Kauhea stressi kissoista

Asumme rivitalossa alueella, jossa paljon pieniä tontteja taloineen. No siis asiaan: Meillä on pari kissaa, jotka näin kevään korvilla ja myös muutenkin, kärkkyy jokaista tilaisuutta lähteä karkuun ulkoilemaan. Ongelmana on mieheni, joka on varsinainen taivaanrannan professori, ja kehitysvammainen lapseni. Näistä kumpikaan ei osaa varoa kissojen ulos väijymistä, vaan he päästävät aina vahingossa kissat karkuun, kun takapihalle menevät. Ei auta minun sanomiset, enkä aina pysty olemaan tampuurimajurina vahtimassa.

Ongelmani on valittavat naapurit. Mä todella ymmärrän heitä, etteivät he halua kissoja kuljeksimaan ja tuhoja tekemään. Asiasta on vain tullut minulle hirveä stressi ja masennuksen aihe. Tuntuu sitä, etten voi omaa takapihaa käyttää koko tulevana kesänä. Olen empaattinen ja rauhaa rakastava ihminen, enkä kestä ihmisten valituksia ilman todella huonoa mieltä.

Nyt olemmekin päättäneet hankkia itsellemme omakotitalon vähän syrjemmästä. En näe asiaan muuta vaihtoehtoa. Rakkaista kissoista en voi luopua. Lainaa haimme asuntoa varten, toivottavasti saamme, vaikka minä opiskelen.

Mikä pointti tällä avauksella? Ehkä pientä ymmärrystä ja myötätuntoa ja vinkkejä karkulaisongelmaan.