Avaudunpa taas hedelmättömyyskriisistä. Ei ole pakko lukea!
Siis tämä homma menee jo ihan naurettaviin mittoihin!!!! :D
Tänään sattui sitten sellainen huvittava tapaus, tosin hiukan niinkuin kaihertaa rinnassa.
Naapurin mies (yli 50 v.) alkoi selittämään, kuinka hän pian tapaa oman lapsensa. Mies on ihan äskettäin saanut kuulla, että hänellä on toinen lapsi.
Tämä on siis kuitenkin aikuinen ihminen tämä lapsi.
Siis voiko näin_huono_tuurinen ihminen olla lapsen saannin suhteen, että mielummin vanha poikamies saa " lapsen" kuin minä?!?!?!?!
Hehehehehe! Se haikara sitten vierailee oikein urakalla naapuriosoitteissa. :D
Eihän tässä tilanteessa enää voi tehdä muuta kuin nauraa ja illalla sitten käpertyä sänkyyn itkemään....
Kommentit (9)
Vierailija:
koita jaksaa. Sulla tosi kurja tilanne, näet muidenkin onnen olevan vielä itseltäsi pois. Oletko saanut apua lapsettomuuteen? Onko sulla ketään kelle puhua?
Haleja, tsemppiä!!
Eipä tässä mitään hätää ole. Olen alkanut pikkuhiljaa jo hyväksymään asian, vaikka siis ympäristö pyrkii asettamaan esteitä eteeni ja jatkuvasti muistuttaa minua asiasta mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Huumorilla tästä selviää...
-ap
Ymmärrän tuntemuksesi. Elämä pilkkaa joskus aika raadollisesti. Eikä näitä voi kuin kohtalonsisko ymmärtää. Toivon elämääsi iloa ja jaksamista. Huumori toki auttaa mutta ei sitä aina löydy, on lapsettomuus vaan senpäiväinen helvetti.
t. totaalihedelmätön
Mutta mulla ei ole edes miestä. Ei lasta, ei miestä, ei tulevaisuutta, eikä elämää.
Oletko koskaan harkinnut adoptiota?
ja itseäni sama asia on liipannut tosi läheltä. Voisin olla sinä.
Jos et saa omaa lasta millään keinoin, niin voisitko saada lapsen elämääsi kuitenkin? Sijaislapsen tai tukilapsen edes, jollei esim adoptio ole mahdollinen (olisiko?).
Tänään on tarkoitus soitella ja kysellä tuosta munasolujen luovutuksesta. Itse olen aika hedelmällinen ja tulen raskaaksi liiankin helposti, eikä edes pillerit auta ehkäisemään... Tässä olen jo jonkin aikaa sulatellut asiaa, että luovuttaisin munasoluja, jos sillä tekisin jonkun pariskunnan onnelliseksi ja he saisivat koea sen mitä itse pidän maailman ihaninpana asiana eli vanhemmuuden.
Vuodet vaan menee ja sitä jotenkin luulee, että aika alkaisi parantaa haavoja jne. Kyllähän tänkin asian kanssa vaan elää, kun on kerran pakko, mutta ei kyllä tunnu yhtään paremmalta. Tästä ei varmaankaan koskaan pääse yli. Minkäs teet...?
suosittelen, olen tehnyt saman. Erittäin positiivinen kokemus ja toinen pareista, joille solujani annettiin, sai lapsen.
Muistaa toki täytyy että kaikille sekään hoito ei ole mahdollinene ivätkä kaikki saa silläkään tavalla kaipaamaansa lasta.
Vaikeaa sitä on omassa tuskassa muistaa, mutta yritä edes. On ihan hyödytöntä itsensä rääkkäämistä kadehtia kaikkia maailman äitejä ja isiä ja miettiä sitä, miten helposti joku lapsia saa.
koita jaksaa. Sulla tosi kurja tilanne, näet muidenkin onnen olevan vielä itseltäsi pois. Oletko saanut apua lapsettomuuteen? Onko sulla ketään kelle puhua?
Haleja, tsemppiä!!