Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillistä narsistille, että on tänään lämmin, ystävällinen ja romanttinen. Seuraavana päivänä sitten hyvin kylmän ja etäisen, jopa tylyn oloinen? Ihan, kuin ei olisi koskaan mitään lämpöä välillä ollutkaan. En totu tuohon käytöksen muuttumiseen koskaan ja aina se hämmentää yhtä paljon. Kun itse luulee, että kun narsisti tänään on lämmin ja ihana, että seuraavanakin päivänä se jatkuu ja itse on niissä tunnelmissa ja toinen onkin kylmä, vetäytyvä ja tyly, jopa ilkeä niin se on aina kuin märkä rätti päin naamaa. Ja tekeekö N tuon tahallisesti ja miksi?

Sinä olet silloin hyllyllä. Olet leivänpaahdin eikä narsistin huvita tiistaina paahtaa leipää, vaikka maanantaina huvitti. Tai tiistaina haluaisi paahtaa eri paahtimella. Sitten kun taas haluaa paahtaa sinulla, ottaa sinut hyllyltä ja teillä on kivaa. 

Tuo vuoristorata luo sinulle, jos olet sellaiseen taipuvainen, traumasiteen, huumeaddiktion tai peliriippuvuuden kaltaisen tilan. Jos et ole traumasiteeseen taipuvainen, huomaat, että suhde ei toimi toisen epävakauden vuoksi ja alat katsella itsellesi parempaa elämää.  

Kiitos sinulle! Hirmu hyvin kirjoitettu tuo ”leivänpaahdin”. Ja tuo ”vuoristorata”.. on täysin totta ja luonut jo minuun hyvin vahvan riippuvuuden, jota hyvinkin voi verrata huumeeseen. Kestänyt monta vuotta. Olen lukenut tuosta traumasiteestä. Kuvaa täysin tilannetta.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillistä narsistille, että on tänään lämmin, ystävällinen ja romanttinen. Seuraavana päivänä sitten hyvin kylmän ja etäisen, jopa tylyn oloinen? Ihan, kuin ei olisi koskaan mitään lämpöä välillä ollutkaan. En totu tuohon käytöksen muuttumiseen koskaan ja aina se hämmentää yhtä paljon. Kun itse luulee, että kun narsisti tänään on lämmin ja ihana, että seuraavanakin päivänä se jatkuu ja itse on niissä tunnelmissa ja toinen onkin kylmä, vetäytyvä ja tyly, jopa ilkeä niin se on aina kuin märkä rätti päin naamaa. Ja tekeekö N tuon tahallisesti ja miksi?

Sinä olet silloin hyllyllä. Olet leivänpaahdin eikä narsistin huvita tiistaina paahtaa leipää, vaikka maanantaina huvitti. Tai tiistaina haluaisi paahtaa eri paahtimella. Sitten kun taas haluaa paahtaa sinulla, ottaa sinut hyllyltä ja teillä on kivaa. 

Tuo vuoristorata luo sinulle, jos olet sellaiseen taipuvainen, traumasiteen, huumeaddiktion tai peliriippuvuuden kaltaisen tilan. Jos et ole traumasiteeseen taipuvainen, huomaat, että suhde ei toimi toisen epävakauden vuoksi ja alat katsella itsellesi parempaa elämää.  

Kiitos sinulle! Hirmu hyvin kirjoitettu tuo ”leivänpaahdin”. Ja tuo ”vuoristorata”.. on täysin totta ja luonut jo minuun hyvin vahvan riippuvuuden, jota hyvinkin voi verrata huumeeseen. Kestänyt monta vuotta. Olen lukenut tuosta traumasiteestä. Kuvaa täysin tilannetta.

-Ap

Jos haluat irti, se pitää ajatella kuin että menisit katkolle tai lopettaisit tupakoinnin tai huumevierotus. Ja jos vaan pystyt, no contact ikuisesti, koska aina on olemassa repsahdusvaara.

Sinusta se ei ole kiinni, miten narsisti sinuun suhtautuu. Et pysty olemaan kivempi, parempi, rakastettavampi, ansaitsevampi. Kyse on hänen päänsisäisestä asiastaan. Mieti vaikka niin, että sinä olet hevonen ja hän on hirvi. Teillä ei vaan ole samoja palikoita niin, että teillä voisi olla keskenänne suhde, missä sinä tulisit ymmärretyksi ja kohdelluksi hevosena. 

