Minkälaista on opiskella yliopistossa, jossa kaikki on hyviä

Pretty tuff'

Opiskelin TKK:lla teknillistä fysiikkaa (joo, kyllä valmistuinkin). Melkein kaikki kurssikaverini olivat 5-6 laudaturin ylioppilaita. Tämä oli tosin aikaa ennen Eximiaa, mutta toisaalta kirjoittaakin pystyin korkeintaan 6 ainetta. Minä ainakin nautin seurasta. Oli ihanaa olla ihan tavallinen eikä se, jota muut pitivät hyvän koulumenestyksen takia hikarina. Koulussa jäin helposti kaveriporukoiden ulkopuolelle, mutta opiskeluaikana minulla ei ollut mitään vaikeuksia saada kavereita.

Nautin myös siitä, että oli sosiaalisesti hyväksyttyä panostaa opiskeluun ja pärjätä opinnoissa. Toisaalta ei se kuitenkaan mitään hikkemeininkiä ollut, vaan yhdessä tehtiin paljon muutakin kuin opiskeltiin ja kurssikavereitten kanssa oli myös rento meininki. Yhdessä vitsailtiin vaikeista kursseista ja huonosti menneistä kursseista.

Opiskelun vaatimustaso kyllä kasvoi selvästi lukio-opintoihin verrattuna. Lukiossa olin heti ymmärtänyt matematiikassa ja fysiikassa kaiken heti, osannut ratkaista kaikki kotitehtävät suuremmin miettimättä ja saanut kokeesta kympin 15 minuutin valmistautumisella kokeeseen. (Joskus saatoin tosin saada vain 10- tai 9,5, jos olin tehnyt jonkin typerän huolimattomuusvirheen.) TKK:lla jouduin panostamaan tosissaan, jotta pärjäisin kursseilla.

Harvemmissa paikoissa ollaan samojen naamojen kanssa kursseilla