Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että jollain masokistisella tavalla saan tästä myös suurta tyydytystä, että olen N:n huomion kohteena, että hän keskittyy minuun ja haluaa pitää minut itsellään. Että saan tuntea olevani hyödyllinen ja jollain sairaalla tavalla tärkeä henkilö (kohde ja uhri) hänelle. Olen kait otettu, että niin korkea yhteiskunnan henkilö haluaa pitää minua lähes syrjäytynyttä henkilöä itsellään, vaikkakin vain omaksi hyödykseen. Sairas olen siis itsekin, kun jopa nautin tästä kuviosta ja samalla myös kärsin. Mutta joskus nautin myös kiusata narsistia. Tiedän, että hänkin on joissakin (työ, seksi) asioissa minusta riippuvainen ja tarvitsee minua niihin. Niinpä joskus tahallaan teen irtiottoja ja nautin siitä tunteesta, kun hän alkaa heti reagoida, että saa minut takaisin, enkä häivy häneltä. Tunnen silloin itseni hänelle tärkeäksi ja että hänkin on minusta riippuvainen, tuo korkea henkilö. Taidan olla itsekin häiriintynyt. Ehkä minusta on itsestänikin tullut vähän N:n kaltainen hänen seurassaan. Ainakin olen huomannut, että silloin kun N kohtelee minua huonosti niin kohtelen taas muita ihmisiä elämässäni huonosti ja olen inhottava tyyppi. Ja taas kun N kohtelee minua ”hyvin” niin olen oikea aurinko ja auttavainen muita kohtaan. En edes oikeasti enää tiedä kuka ja mikä olen. En ole enää se, mikä olin ennen N.
-Ap
Olet sairas ap. Sen sijaan että kuvittelet toisen olevan narsisti ja syypää sun ongelmiin niin voisit oikeasti katsoa peiliin ja miettiä asioita uhriutumisen sijaan.
Hän on narsisti koska haluat nähdä hänet sellaisena ja nakkaat kaiken vastuun tälle "narsistille" omasta elämästäsi. Hänkään
Tulee ihan sellainen fiilis että kun puhut tuosta "narsistista" niin puhutkin itsestäsi.
Oli miten oli, niin ota vastuu omasta elämästäsi ja lakkaa uhriutumasta kun itse teet elämästäsi helvettiä ja varmaan sen "narsistinkin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että jollain masokistisella tavalla saan tästä myös suurta tyydytystä, että olen N:n huomion kohteena, että hän keskittyy minuun ja haluaa pitää minut itsellään. Että saan tuntea olevani hyödyllinen ja jollain sairaalla tavalla tärkeä henkilö (kohde ja uhri) hänelle. Olen kait otettu, että niin korkea yhteiskunnan henkilö haluaa pitää minua lähes syrjäytynyttä henkilöä itsellään, vaikkakin vain omaksi hyödykseen. Sairas olen siis itsekin, kun jopa nautin tästä kuviosta ja samalla myös kärsin. Mutta joskus nautin myös kiusata narsistia. Tiedän, että hänkin on joissakin (työ, seksi) asioissa minusta riippuvainen ja tarvitsee minua niihin. Niinpä joskus tahallaan teen irtiottoja ja nautin siitä tunteesta, kun hän alkaa heti reagoida, että saa minut takaisin, enkä häivy häneltä. Tunnen silloin itseni hänelle tärkeäksi ja että hänkin on minusta riippuvainen, tuo korkea henkilö. Taidan olla itsekin häiriintynyt. Ehkä minusta on itsestänikin tullut vähän N:n kaltainen hänen seurassaan. Ainakin olen huomannut, että silloin kun N kohtelee minua huonosti niin kohtelen taas muita ihmisiä elämässäni huonosti ja olen inhottava tyyppi. Ja taas kun N kohtelee minua ”hyvin” niin olen oikea aurinko ja auttavainen muita kohtaan. En edes oikeasti enää tiedä kuka ja mikä olen. En ole enää se, mikä olin ennen N.
