Lapset KIRKUU naapurissa!?!? Siis mitä ihmettä, miksei vanhemmat sano niille mitään?

Mistä päättelet etteivät sano? 

Ihan melkein joka päiväistä kerrostalossa missä asun. Ei häiritse mua yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan melkein joka päiväistä kerrostalossa missä asun. Ei häiritse mua yhtään.

Mutta eihän tuo ole mitään normaalia lapsen käytöstä?!

Soita ovikelloa ja sano soittaneesi poliisit, kun asunnossa on ilmeisesti jollakin joku hätänä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä päättelet etteivät sano? 

Sitten se kirkuminen loppuu, kun vanhemmat siitä sanovat?

IHmiset ovat kamalia juntteja nykyään, ennen kerrostaloissa ei saanut meuhkata eikä huutaa eikä tömistellä. Kertoo junttiudesta. Hyvätapaiset ihmiset ottavat muutkin huomioon kuin vain omanpersereikänsä.

No meillä erityislapsi välillä kirkuu, syytä en osaa sanoa eikö pysty heti lopettamaan kun siitä sanoo. Kirkuu myös jos innostuu jossain vauhdikkaassa leikissä .

Naapurit kävi kerran ovella, kerroin lapsesta ja sanoin ettei sille varsinaisesti mitään voi. Ei ole näkynyt sen jälkeen.

Käy kysymässä, mistä kuvittelet että joku täällä sen tietäisi ?

Tee lasu.

Ainoa ääni joka joskus meidän talossa kuuluu on just toi pikku-pissa-liisan kirkuminen.

No nönnönnönnööö lapset leikkii ja joskus siitä tulee ääntä. Muuta pois.

Jotkut lapset kuuluvat, kun

EIVÄT SAA TAHTOAAN LÄPI

Mun poika kirkui joskus myös. Asuttiin omassa talossa eikä kerrosluukussa. Ei enää voi tehdä sitä, kun oli äänenmurros aikanaan.

Lapset varmaan kirkuvat kun eivät osaa vielä käyttäytyä ja keskustella toiveistaan ja tarpeistaan niin kuin sivistyneet aikuiset. Tuskin ne vanhemmatkaan siellä nauttivat tuollaista kuunnella. Ei sitä lasta nykyään saa väkivalloinkaan hiljentää.

Joskus tulee lapselle niin pahoja kiukkukohtauksia, ettei puhe auta. Niinkuin joillekin aikuisillekin kun kunnolla palaa pinna.

Kun lapsi kiljuu ja riehuu, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa syliin ja pysyä itse rauhallisena. Ei se kiljuntaraivokohtaus mitään herkkua itsellekään ole. Sen näkeminen, että toisella on niin voimakas tunnereaktio, ettei mikään tunnu auttavan. Sen sietäminen, että toinen huutaa sylissä kuin syötävä. Mutta kyllä se rauha sieltä aina tulee ja puhutaan siitä, mikä otti niin paljon päähän ja siitä, miten voisi toimia toisin ettei kiukku menisi yli afektin puolelle.

Ei ole meidän lapsi kirkunut koskaan. On osannut asiansa esittää muuten.

Niin. Toiset lapset kirkuu ja toiset ei. Meillä autisti välillä kirkuu ja puhuu muutenkin todella kovalla äänellä, monen mielestä Varmasti huutaa. Se on hänen tapansa puhua. On myös tourette tyyppistä rumien sanojen huutelua, joskus tulee pihallakin. En voi hiljentää lasta ja lukita sisätiloihin.

Sisarukset ei huuda, kiukuttelevatkin hyvin vähän.

Koska vanhemmat on tajunneet etteivät tiedä miten niitä pitäisi kasvattaa ja makaavat sohvalla itkien. 

Nykyään useat lapset kirkuu, huutaa, rääkyy ja kiroilee jo ihan alle 3vuotiaasta. Mitä se kertoo heidän vanhemmistaa? Ei ole millään tasolla edes tahtoa kasvattaa lasta. Kirkuminen on uusi normaali lumihiutaleiden loskapalloilla, täytyy vaan toivoa että loskapallot ei enää lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään useat lapset kirkuu, huutaa, rääkyy ja kiroilee jo ihan alle 3vuotiaasta. Mitä se kertoo heidän vanhemmistaa? Ei ole millään tasolla edes tahtoa kasvattaa lasta. Kirkuminen on uusi normaali lumihiutaleiden loskapalloilla, täytyy vaan toivoa että loskapallot ei enää lisäänny.

Ei tuo ole mitenkään ykeistö nykyaikana. Sä olet ajautunut jonnekin normaalielämästä syrjäytyneiden huono-osaisten kuplaan. Nykyään on varmaan myös normaalia, että äidit narkkaa raskausaikana ja isät ryyppää ja hakkaa jos eivät ole linnassa?