Vierailija kirjoitti:

Muutama läheinen ihmissuhde on ollut narsistisia piirteitä omaavaan ihmiseen. Syy siihen, että olen mukautunut tällaiseksi apulaiseksi, tukihenkilöksi, ylistäjäksi voi olla siinä että toinen vanhempi otti minut tukihenkilöksi jo pienenä. Koitin parhaani olla koko perheen käytettävissä, ahkera, kympin tyttö, vähentääkseni jännitteisiä tunnelmia.

Sitten lähisuhteet olivat helposti tällaisia, että olin käytettävissä. Vielä nyt keski-iässä ja jo mummona, huomaan samaa. Ehkä tulisi olla tarkkana tämön piirteen kanssa.

Nämä narsistiset ihmiset läheisinä ovat nyt tehneet sen että kartan läheisiä, uusia tuttavuuksia. Olen niin arpeutunut hyväksikäytöstä ja valheellisuudesta. Sitä suurta teatteria, jota narsisti esittää, en uskalla olla enää todistamassa.

Kivulias on ollut irtaantuminen, kestää vuosia. Vieläkin tulee tunneaaltoja näistä ihmisistä.

Lisään vielä tähän omaan pohdintaani:

Nyt kun aikaa on kulunut jonkin verran näistä ihmissuhteista, joissa olen ollut narsistin uhri (joko kuolema tai irtitaisteluni päättänyt) olen antanut itselleni luvan edes hiljaa mielessäni myöntää, että joissakin ihmisissä on pahuutta. Paha-sanaa ei mielellään sallita ja onkin totta, että ihmisiä tai ihmisryhmiä ei saa ns demonosoida. Kuitenkin vuosikausien tuttavuus, ystävyys, perhesuhde on ainakin minulle näyttänyt, että on ihmisiä, jotka järjestelmällisesti aiheuttavat tuskaa toisille. Joskus tämä aiheuttaa fyysisiäkin sairauksia. Kärsin parikymmentä vuotta lisämunuaisten toimintahäiriöistä ja sen seurauksista sineenvaihdunnassa. Kun kaksi erittäin raskasta perhesuhdetta poistui elämästäni, kehoni parantui. En ihmettelisi vaikka asioilla olisi yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ollut ihan mieletöntä terapiaa. Olen tuntenut myötätuntoa, voimakasta samaistumista, surua, vihaa... Olen narsistin lapsi ja vaikka olen tiedostanut sen aiemmin ja jopa käsitellyt asiaa terapiassa osa minusta on silti kyseenalaistanut ja jopa kieltänyt asian. Liioittelenko, kuvittelinko, muistanko väärin, ovatko uupumuksen ja vihan tunteeni mitenkään oikeutettuja, miksi olen niin pohjattoman surullinen kun mietin lapsuuttani. Ei se nyt niin paha varmaan... Nyt lukuisat vastaukset täällä ovat kuin suoraan elämästäni, toki erilaista kuin monella puolison näkökulmasta mutta samaistumispintaa on loputtomasti. Koen suurta surua ja raivoakin. Ulkopuolisten kokemuksina on helppo nähdä kuinka sairaita nuo kuviot ovat. Ja kuinka tuttuja...

Vanhempani ovat edelleen elossa ja elämässäni. Uskon että hän ei ole 100% narsisti ja hyviä tavallisiakin hetkiä on ja olen saanut raivattua rajoja kovalla työllä, mutta todella narsistinen persoona on ja mahdollisesti myös muita mt-ongelmia löytyy. Vahva päihdetausta, syömishäiriöt laidasta laitaan, megalomania, s* k s i addiktio jonka ikävä kyllä tiedän ja jota tuo itse esiin ja on aina tuonut myös kun olin lapsi eli täysin rajaton tässäkin, hirvittävä sovinismi, aggressiot, syy aina muissa, todella vaativa, minä tyttärenä lähinnä hyödyn väline.

Haluaisin jonkun hyvän lopputuleman tälle suhteelle vielä kun vanhempani on elossa mutta ei sitä taida tulla. Ei sitä tule. Se on vaan hyväksyttävä vaikka vieläkin lapsi sisällä sitä toivoo. Tämä asia on niin kipeä etten päässyt terapiassakaan koskaan kunnolla siihen asti. Tämän ketjun avulla näen asiat taas selkeämmin. Kiitos siis kaikille jotka olette jakaneet tarinanne.