-ApOlet sairas ap. Sen sijaan että kuvittelet toisen olevan narsisti ja syypää sun ongelmiin niin voisit oikeasti katsoa peiliin ja miettiä asioita uhriutumisen sijaan.
Hän on narsisti koska haluat nähdä hänet sellaisena ja nakkaat kaiken vastuun tälle "narsistille" omasta elämästäsi. Hänkään
Tulee ihan sellainen fiilis että kun puhut tuosta "narsistista" niin puhutkin itsestäsi.
Oli miten oli, niin ota vastuu omasta elämästäsi ja lakkaa uhriutumasta kun itse teet elämästäsi helvettiä ja varmaan sen "narsistinkin"
Aivan päin v* t t u a meni nyt arviosi. N on narsisti ja Ap narsistin uhri, mutta saattaa olla piilonarsisti itse. Ja hänhän kertoi olevansa läheisriippuvainen ja mt-ongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että jollain masokistisella tavalla saan tästä myös suurta tyydytystä, että olen N:n huomion kohteena, että hän keskittyy minuun ja haluaa pitää minut itsellään. Että saan tuntea olevani hyödyllinen ja jollain sairaalla tavalla tärkeä henkilö (kohde ja uhri) hänelle. Olen kait otettu, että niin korkea yhteiskunnan henkilö haluaa pitää minua lähes syrjäytynyttä henkilöä itsellään, vaikkakin vain omaksi hyödykseen. Sairas olen siis itsekin, kun jopa nautin tästä kuviosta ja samalla myös kärsin. Mutta joskus nautin myös kiusata narsistia. Tiedän, että hänkin on joissakin (työ, seksi) asioissa minusta riippuvainen ja tarvitsee minua niihin. Niinpä joskus tahallaan teen irtiottoja ja nautin siitä tunteesta, kun hän alkaa heti reagoida, että saa minut takaisin, enkä häivy häneltä. Tunnen silloin itseni hänelle tärkeäksi ja että hänkin on minusta riippuvainen, tuo korkea henkilö. Taidan olla itsekin häiriintynyt. Ehkä minusta on itsestänikin tullut vähän N:n kaltainen hänen seurassaan. Ainakin olen huomannut, että silloin kun N kohtelee minua huonosti niin kohtelen taas muita ihmisiä elämässäni huonosti ja olen inhottava tyyppi. Ja taas kun N kohtelee minua ”hyvin” niin olen oikea aurinko ja auttavainen muita kohtaan. En edes oikeasti enää tiedä kuka ja mikä olen. En ole enää se, mikä olin ennen N.
-ApOlet sairas ap. Sen sijaan että kuvittelet toisen olevan narsisti ja syypää sun ongelmiin niin voisit oikeasti katsoa peiliin ja miettiä asioita uhriutumisen sijaan.
Hän on narsisti koska haluat nähdä hänet sellaisena ja nakkaat kaiken vastuun tälle "narsistille" omasta elämästäsi. Hänkään
Tulee ihan sellainen fiilis että kun puhut tuosta "narsistista" niin puhutkin itsestäsi.
Oli miten oli, niin ota vastuu omasta elämästäsi ja lakkaa uhriutumasta kun itse teet elämästäsi helvettiä ja varmaan sen "narsistinkin"
Aivan päin v* t t u a meni nyt arviosi. N on narsisti ja Ap narsistin uhri, mutta saattaa olla piilonarsisti itse. Ja hänhän kertoi olevansa läheisriippuvainen ja mt-ongelmainen.
No, edellä on syy, miksei yleensä halua kertoa kenellekään joutuneensa narsistin uhriksi, tulee vain itse leimatuksi sekopääksi tai narsistiksi. Jopa hyvä ystäväni mitätöi asiaa, kun sanoin tuoreen seurustelukumppanin paljastuneen narsistiksi. Ja minulla on sentään asiasta muitakin todisteita kuin vain oma arvioni.
Ap, se on pahimmillaan just tuollaista "tanssia ". Narsisti ja läheisriippuvainen kun löytävät toisensa niin se yhteenkietoneisuus on jotain uskomatonta. Voit silti vapautua tuosta sairaasta symbioosista ap, hae apua! Googlaa narsistin uhrit mutta poista selaushistoria. Aloita terapia, sinä VOIT vapautua!!
