Minkä tilanteen elämästäsi olisit halunnut päätyvän videolle. Minkä et?

Sen kun sain elämässäni eka kerran pillua ja tyär oli ko Samantta Fox

En halua hetkeäkään elämästäni videolle.

Sen videon voisin katsella, jossa exä antoi sekä A-,että B-rappua vieraille miehille liittomme aikana.

Itsesääliä lisätäkseni.

Eka kerta sillee mut en tosiaankaan haluais Jaanankaan näkevän sitä...

Haluaisin videolle:

-Sen kuinka koulussa kiusaajani pissasi housuunsa jälki-istunnossa

-Reaktioni kun voitin veikkauksen pelistä suurehkon summan

 En haluaisi videolle:

-Sitä kun näin kuolemantapauksen

-Niitä kertoja kun olen ollut aivan totaalikännissä ja sanonut tyhmiä muille

Haluaisin nähdä tuuletukseni, kun väitöskirjani hyväksyttiin yliopiston osastokollegiossa. Jee!

Minulle kävi kerran niin, että olin Helsingissä hotellissa yötä silloisen siinä vaiheessa harmillisen ei-salarakkaan kanssa, eli silloinen ykkösmies, joka oli hiukan mustasukkaista lajia, oli jostain saanut tietää minun olevan siellä. Hän oli lipevänä supliikkimiehenä ylipuhunut hotellin respan päästämään itsensä sisälle huoneeseen ennen kuin itse saavuin paikalle, ja melkoinen showhan siitä seurasi. Sain onneksi potkittua tyypin ulos ennen kuin mitään oikeasti hirveää tapahtui.

Chekkautuessani ulos aamulla olin valmistautunut antamaan tulikivenkatkuista asiakaspalautetta hotellin respaan, mutta kun tuli oma vuoroni, havahduin siihen, että vieressäni tiskillä oli Aku Hirviniemi kuvausryhmän kanssa. Hirviniemi sönkkäsi omalle aspalleen jotain kahden metrin päässä itsestäni, joten en jumatsuikka kehdannut antaa palautettani. Mietin siinä, että koko tilanne oli aivan absurdi, varsinkin tietenkin hotellin moka (exä olisi voinut olla vaikka mikä psykopaatti, joka mustasukkaisuuksissaan olisi voinut päästää ilmat pihalle minusta ja salarakkaasta). Jos kameraväki olisi kääntänyt kameran minua kohti asiaa selittäessäni, sen videon olisin halunnut ehkä nähdä. Mutta eipä siis itselläni pokka pitänyt. Terkkuja Paasi-hotelliin.

Olisi kiva nähdä mun tiedot hautakivessä etukäteen, kun en pystynyt parista suvun hautakivestä laskemaan muuta kuin, etten siihen mahdu, ja tuleeko lisäkivi siihen ja kumpaan hautaan mun nimi pistetään. En viitsi asiaa lähteä puimaankaan.

Mulla on jo kuvia elämästäni, enkä jää kaipaamaan mitään, enkä videoversioita, kun tiedän hyvin mitä tapahtui, ja paremmin kuin videoista näkee.

Ei ole mitään, mitä en haluaisi nähdä, mutta on toki asioita joita en haluaisi muiden näkevän.