Mua vielä hyväksikäytti. Silti olin jotenkin sidoksissa ja kävin siellä kuin odottamassa korjaavaa kokemusta. Se vallankäyttö jatkui muulla tavoin vielä kauan.

Olin aina ajatellut että narsistit on jotenkin elukkamaisia, alkukantaisia.

Mutta se olisi loukkaus eläimiä kohtaan.

Ketjun alussa on vertaus roboteista, ne on ohjelmoitu jotenkin väärin tai toiminnot on rajoittuneita. Samaa voisi nyt ajatella narsisteista.

Inhimillisyys puuttuu. Ei tunne myötätuntoa tai sääliä. Nuo kun puuttuvat repertuaarista, niin aika vähän on jäljellä. Itkin läheisen kuolemaa ja tällainen henkilö totesi, että ei sun tarvitsisi olla ihan niin dramaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama läheinen ihmissuhde on ollut narsistisia piirteitä omaavaan ihmiseen. Syy siihen, että olen mukautunut tällaiseksi apulaiseksi, tukihenkilöksi, ylistäjäksi voi olla siinä että toinen vanhempi otti minut tukihenkilöksi jo pienenä. Koitin parhaani olla koko perheen käytettävissä, ahkera, kympin tyttö, vähentääkseni jännitteisiä tunnelmia.

Sitten lähisuhteet olivat helposti tällaisia, että olin käytettävissä. Vielä nyt keski-iässä ja jo mummona, huomaan samaa. Ehkä tulisi olla tarkkana tämön piirteen kanssa.

Nämä narsistiset ihmiset läheisinä ovat nyt tehneet sen että kartan läheisiä, uusia tuttavuuksia. Olen niin arpeutunut hyväksikäytöstä ja valheellisuudesta. Sitä suurta teatteria, jota narsisti esittää, en uskalla olla enää todistamassa.

Kivulias on ollut irtaantuminen, kestää vuosia. Vieläkin tulee tunneaaltoja näistä ihmisistä.

Lisään vielä tähän omaan pohdintaani:

Nyt kun aikaa on kulunut jonkin verran näistä ihmissuhteista, joissa olen ollut narsistin uhri (joko kuolema tai irtitaisteluni päättänyt) olen antanut itselleni luvan edes hiljaa mielessäni myöntää, että joissakin ihmisissä on pahuutta. Paha-sanaa ei mielellään sallita ja onkin totta, että ihmisiä tai ihmisryhmiä ei saa ns demonosoida. Kuitenkin vuosikausien tuttavuus, ystävyys, perhesuhde on ainakin minulle näyttänyt, että on ihmisiä, jotka järjestelmällisesti aiheuttavat tuskaa toisille. Joskus tämä aiheuttaa fyysisiäkin sairauksia. Kärsin parikymmentä vuotta lisämunuaisten toimintahäiriöistä ja sen seurauksista sineenvaihdunnassa. Kun kaksi erittäin raskasta perhesuhdetta poistui elämästäni, kehoni parantui. En ihmettelisi vaikka asioilla olisi yhteys.

Minäkin olen sairastanut narsistien vuoksi. Olen joutunut burn outiin. Olen lihonut. Olen saanut ärtyneen suoliston, ihottumaa, allergiaa, mielenterveysongelmia kaikenlaisia stressioireita. 

Mutta se mikä on pahinta, on se, että olen myös imenyt itseeni heidän tunnemaailmaansa! Narsistin vaikutuspiirin alla olen ollut itsekin hetkittäin sarkastinen, kiusanhenkinen ja kärsimätön. 

"huumorintajuttomuus" ei tee kenestäkään narsistia, vaikka puhuttaisikin narsistista.

Onhan täällä ollut paljon puhetta siitä että toinen käyttää huumoria tekosyynä loukatakseen toista ja vika on uhrissa kun ei huumoria ymmärrä.

Muijittelusta oli puhetta myös kuinka toinen muijittelee siitä huolimatta, vaikka muijaksi kutsuttu on ilmaissut ettei pidä siitä.

On helppo sanoa että toinen on vain yliherkkä mielensä pahoittaja. Ei ymmärrä huumoria ja muijakin on vaan sana muiden joukossa, eikä kenenkään pitäisi loukkaantua kun sitä sanaa käytetään.