Narsisti tekee kaikenlaisia kytköksiä, että olisit sidottu häneen. Jos itse haluat lähteä narsistin vaikutuspiiristä, hän olettaa, että edelleen jatkat hänen yhdistyksensä rahastonhoitajana tai FB-ryhmän moderaattorina tms., jolloin hän saa pidettyä napanuorayhteyden elossa. Jos taas itse loukkaat narsistia, hän on potkaisemassa sinut heti pihalle vastaavista luottamustoimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin uhrit ei ole masokisteja omasta tahdostaan jos joku vielä niin luulee.
Aivosumu tai neuroseptio ei ole tunneasia eikä järkiasia.
Siinä on sisäeritys, hormonit sekaisin, dopamiini, kortisoli esim.
Hormoneista tulee mieleen vaan seksi mutta nuo ei ole niitä.
Voimistuuko narsistin kontrollinhalu ja kontrollointi iän ja ajan myötä yleisesti?
Omassa 20- vuotisessa liitossa narsistimies ei kontrolloinut aluksi huomattavasti. Mutta kontrollointi tuli kuvaan pikkuhiljaa, ensin kohdistuen minuun ja perheen yhteisiin asioihin (auton hankinta, rahan käyttö jne). Kontrollointi voimistui koko ajan ja loppua kohti minulla ei voinut olla omia mielipiteitä enkä saanut päättää mitään asioita.
Samoin loppua kohti ja eron jälkeen exän tarve kontrolloida teini-ikäisiä lapsia on muuttunut jo lapsia häiritseväksi. Ex kuljettaa lapsen väkisin lääkäriin pienestäkin nuhasta, koska kuulemma pitää tarkastaa että ei ole mitään vakavaa. Jokin aika sitten ex vei lapsen pikkunuhassa yksityiseen lääkäriin, otatti keuhkoröntgenkuvat ja verikokeet ja lasku oli 400€. Onneksi on vakuutus. Tuloksena että lapsella flunssa ja lääkäri käski lapsen levätä.
Ex kuljettaa nykyään uutena juttuna teinin luisteluvarusteet kouluun liikuntatunneille. Lapsi on aina ennen vienyt luistimet itse. Eli ex ikään kuin on alkanut hoitamaan teinejämme avuttomien pikkulasten tapaan uudelleen. Sitten hän syyttää että en hoida lapsiamme kunnolla kun en hoida teinejä kuin pikkulapsia. Minusta siinä mennään takapakkia eikä lapsi itsenäisty.
Ex ei myöskään meinaa antaa teinin kulkea itsenäisesti bussilla vaan haluaa kuljettaa autolla joka paikkaan. Siis pienimmätkin matkat. Minusta teini voi välillä kävellä lyhyet matkat. Ja kun teinillä on joka tapauksessa bussikortti niin ei isän tarvitse lasta koko ajan kuljettaa, koska lapsi haluaa itsekin kulkea välillä itsenäisesti bussilla.
Onko jollain kokemusta tällaisesta ja miten tilanne kehittyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyypillistä narsistille, että on tänään lämmin, ystävällinen ja romanttinen. Seuraavana päivänä sitten hyvin kylmän ja etäisen, jopa tylyn oloinen? Ihan, kuin ei olisi koskaan mitään lämpöä välillä ollutkaan. En totu tuohon käytöksen muuttumiseen koskaan ja aina se hämmentää yhtä paljon. Kun itse luulee, että kun narsisti tänään on lämmin ja ihana, että seuraavanakin päivänä se jatkuu ja itse on niissä tunnelmissa ja toinen onkin kylmä, vetäytyvä ja tyly, jopa ilkeä niin se on aina kuin märkä rätti päin naamaa. Ja tekeekö N tuon tahallisesti ja miksi?
