ei tarvi hymyillä mutta onko naaman oltava norsunvitulla koko ajan?

Yhdessä työpaikassa kyllästyin todellakin kahteen pitkäaikaisessa hoidossa olevaan potilaaseen. Toinen ahdisteli seksuaalisesti ja oli tosi raskashoitoinen mm. jatkuvan "turhan" kellon soittelun takia, suoraan sanottuna vittuili ihan jatkuvalla syötöllä ihan kaikille. Välillä oli ammatillisuus kovilla... Suotta sanoin että olen täällä töissä enkä vanhojen ukkojen puristeltavana, potilas kun unohti sanomiseni ja kaiken muunkin vartissa. Onneksi on niitä ihaniakin ja herttaisia potilaita jotka palaavat välillä ajatuksiin vielä pois nukkumisensa jälkeenkin. Ei tätä alaa muuten kestäisi, sydämelläni teen hoitotyötä.

kyllästyn nopeasti potilaisiin/asiakkaisiin vaikka he olisivat ihan mukaviakin, ja siksi en haluakkaan työskennellä pitkäaikaisosastoilla tms. paikassa jossa ihmiset eivät vaihdu. Sellaisessa työssä jämähdän itsekin passiiviseen möllötystilaan, jossa tulee hoidettua asiat vain samalla rutiinilla päivästä toiseen. Pyrin tietysti siihen että nämä ajatukseni eivät missään tapauksessa välittyisi potilaille. Akuuttihoitotyö sopii minulle paremmin, säilyy mielenkiinto ja pysyy vireänä, kun tulee uudet naamat ja uudet tapaukset hoidettavaksi. pääsee aina oppimaan jotain uutta. 

Ei kai se hoitajien keskuudessa mikään tabu ole? Kyllä tyäyhteisöissä kyllästytään mm. toistuviin itsemuhayrityksiin, viiltelijöihin, kun sama tyyppi kärrätään samasta ongelmasta kerta toisensa jälkeen hoidettavaksi. Kyllästymistä tulee myös pitkissä hoitosuhteissa, kun potilas ei vain tunnu pääsevan ongelmissaan eteenpäin. Työnohjaustahan siihen tarvitaan, aika normaali ilmiö minusta, tuo kyllästyminen.

Olen lastenhoitaja ja pariin muksuun aivan kypsä. Meillä on muutenkin(anonyyminä voin kertoa) erittäin hankala ryhmä ja nämä kaksi saavat mut....Ammatillisuuden pyrin silti säilyttämään.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:58"]

Kyllä. Samat potilaat koko ajan ja joukkoon mahtuu aina muutama ns. "toivoton" tapaus. Loman ym. pidemmän tauon jälkeen heitä jaksaa vielä, mutta muutaman kuukauden päästä sitä tekee pakolliset hommat ammattimaiseen tapaan rutiinilla ja siinä se. Ei pysty venymään yli-inhimillisiin suorituksiin näillä resursseilla ja mukaan mahtuu jos jonkinlaista persoonallisuushäiriöistä, joiden kanssa pyrin olemaan mahdollisimman neutraali, hoitajan rooli vahvasti päällä. Välillä on kyllä sisäisesti pinna kireellä, kun aika menee näiden muutaman potilaan aiheuttamien draamojen selvittelyyn ja se on taas muilta potilailta pois se aika.

Eikä pomoista ole apua ainakaan meillä, joten omillamme olemme. Kaipa se jonkinlainen tabu on ja oletetaan hoitajien pärjäävän ihan kaikkien kanssa kaikissa tilanteissa. Itse olen yrittänyt tätä rikkoa silläkin uhalla, että ammattimaisuuttani epäillään, koska mielestäni ei kaikkea tarvitse sietää eikä hiljaisena vaieta...

[/quote]

Komppaan. Hoitajan pitäisi ottaa hymyillen turpiin ja silitellä päälle, kun hiuksia revitään päästä. 

Olen itse väsynyt väkivaltaiseen hoidettavaan. Lääkäreistä ja muualta ei ole apua, kun vastauksena vain saadaan, että voi voi, ei niille mitään voi

No kieltämättä, kun samat tyypit vuodesta toiseen pyrkivät "vieroitukseen" tai "katkaisuhoitoon" siinä vaiheessa, kun oma kämppä on lähtenyt alta ja rahat ruokaan loppu. Eli tulevat pelkän ilmaisen ruoan ja majapaikan takia, eikä todellista motivaatiota päihteiden käytön lopettamiseen ole. Näiden myötä iskee välillä toivottomuus. Onneksi on niitäkin, jotka oikeasti haluavat päästä ja pääsevät kuiville. Nämä auttavat jaksamaan tätä työtä. :)

Aino Nykopp taisi olla.