Vikaa on kuitenkin itsessäkin jos kokee oikeudekseen loukata jatkuvasti sitä "huumorintajutonta" ihmistä niillä vitseillänsä.

Sama pätee muijittelun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/6b232ef1-c719-4ce1-9eec-7526200…

Narsistipsykopaatti esiintyy?

Kyllä aivan ehdottomasti ehta narsukkeli kyseessä. Tällaisia on nykyään paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillistä narsistille, että on tänään lämmin, ystävällinen ja romanttinen. Seuraavana päivänä sitten hyvin kylmän ja etäisen, jopa tylyn oloinen? Ihan, kuin ei olisi koskaan mitään lämpöä välillä ollutkaan. En totu tuohon käytöksen muuttumiseen koskaan ja aina se hämmentää yhtä paljon. Kun itse luulee, että kun narsisti tänään on lämmin ja ihana, että seuraavanakin päivänä se jatkuu ja itse on niissä tunnelmissa ja toinen onkin kylmä, vetäytyvä ja tyly, jopa ilkeä niin se on aina kuin märkä rätti päin naamaa. Ja tekeekö N tuon tahallisesti ja miksi?

Sinä olet silloin hyllyllä. Olet leivänpaahdin eikä narsistin huvita tiistaina paahtaa leipää, vaikka maanantaina huvitti. Tai tiistaina haluaisi paahtaa eri paahtimella. Sitten kun taas haluaa paahtaa sinulla, ottaa sinut hyllyltä ja teillä on kivaa. 

Tuo vuoristorata luo sinulle, jos olet sellaiseen taipuvainen, traumasiteen, huumeaddiktion tai peliriippuvuuden kaltaisen tilan. Jos et ole traumasiteeseen taipuvainen, huomaat, että suhde ei toimi toisen epävakauden vuoksi ja alat katsella itsellesi parempaa elämää.  

Kiitos sinulle! Hirmu hyvin kirjoitettu tuo ”leivänpaahdin”. Ja tuo ”vuoristorata”.. on täysin totta ja luonut jo minuun hyvin vahvan riippuvuuden, jota hyvinkin voi verrata huumeeseen. Kestänyt monta vuotta. Olen lukenut tuosta traumasiteestä. Kuvaa täysin tilannetta.

-Ap

Noniiiin! Mites me nyt saadaan sut pois tosta tilanteesta? Oletko miettinyt poistumista? Voit tehdä sen vaikka salaa, narsun kanssa siitä on turha keskustella, hän puhuu sut jäämään.

Me täällä autetaan ja neuvotaan sua;)

Ps. Kannattaa lukee koko ketju

Narsisti joko puhuu jäämään tai vähintäänkin ei ymmärrä eli puhuminen on sinänsä turhaa ja vie vaan aikaa ja voimia ja aiheuttaa yhden pettymyksen lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen juttu mikä on tärkeetä irtautuessa narsistista. Uhrin on pakko ymmärtää se faksta, että et tule koskaan päihittämään keskusteluissa ja väittelyssä narsua, hän kun kääntää mustankin valkoiseksi. Joten ainoa oikea tapa on lopettaa keskustelut.

Monesti kuitenkin parisuhteessa se pojiin poljettu itsetunto ja naiseus, jopa tyhmä ylpeys nostaa eron jälkeen päätään tilanteessa jossa narsisti tekee sinut mustasukkaiseksi tarkoituksella esim uudella naisella. Silloin sinä saatat aloittaa typerän kilpailun osoittaaksesi itsellesi ja mahdollisesti muillekin että olet kuitenkin merkinnyt jotain tuolle miehelle, olet kuitenkin se ykkönen jonka tuo mies haluaa ja lähdet mukaan kilpailuun joka oli oikeasti vain sinulle viritelty ansa.

Narsistista irti pääsyssä sinun on unohdettava kaikki tuollainen ylpeys, voitonhalu ja hyväksyttävä että vaikka voittaisit yhden pisteet, häviät samalla kymmenen. Päädyt jälleen samaan oravanpyörään.

Sama asia jos narsisti levittelee sinusta huhuja tai muuten yrittää saada tavalla tai toisella huomiosi, koska tietää että saadessaan sinut taas kasvotusten "keskusteluun" hän osaa kyllä manipuloida sinut itselleen mieluisalla tavalla. Älä lähde tähän mukaan! Älä, vaikka se korjaisikin yhden epäkohdan tai mitä tahansa.