Sinä olet silloin hyllyllä. Olet leivänpaahdin eikä narsistin huvita tiistaina paahtaa leipää, vaikka maanantaina huvitti. Tai tiistaina haluaisi paahtaa eri paahtimella. Sitten kun taas haluaa paahtaa sinulla, ottaa sinut hyllyltä ja teillä on kivaa.
Tuo vuoristorata luo sinulle, jos olet sellaiseen taipuvainen, traumasiteen, huumeaddiktion tai peliriippuvuuden kaltaisen tilan. Jos et ole traumasiteeseen taipuvainen, huomaat, että suhde ei toimi toisen epävakauden vuoksi ja alat katsella itsellesi parempaa elämää.
Kiitos sinulle! Hirmu hyvin kirjoitettu tuo ”leivänpaahdin”. Ja tuo ”vuoristorata”.. on täysin totta ja luonut jo minuun hyvin vahvan riippuvuuden, jota hyvinkin voi verrata huumeeseen. Kestänyt monta vuotta. Olen lukenut tuosta traumasiteestä. Kuvaa täysin tilannetta.
-ApNoniiiin! Mites me nyt saadaan sut pois tosta tilanteesta? Oletko miettinyt poistumista? Voit tehdä sen vaikka salaa, narsun kanssa siitä on turha keskustella, hän puhuu sut jäämään.
Me täällä autetaan ja neuvotaan sua;)
Ps. Kannattaa lukee koko ketju
Hävettää tilanteeni. En usko, että koskaan pääsen tästä pois. Jatkunut jo niin kauan ja N saanut taidokkaasti koukutettua täysin. En ole enää yhtään sama ihminen, kuin vuosia sitten. Hävettää siksi, että annan kohdella itseäni huonosti, alistaa ja hyväksikäyttää. Syy: minulla pohjalla vahvat tunteet N kohtaan, sekä henkinen myös fyysinen riippuvuus häneen. N on yhtä-aikaa työnantaja, rakastaja ja ”hyvä ystävä”. Hänellä siis monta roolia elämässäni. N saa minusta paljon hyötyä: työtä, henkistä tukea, ihailua, ylistystä, seksiä jne. Ja tämän kaiken teen jonkinlaisen uhan alla. Sanomaton uhka jos en tee tai suostu niin kaikki on ohi. Ja minähän teen, koska olen niin riippuvainen. On ollut pakko myöntää, että vuosien aikana N on todella taidokkaasti ja vähitellen saanut minut kiedottua täysin valtaansa. Tuntuu, ettei minulla ole enää omaa ajattelua, eikä tahtoa ollenkaan. Teen joka asian narsistin mukaan. Tämä N on todella älykäs ja hienostuneella tavalla petollisen salakavala. Minä olen itse läheisriippuvainen ja mt-ongelmainen, joten varmasti helppo kohde. En edes pysty olemaan erossa. Pahat henkiset, jopa fyysiset vieroitusoireet alkaa tulla jo puolen vuorokauden jälkeen. Joskus otan muutaman tunnin irtiottoja. Jo silloin N reagoi näihin ja nopeasti tekee jotain, että varmistaa, etten lähde. Tosiaan hävettää ja olen niin syvällä pohjalla, etten usko tämän koskaan loppuvan, enkä edes tiedä pystynkö enää elämään edes ilman N, joka on todella huumeen kaltainen riippuvuus. Kun jo pienikin ero tai eron uhka saa minut ajattelemaan jopa itsetuhoisesti. Joskus olen niin väsynyt, että ajattelen, olisi parempi hypätä jonnekin veteen, että tämä loppuisi. Sitten taas ajattelen, että jos N jättäisi minut niin silloin hyppäisin jonnekin veteen. Myönnän, että olen pahasti sekaisin psyykkisesti, ei tätä voi edes kukaan ymmärtää. Kaikki pyörii minuutti minuutilta päivässä N:n ympärillä.
-Ap
Usko pois, minä ymmärrän. Siltikin sanon; LÄHDE POIS!
Jossain kohtaa sinunkin rajasi tulee vastaan ja jos selviät hengissä niin viimeistään sitten tajuat lähteä. Kehoitan lähtemään jo aiemmin. Usko meitä jotka olemme saman tien ja häpeän kulkeneet; Mikään ei ole tärkeämpää kuin lähteä. Meillä on vain tämä yksi elämä.
