Muuttunut ulkonäkö. milloin minusta tuli tällainen?

Leggarit kotona, hui kamala?

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 10:27"]Leggarit kotona, hui kamala?
[/quote]
No on, jos sen yhdistää tähän kaikkeen muuhun ja ennen kaikkea se oma välinpitämättömyys joka on hiipinyt huomaamatta, se tuossa ehkä eniten olikin pointti.
Ei tämä nyt mikään maailmanloppu ole, itseä vähän naurattaakin, mutta sinänsä pidän tätä pienenä ongelmana. Pieni ja arkinen, mutta eikös se ole vain hyvä jos ei mitään sen suurempaa heti maanantai-aamuna olekaan? Ja en jaksa uskoa, että olen ainoa joka huomaamattaan "kulahtaa".
-kalsari-ap

Kivan hyväntuulinen aloitus :) Sinun olis helpointa varmaan aloittaa hiuksista? Entä pidätkö nykyisen painosi vai pudotatko? Kasa vaatteita kannattanee ehkä ostaa sitten kun olet haluamassasi painossa, tai ainakin ne tiukimmat.

Haitanneeko ne legginsit muuten kotioloissa, jos tapa ei tosiaan pääse rönsyämään seinien ulkopuolelle saakka :D

Minäkin havahduin muutama vuosi sitten omaan tilaani kun erosin poikakaverista. Ymmärsin että varsinkin harmaat collegehousut on sekä rumat että nolot, eikä niiden kanssa sovi käyttää vaelluskenkiä (olivat ainoat talvikenkäni tuolloin). Heitin ne collegehousut ja muut ihan ihme rytkyt roskiin. Perkasin vaatekaapin ja hankin kasan kenkiä ja sopivat alusvaatteet (alennuksista). Ja vaatteitakin ostin melko kattavan kasan (kirppareilta). Ennen mulla oli oikeasti siis tyyliin kolmet kengät ja kolmet rintsikat ja yhdet ei-todellakaan-istuvat farkut ja kaksi rumaa paitaa ja sätkin niillä eteenpäin. Olipa muuten juhlan aihe saksia ne vuosia vanhat ja muutenkin ei-sopivat rintikat palasiksi (en sentään polttanut kuten sinä kalsarisi :D ).

Aloin pitämään muutenkin huolta ulkonäöstäni. Opettelin hoitamaan ja laittamaan hiukseni. Laihdutin myös monta kiloa aloin liikkumaan ja syömään ainakin melko terveellisesti. Tässä ollaan ja hyvä niin. Olen paljon paremman näköinen nyt lähempänä 30v kuin mitä olin 20 v.

Aika hymyilyttävä aloitus ja sympaattinen "kalsari-ap" :D

Täällä sama homma, paitsi sillä erotuksella että olen 21-vee kahden lapsen äiti! Meinasin kuolla kun näin olemukseni peilistä vähän aikaa sitten, ylipainoinen en minäkään ole mutta juurikin tuommoinen kulahtanut :D legginsien tilalla vain säkkihousut :/

Ja ensitöikseni nämä hemmetin kalsarit minä ainakin poltan. Prkl.

Mulla alkaa tulla mittariin jo 40 ja tuntuu, että jossain järkevässä kuosissa pysymiseen on koko ajan tehtävä enemmän ja enemmän töitä. Parikymmpinen on nätti, vaikka ei ulkonäkönsä eteen juuri mitään tekisi, kunhan käy suihkussa ja laittaa vähän huulikiiltoa. Mun on ihan ehdottomasti käytävä säännöllisesti kampaajalla ja manikyyrissä ja kesän tullen pitäisi jalatkin laittaa kuntoon, ihokarvoja saa olla poistamassa koko ajan, vaatteita pitää uusia säännöllisesti, jotta ei näytä kulahtaneelta, syömisiä pitää tarkkailla koko ajan, jotta paino ei nouse... Haluan kuitenkin olla huolitellun näköinen.

Minusta tuli samanlainen joskus kolmekymppisenä, kun biletykset oli biletetty ja työelämässäkin asema vakiinnutettu, niin ettei huono itsetunto vaatinut siellä pätemään tyylillä.

Mutta minulla ei ole mitään hinkua takaisin huolitelluksi. Minusta on kiva olla tunika- ja leggingstäti. Tai farkku- ja t-paitatäti. Miksi välittäisin siitä miltä näytän, kun missään mielessä parempi ulkonäkö ei toisi minulle mitään lisää. Töissäni on ihan sama miltä näytän, tietokoneet ei valita homssuisesta koodarista. Miehiäkään minun ei tarvitse viehättää, koska en halua mitään parisuhteita enkä seksiäkään. Nautin siis rennosta elämästäni näin.

Ei musta saisikaan mitään supertyylikästä, eikä mulle sovi mikään liian laitettu tyyli, mutta kyllä mua vähän järkytti legginsit ja mahamakkara. Ja nimenomaan järkytti siksi, etten ollut tunnistaa itseäni eikä se ole minua. Ei ne tietenkään muilla ihmisillä järkytä! :)
Hemmetti. Mitähän tässä osaisi ensimmäisenä tehdä. Kalsarit lensi jo pois päältä.
Vaatekaappi on kyllä täynnä kivoja vaatteita, taidan siirtää ne etualalle ja pyrkiä keskittymään siihen, että ne olisi käytössäkin. Ihan perusvaatteita nekin, mutta mulla on nykyään aina nämä samat kulahtaneet päällä.
Hiusvärin voisin ostaa, vaaleanruskean, millä olen ennenkin värjännyt. Aika lähellä omaa väriä. Ja ehkä kiinnittää huomiota syömiseenkin, tai jättää ainakin osan suklaasta pois.
Ei tässä kuitenkaan ole tarkoitus hiuksia vaalentaa, käydä laittamassa ripsipidennyksiä ja varata aikaa plastikkakirurgille! :)

Vitonen oli siis kalsari-ap.