Hankkikaa tietoa, älkää aliarvioiko narsistin pahuutta, olkaa kuin teflon josta narsisti ei saa mitään tarttumapintaa.

On tosiaan ihan turhaa yrittää saada narsisti katsomaan peiliin, ymmärtämään miten hänen käytös vaikuttaa muihin ja muuttamaan käytöstään. Ei onnistu, ei hän OSAA, eikä halua. Hän on sadistinen ja voimaantuu sodasta!

Ja hän vain haluaakin reaktiota, väittelyä ja tappelua, jotta pääsee lempiaiheeseensa! Hänhän on liekeissä kun pääsee tallomaan toisen maanrakoon, vetämään maton alta ja vähintäänkin Näpäyttämään. Näyttämään toiselle paikkansa ja kuinka mitätön toinen on! Hän käyttää voittaaksen kaikki keinot. Hän ei tunne häpeää tai empatiaa. Keinoja kaihtamatta.

Paras taktiikka on grey rock. Pidä ajatuksesi itselläsi, vaali omia ajatuksiasi ja arvojasi pääsi sisällä ja muiden suuntaan. Ja sitten eroon narskusta. Rikot itsesi pahemmin jos yrität muuttaa narskun. Se ei tule onnistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama läheinen ihmissuhde on ollut narsistisia piirteitä omaavaan ihmiseen. Syy siihen, että olen mukautunut tällaiseksi apulaiseksi, tukihenkilöksi, ylistäjäksi voi olla siinä että toinen vanhempi otti minut tukihenkilöksi jo pienenä. Koitin parhaani olla koko perheen käytettävissä, ahkera, kympin tyttö, vähentääkseni jännitteisiä tunnelmia.

Sitten lähisuhteet olivat helposti tällaisia, että olin käytettävissä. Vielä nyt keski-iässä ja jo mummona, huomaan samaa. Ehkä tulisi olla tarkkana tämön piirteen kanssa.

Nämä narsistiset ihmiset läheisinä ovat nyt tehneet sen että kartan läheisiä, uusia tuttavuuksia. Olen niin arpeutunut hyväksikäytöstä ja valheellisuudesta. Sitä suurta teatteria, jota narsisti esittää, en uskalla olla enää todistamassa.

Kivulias on ollut irtaantuminen, kestää vuosia. Vieläkin tulee tunneaaltoja näistä ihmisistä.

Lisään vielä tähän omaan pohdintaani:

Nyt kun aikaa on kulunut jonkin verran näistä ihmissuhteista, joissa olen ollut narsistin uhri (joko kuolema tai irtitaisteluni päättänyt) olen antanut itselleni luvan edes hiljaa mielessäni myöntää, että joissakin ihmisissä on pahuutta. Paha-sanaa ei mielellään sallita ja onkin totta, että ihmisiä tai ihmisryhmiä ei saa ns demonosoida. Kuitenkin vuosikausien tuttavuus, ystävyys, perhesuhde on ainakin minulle näyttänyt, että on ihmisiä, jotka järjestelmällisesti aiheuttavat tuskaa toisille. Joskus tämä aiheuttaa fyysisiäkin sairauksia. Kärsin parikymmentä vuotta lisämunuaisten toimintahäiriöistä ja sen seurauksista sineenvaihdunnassa. Kun kaksi erittäin raskasta perhesuhdetta poistui elämästäni, kehoni parantui. En ihmettelisi vaikka asioilla olisi yhteys.

Minäkin olen sairastanut narsistien vuoksi. Olen joutunut burn outiin. Olen lihonut. Olen saanut ärtyneen suoliston, ihottumaa, allergiaa, mielenterveysongelmia kaikenlaisia stressioireita. 

Mutta se mikä on pahinta, on se, että olen myös imenyt itseeni heidän tunnemaailmaansa! Narsistin vaikutuspiirin alla olen ollut itsekin hetkittäin sarkastinen, kiusanhenkinen ja kärsimätön. 

Jokaisella on pieni pimeä kohta, joka on hyvä tuntea. Uhrit ovat myös ihmisiä, eivät pyhimyksiä. Mutta toisin kuin narsistit, voimme käsitellä niitä puolia.