Ärsyttää, kun yrittää ihan mitä tahansa sanoa, niin toinen on niinkuin ei voisi vähempää kiinnostaa. Sanookin ihan suoraa sen, että ei kuunnellut ja yritti olla kuulematta. Sitten kaikki jatkuu taas normaalisti. Hän ärsyyntyy ihan mistä tahansa, mitä teen tai sanon tai miten toimin. Minä ja kaikki muut ihmiset ovat niin tyhmiä ja väärässä. Hän tietää kaiken kaikesta ja hän on aina oikeassa. Tuntuu ihan mahdottomalta, että alan jo itsekin miettiä, miksi meidän riidoissa aina minä olen väärässä ja hän oikeassa. Minä olen vain tyhmä ja lapsellinen. Tai minä olen se paha oli niin tai näin. Aina kaikki on lopulta omaa syytäni. Voiko se oikeasti olla noin? Tuntuu, että koko todellisuudentajuni on hämärtynyt. Minä annan aina anteeksi ja hänelle se on todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun yrittää ihan mitä tahansa sanoa, niin toinen on niinkuin ei voisi vähempää kiinnostaa. Sanookin ihan suoraa sen, että ei kuunnellut ja yritti olla kuulematta. Sitten kaikki jatkuu taas normaalisti. Hän ärsyyntyy ihan mistä tahansa, mitä teen tai sanon tai miten toimin. Minä ja kaikki muut ihmiset ovat niin tyhmiä ja väärässä. Hän tietää kaiken kaikesta ja hän on aina oikeassa. Tuntuu ihan mahdottomalta, että alan jo itsekin miettiä, miksi meidän riidoissa aina minä olen väärässä ja hän oikeassa. Minä olen vain tyhmä ja lapsellinen. Tai minä olen se paha oli niin tai näin. Aina kaikki on lopulta omaa syytäni. Voiko se oikeasti olla noin? Tuntuu, että koko todellisuudentajuni on hämärtynyt. Minä annan aina anteeksi ja hänelle se on todella vaikeaa.
Mua alkoi sen verran kyrsiä, kun keskustelut olivat vain omituista puljaamista, että aloin sanoa kaikkiin hänen syytöksiinä (en ole koskaan tehnyt mitään, en ymmärrä mitään, en osaa mitään, minun vika jne.), että juuri näin, myönnän. Kummasti ei tarvitse enää puhella mistään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei enää ole muuta elämää. N on hiljalleen, kuin loinen vallannut elämäni ja minut itseni. Ja hän on ollut se elämä jo monta vuotta. Kirjoitan tämän, koska näin minun on pakko itsellenikin myöntää mikä on tilanne. En edes sitä tiedä tai osaa ajatella, että haluanko vai en olla N:n vallassa ja elää näin. Niin pahasti on oma tahto ja ajattelukyky mennyt. Toisaalta ajattelen, ettei näin voi jatkua. Olen ihan liian syvällä tässä. Sitten taas ajattelen, että elää tässä, on helpompi, kuin päästä irti. Ja sitten aina vain jatkan. Pienikin irtiotto ja aivan, kuin N aavistaisi heti ajatukseni ja tekee jotain, että taas unohdan kaiken ja olen hänen vallassaan. Siis jotain positiivista. Muutenkin hän rankaisee ja palkitsee sen mukaan miten toimin. Minulla ei saa olla mitään muuta elämässäni. Ei muuta työtä, ei harrastuksia, ei ystäviä, ei sukulaisia, ei omia menoja, ei matkoja. Jopa oma ajattelu, mielipiteet, arkiset asiat, kuten lenkillä ja kaupassa käynti saavat hänet suuttumaan ja rankaisu tulee heti. Ei saa olla mitään muuta, kuin hän ja hänen palveleminen. Kaikki elämässäni pitää liittyä häneen. Yhtään hetkeä ei saa keskittyä muuhun ja aina pitää olla saatavilla. N on paljon korkea-arvoisempi ja hyvässä asemassa oleva, ihailtu henkilö ja minä hänen vastakohta. Pelkään, että halutessaan hän voi vahingoittaa minua ja elämääni pahasti. Vikaa on pahasti päässäni sen myönnän. N on ollut myös auttaja ja hyväntekijä elämässäni ja sillä saanut minut valtaansa ja riippuvaiseksi hyvän asemansa kautta. Olen ikäänkuin kiitollisuuden velassa ja minun pitää olla hänen palvelijansa, koska olen maan matonen häneen verrattuna (sarkasmia ja väsynyttä huumoria). Ja koko ihmisarvoni ja käsitykseni itsestäni riippuu siitä miten N minuun suhtautuu. Ostan hänen hyväksyntää ja suosiota teoillani palvelijana.