Toinen asia sitten, kun kiltti alkaa tervehtyä ja pitämään puoliaan, se järkyttää kiusaajia ja solvaukset vaan pahenee. Oma toipuminen ei ole se pimeä kohta mitä tarkoitan.

Jokainen tekee virheitä ja ne pitää myöntää itselleen. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Se on juuri sitä itsetutkiskelua jollaiseen narsistit ei koskaan kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillistä narsistille, että on tänään lämmin, ystävällinen ja romanttinen. Seuraavana päivänä sitten hyvin kylmän ja etäisen, jopa tylyn oloinen? Ihan, kuin ei olisi koskaan mitään lämpöä välillä ollutkaan. En totu tuohon käytöksen muuttumiseen koskaan ja aina se hämmentää yhtä paljon. Kun itse luulee, että kun narsisti tänään on lämmin ja ihana, että seuraavanakin päivänä se jatkuu ja itse on niissä tunnelmissa ja toinen onkin kylmä, vetäytyvä ja tyly, jopa ilkeä niin se on aina kuin märkä rätti päin naamaa. Ja tekeekö N tuon tahallisesti ja miksi?

Sinä olet silloin hyllyllä. Olet leivänpaahdin eikä narsistin huvita tiistaina paahtaa leipää, vaikka maanantaina huvitti. Tai tiistaina haluaisi paahtaa eri paahtimella. Sitten kun taas haluaa paahtaa sinulla, ottaa sinut hyllyltä ja teillä on kivaa. 

Tuo vuoristorata luo sinulle, jos olet sellaiseen taipuvainen, traumasiteen, huumeaddiktion tai peliriippuvuuden kaltaisen tilan. Jos et ole traumasiteeseen taipuvainen, huomaat, että suhde ei toimi toisen epävakauden vuoksi ja alat katsella itsellesi parempaa elämää.  

Kiitos sinulle! Hirmu hyvin kirjoitettu tuo ”leivänpaahdin”. Ja tuo ”vuoristorata”.. on täysin totta ja luonut jo minuun hyvin vahvan riippuvuuden, jota hyvinkin voi verrata huumeeseen. Kestänyt monta vuotta. Olen lukenut tuosta traumasiteestä. Kuvaa täysin tilannetta.

-Ap

Noniiiin! Mites me nyt saadaan sut pois tosta tilanteesta? Oletko miettinyt poistumista? Voit tehdä sen vaikka salaa, narsun kanssa siitä on turha keskustella, hän puhuu sut jäämään.

Me täällä autetaan ja neuvotaan sua;)

Ps. Kannattaa lukee koko ketju

Hävettää tilanteeni. En usko, että koskaan pääsen tästä pois. Jatkunut jo niin kauan ja N saanut taidokkaasti koukutettua täysin. En ole enää yhtään sama ihminen, kuin vuosia sitten. Hävettää siksi, että annan kohdella itseäni huonosti, alistaa ja hyväksikäyttää. Syy: minulla pohjalla vahvat tunteet N kohtaan, sekä henkinen myös fyysinen riippuvuus häneen. N on yhtä-aikaa työnantaja, rakastaja ja ”hyvä ystävä”. Hänellä siis monta roolia elämässäni. N saa minusta paljon hyötyä: työtä, henkistä tukea, ihailua, ylistystä, seksiä jne. Ja tämän kaiken teen jonkinlaisen uhan alla. Sanomaton uhka jos en tee tai suostu niin kaikki on ohi. Ja minähän teen, koska olen niin riippuvainen. On ollut pakko myöntää, että vuosien aikana N on todella taidokkaasti ja vähitellen saanut minut kiedottua täysin valtaansa. Tuntuu, ettei minulla ole enää omaa ajattelua, eikä tahtoa ollenkaan. Teen joka asian narsistin mukaan. Tämä N on todella älykäs ja hienostuneella tavalla petollisen salakavala. Minä olen itse läheisriippuvainen ja mt-ongelmainen, joten varmasti helppo kohde. En edes pysty olemaan erossa. Pahat henkiset, jopa fyysiset vieroitusoireet alkaa tulla jo puolen vuorokauden jälkeen. Joskus otan muutaman tunnin irtiottoja. Jo silloin N reagoi näihin ja nopeasti tekee jotain, että varmistaa, etten lähde. Tosiaan hävettää ja olen niin syvällä pohjalla, etten usko tämän koskaan loppuvan, enkä edes tiedä pystynkö enää elämään edes ilman N, joka on todella huumeen kaltainen riippuvuus. Kun jo pienikin ero tai eron uhka saa minut ajattelemaan jopa itsetuhoisesti. Joskus olen niin väsynyt, että ajattelen, olisi parempi hypätä jonnekin veteen, että tämä loppuisi. Sitten taas ajattelen, että jos N jättäisi minut niin silloin hyppäisin jonnekin veteen. Myönnän, että olen pahasti sekaisin psyykkisesti, ei tätä voi edes kukaan ymmärtää. Kaikki pyörii minuutti minuutilta päivässä N:n ympärillä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua. 

No ihan vain vaikka siitä syystä, että sattuu työkaverina olemaan sellainen....

Ap, haluatko elää tuossa huumeriippuvuudessa loppuikäsi, tyhjiin imettynä, seuraavaa annosta janoten, aina pettyen?

Irtipääsyyn on saatavilla apua ja vierotusoireet loppuvat aikanaan. Ehkä niitäkin vastaan voisi saada lääkitystä tai psykologin tukea. Ota yhteyttä narsistien uhreihin!

Olen satavarma, että sinua hyväksikäytetään myös työpanoksesi osalta. Tai jos ei vielä niin ennen pitkää. Ja varmasti voit saada toisenkin työpaikan.

Narsistinen baskiainen leikkii aina aivokuollutta, mutta se verran EKG kuitenkin elää, että osaa olla viddumaisen toisille. Aivokuolleena (leikkiessään), ei tarvitse tehdä, puuttua, puhua tai suunnitella mitään. Narsistiseen auttaa ainoastaan se, että pelaa tämän omilla korteilla.

Minulla ei enää ole muuta elämää. N on hiljalleen, kuin loinen vallannut elämäni ja minut itseni. Ja hän on ollut se elämä jo monta vuotta. Kirjoitan tämän, koska näin minun on pakko itsellenikin myöntää mikä on tilanne. En edes sitä tiedä tai osaa ajatella, että haluanko vai en olla N:n vallassa ja elää näin. Niin pahasti on oma tahto ja ajattelukyky mennyt. Toisaalta ajattelen, ettei näin voi jatkua. Olen ihan liian syvällä tässä. Sitten taas ajattelen, että elää tässä, on helpompi, kuin päästä irti. Ja sitten aina vain jatkan. Pienikin irtiotto ja aivan, kuin N aavistaisi heti ajatukseni ja tekee jotain, että taas unohdan kaiken ja olen hänen vallassaan. Siis jotain positiivista. Muutenkin hän rankaisee ja palkitsee sen mukaan miten toimin. Minulla ei saa olla mitään muuta elämässäni. Ei muuta työtä, ei harrastuksia, ei ystäviä, ei sukulaisia, ei omia menoja, ei matkoja. Jopa oma ajattelu, mielipiteet, arkiset asiat, kuten lenkillä ja kaupassa käynti saavat hänet suuttumaan ja rankaisu tulee heti. Ei saa olla mitään muuta, kuin hän ja hänen palveleminen. Kaikki elämässäni pitää liittyä häneen. Yhtään hetkeä ei saa keskittyä muuhun ja aina pitää olla saatavilla. N on paljon korkea-arvoisempi ja hyvässä asemassa oleva, ihailtu henkilö ja minä hänen vastakohta. Pelkään, että halutessaan hän voi vahingoittaa minua ja elämääni pahasti. Vikaa on pahasti päässäni sen myönnän. N on ollut myös auttaja ja hyväntekijä elämässäni ja sillä saanut minut valtaansa ja riippuvaiseksi hyvän asemansa kautta. Olen ikäänkuin kiitollisuuden velassa ja minun pitää olla hänen palvelijansa, koska olen maan matonen häneen verrattuna (sarkasmia ja väsynyttä huumoria). Ja koko ihmisarvoni ja käsitykseni itsestäni riippuu siitä miten N minuun suhtautuu. Ostan hänen hyväksyntää ja suosiota teoillani palvelijana.