-Ap
Nyt jumal*auta sinä arvokas nainen! Sä oot parempi ku tämä!!!!! Avaa jo silmät!
Sinä ET OLE;
-leivänpaahdin
-orja
-kenenkään omaisuutta
-tyhmä
-objekti
-seksilelu
-marionet
-leikkikalu
-tahdoton
-sylkikuppi
-talouden hoitaja
-arvoton
-kuollut
HERÄÄÄÄÄÄÄÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että jollain masokistisella tavalla saan tästä myös suurta tyydytystä, että olen N:n huomion kohteena, että hän keskittyy minuun ja haluaa pitää minut itsellään. Että saan tuntea olevani hyödyllinen ja jollain sairaalla tavalla tärkeä henkilö (kohde ja uhri) hänelle. Olen kait otettu, että niin korkea yhteiskunnan henkilö haluaa pitää minua lähes syrjäytynyttä henkilöä itsellään, vaikkakin vain omaksi hyödykseen. Sairas olen siis itsekin, kun jopa nautin tästä kuviosta ja samalla myös kärsin. Mutta joskus nautin myös kiusata narsistia. Tiedän, että hänkin on joissakin (työ, seksi) asioissa minusta riippuvainen ja tarvitsee minua niihin. Niinpä joskus tahallaan teen irtiottoja ja nautin siitä tunteesta, kun hän alkaa heti reagoida, että saa minut takaisin, enkä häivy häneltä. Tunnen silloin itseni hänelle tärkeäksi ja että hänkin on minusta riippuvainen, tuo korkea henkilö. Taidan olla itsekin häiriintynyt. Ehkä minusta on itsestänikin tullut vähän N:n kaltainen hänen seurassaan. Ainakin olen huomannut, että silloin kun N kohtelee minua huonosti niin kohtelen taas muita ihmisiä elämässäni huonosti ja olen inhottava tyyppi. Ja taas kun N kohtelee minua ”hyvin” niin olen oikea aurinko ja auttavainen muita kohtaan. En edes oikeasti enää tiedä kuka ja mikä olen. En ole enää se, mikä olin ennen N.
-Ap
Haluutko ihan todella muuttua samanlaiseks ku ihminen joka on se todellinen torakka ja loinen? Ihminen joka nauttii alistaessaan hyviä, viattomia ihmisiä? Lukitaanko vastaus, vai olisko sittenki aika vähän avartaa omaa maailman katsomustaan ja nähdä kuplan ulkopuolelle?
Onnea matkaasi!
Se että ap on aloittanut tämän keskustelun ja osallistuu siihen aktiivisesti, kertoo kyllä jo sen, että ap on heräämässä asiaan ja työstää tilannetta. Olet ap oikealla suunnalla, pääset vielä ulos. Narsistisesta (tai ylipäätään väkivaltaisesta) suhteesta yritetään keskimäärin lähteä 6 kertaa ennen lopullista lähtöä.
"Mikset jo lähde?" -tyyliset kommentit aiheuttavat vain häpeää ja kirjallisuuden mukaan itse asiassa lisäävät trauma bondia ja lisäävät henkilön emotionaalista riippuvuutta narsistiin. Eli uhri ei lähde, koska häpeän ja syyllisyyden tunne kasvaa noista kommenteista. Ja kun uhri kokee tulevansa syyllistetyksi suhteessa olemisesta, niin sitä helposti kokee, että on todella yksin eikä kukaan ymmärrä - narsisti sentään on hänen kanssaan.