-Ap

Joskus tuntuu, että jollain masokistisella tavalla saan tästä myös suurta tyydytystä, että olen N:n huomion kohteena, että hän keskittyy minuun ja haluaa pitää minut itsellään. Että saan tuntea olevani hyödyllinen ja jollain sairaalla tavalla tärkeä henkilö (kohde ja uhri) hänelle. Olen kait otettu, että niin korkea yhteiskunnan henkilö haluaa pitää minua lähes syrjäytynyttä henkilöä itsellään, vaikkakin vain omaksi hyödykseen. Sairas olen siis itsekin, kun jopa nautin tästä kuviosta ja samalla myös kärsin. Mutta joskus nautin myös kiusata narsistia. Tiedän, että hänkin on joissakin (työ, seksi) asioissa minusta riippuvainen ja tarvitsee minua niihin. Niinpä joskus tahallaan teen irtiottoja ja nautin siitä tunteesta, kun hän alkaa heti reagoida, että saa minut takaisin, enkä häivy häneltä. Tunnen silloin itseni hänelle tärkeäksi ja että hänkin on minusta riippuvainen, tuo korkea henkilö. Taidan olla itsekin häiriintynyt. Ehkä minusta on itsestänikin tullut vähän N:n kaltainen hänen seurassaan. Ainakin olen huomannut, että silloin kun N kohtelee minua huonosti niin kohtelen taas muita ihmisiä elämässäni huonosti ja olen inhottava tyyppi. Ja taas kun N kohtelee minua ”hyvin” niin olen oikea aurinko ja auttavainen muita kohtaan. En edes oikeasti enää tiedä kuka ja mikä olen. En ole enää se, mikä olin ennen N.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Muutama läheinen ihmissuhde on ollut narsistisia piirteitä omaavaan ihmiseen. Syy siihen, että olen mukautunut tällaiseksi apulaiseksi, tukihenkilöksi, ylistäjäksi voi olla siinä että toinen vanhempi otti minut tukihenkilöksi jo pienenä. Koitin parhaani olla koko perheen käytettävissä, ahkera, kympin tyttö, vähentääkseni jännitteisiä tunnelmia.

Sitten lähisuhteet olivat helposti tällaisia, että olin käytettävissä. Vielä nyt keski-iässä ja jo mummona, huomaan samaa. Ehkä tulisi olla tarkkana tämön piirteen kanssa.

Nämä narsistiset ihmiset läheisinä ovat nyt tehneet sen että kartan läheisiä, uusia tuttavuuksia. Olen niin arpeutunut hyväksikäytöstä ja valheellisuudesta. Sitä suurta teatteria, jota narsisti esittää, en uskalla olla enää todistamassa.

Kivulias on ollut irtaantuminen, kestää vuosia. Vieläkin tulee tunneaaltoja näistä ihmisistä.

Aiemmin oli tavallisempaa tällainen. Isä ohjasi pelkällä katseella. Insestin muistaa kuvina. Kaikessa oli äärimmäisen negatiivinen pohjavire. En olisi saanut edes sitä todistuksen kymppiä näyttää, koska silloin olin olevinaan ja ylpeä. Yhtä ainutta kannustavaa sanaa en ikinä kuullut. Meillä oli vähän aikaa kissa ja sen ystävyys on parasta mitä tapahtui.

Myöhemmin olin kuin luotu väkivaltaiseen suhteeseen uhriksi joka ei valita mistään, kestää urheasti kaiken. Kaikenlainen väkivalta on tuttua paitsi en edes tunnistanut väkivallaksi, saati että sille olisi voinut mitään.

Kun näitä nykyään lukee on jotenkin vihainen: miksi silloin ei ollut tätä tietoa. Ainoa elämä on mennyt jotenkin olemassaolon rajoilla leijuen. Oma tahto on vasta nyt löytymässä ja hävettää että oli niinkuin oli. Mikä on tällaisen elämän tarkoitus.

Narsisteista olen huomannut sen, että valehtelulla ei ole mitään rajoja, ja jos narsisti alkaa vainota jotain ihmistä, narsisti voi jatkaa sairasta käytöstään jopa vuosikymmeniä. Mustamaalata vihaamaansa ihmistä päivittäin, ja valehdella toisista mitä mieleen vain tulee. Vakavin pään vika mitä voi olla.

Ap, jos päätät haluta irti, apua on saatavilla ja apua tarvitsetkin. Eiväthän kaikki narkkaritkaan pääse irti huumeestaan, vaikka se tuhoaa heidän elämänsä ja saattaa jopa lopettaa sen ennenaikaisesti.