Sanon kuitenkin kaikille miettijöille, että suhteeseen jääminen on yhtä lailla valinta kuin siitä lähteminenkin. Jos et voi suhteessa hyvin, jäämällä siihen teet valinnan ettei asiat muutu ainakaan parempaan suuntaan. Narsismi (tai perheväkivalta) pahenee ajan kuluessa. Narsisteilla on myös tapana jättää lopulta yllättäen ja rumasti, kun olet liian heikossa hapessa, vanha, sairas, mitä vain. Silloin joutuu kokemaan tosi vaikeita tunteita, kun tajuaa heittäneensä niin paljon vuosia hukkaan, ja silti tulleensa syrjäytetyksi. Jäämällä on vain huonoja skenaarioita edessä, lähtemällä annat itselle sentään tilaisuuden parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mikset jo lähde?" -tyyliset kommentit aiheuttavat vain häpeää ja kirjallisuuden mukaan itse asiassa lisäävät trauma bondia ja lisäävät henkilön emotionaalista riippuvuutta narsistiin. Eli uhri ei lähde, koska häpeän ja syyllisyyden tunne kasvaa noista kommenteista. Ja kun uhri kokee tulevansa syyllistetyksi suhteessa olemisesta, niin sitä helposti kokee, että on todella yksin eikä kukaan ymmärrä
Erittäin hyvä ja tärkeä pointti! En muista onko ketjussa vielä mainittu, että on myös olemassa kirja, jonka nimi on Miksi se ei vain lähde?, ja se valottaa myös hyvin tätä lähtemisen vaikeutta ja ylipäätään narsistin kanssa elämistä.
Ja vaikka uhri tietäisi ja ymmärtäisi, että suhteesta on päästävä pois, lähteminen ei vain ole helppoa, kun toinen osapuoli on vahvasti narsistinen ja pahimmillaan uhkailee tappamisella ja julistaa tekevänsä uhrin loppuelämästä helvettiä, jos tämä lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikset jo lähde?" -tyyliset kommentit aiheuttavat vain häpeää ja kirjallisuuden mukaan itse asiassa lisäävät trauma bondia ja lisäävät henkilön emotionaalista riippuvuutta narsistiin. Eli uhri ei lähde, koska häpeän ja syyllisyyden tunne kasvaa noista kommenteista. Ja kun uhri kokee tulevansa syyllistetyksi suhteessa olemisesta, niin sitä helposti kokee, että on todella yksin eikä kukaan ymmärrä
Erittäin hyvä ja tärkeä pointti! En muista onko ketjussa vielä mainittu, että on myös olemassa kirja, jonka nimi on Miksi se ei vain lähde?, ja se valottaa myös hyvin tätä lähtemisen vaikeutta ja ylipäätään narsistin kanssa elämistä.
Ja vaikka uhri tietäisi ja ymmärtäisi, että suhteesta on päästävä pois, lähteminen ei vain ole helppoa, kun toinen osapuoli on vahvasti narsistinen ja pahimmillaan uhkailee tappamisella ja julistaa tekevänsä uhrin loppuelämästä helvettiä, jos tämä lähtee.
Joo, ja jos yhtään pelkää että asiat eskaloituisivat erosta, niin se ero kannattaa suunnitella tarkkaan ammattilaisten kanssa.
Jos pelkää ettei itse pärjää, niin kyllä, se on iso henkinen este. Mutta kyllä pärjäät, ihmiset ovat resilienssejä ja sitkeitä. Jos pärjää narsistin kanssa, pärjää varmasti myös ilman narsistia. ;) Terapiaa kyllä suosittelen prosessiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun yrittää ihan mitä tahansa sanoa, niin toinen on niinkuin ei voisi vähempää kiinnostaa. Sanookin ihan suoraa sen, että ei kuunnellut ja yritti olla kuulematta. Sitten kaikki jatkuu taas normaalisti. Hän ärsyyntyy ihan mistä tahansa, mitä teen tai sanon tai miten toimin. Minä ja kaikki muut ihmiset ovat niin tyhmiä ja väärässä. Hän tietää kaiken kaikesta ja hän on aina oikeassa. Tuntuu ihan mahdottomalta, että alan jo itsekin miettiä, miksi meidän riidoissa aina minä olen väärässä ja hän oikeassa. Minä olen vain tyhmä ja lapsellinen. Tai minä olen se paha oli niin tai näin. Aina kaikki on lopulta omaa syytäni. Voiko se oikeasti olla noin? Tuntuu, että koko todellisuudentajuni on hämärtynyt. Minä annan aina anteeksi ja hänelle se on todella vaikeaa.
Mua alkoi sen verran kyrsiä, kun keskustelut olivat vain omituista puljaamista, että aloin sanoa kaikkiin hänen syytöksiinä (en ole koskaan tehnyt mitään, en ymmärrä mitään, en osaa mitään, minun vika jne.), että juuri näin, myönnän. Kummasti ei tarvitse enää puhella mistään.
Mun eksä luki viestini silloin kun sitä huvitti eli todella viiveellä. Sitten, kun se joskus selitti jostain omasta viestistään niin olin vaan ihan, etten ole lukenut viestejäni. Siinäpä oiva parisuhdetesti, saako hän sinusta esiin parhaat vai pahimmat puolet.
Tästä ystävien kannustamisesta eroon oli tänään julkaistussa videossa Narsisti vs Minä -kanavalla.
Minäkin haluan muuten kiittää omasta puolestani tästä ketjusta. Tämä on ollut loistavaa vertaistukea, ja vaikka olen opiskellut narsismia aktiivisesti nyt puolitoista vuotta päästyäni viimein lähtemään kymmenien vuosien suhteesta narsistin kanssa, tässä on tullut esiin myös uusia pointteja, joihin en ole törmännyt vielä muualla. Yhtenä erinomaisena huomiona se, että kun normaali parisuhde syvenee ajan mittaan ja oppii tuntemaan kumppanin paremmin, narsistin kanssa tilanne on päinvastainen - tämä kolahti ihan erityisesti. Kuinka totta se onkaan. Ja kuinka vaikea on ymmärtää, että sitä ihmistä, jonka kanssa suhteen aloitti, ei oikeasti ole koskaan ollut olemassakaan.
Yllä mainitun Miksi se ei vain lähde? -kirjan kirjoittajalta Riina-Maria Metsolta on tulossa nyt tänä vuonna uusi kirja Pahuuden jälkeen. https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/pahuuden-jalkeen/4014782
Harmi kun sitä joutuu odottamaan elokuulle asti.
Suomalainen sosiaaliturva luotiin siksi ettei kenenkään tarvi olla alisteinen toiselle ihmiselle. Käytännössä voit lähteä turvakotiin ja hakea sosiaalitukea alkuun. Tai jos sinulla on omia tuloja, vuokraa tai ostat asunnon ja muutat vähitellen.
Ajatus pikku kämpästä on mukavuuteen tottuneelle kamala. Mutta se voi myös olla uusi alku. Pidä kiinni kaikesta mikä on vähänkin omaa. Vapaudelle ei ole hintaa.
Ymmärrän toki ettei ole näin yksinkertaista, mutta muista aina että käytännön asiat ei ole tunneasioita. Ongelma on tunnevyyhdissä. Mieti että sinulla on oltava jotain omaa.
Tuota jos tekijä on menestynyt, julkisuuden henkilö ei välttämättä tarvi apua etsiessä mainita. Samantapainen kokemus, kaikki ei tajua ja huomio kiinnittyy vääriin asioihin.
Oikeasti hän ei näe sinun ajatuksiasi, vaikka siltä tuntuu. Voit kuvitella itsellesi jonkinlaisen näkymättömän suojakupolin, jolloin hän ei enää vaikuta. Moni yrittää monta kertaa ottaa etäisyyttä ennen kuin pääsee eroon.