Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomen lapset ja nuoret ovat niin huonossa kunnossa?
18.12.2021 |
Koulujen Move-testien tulokset heikkenevät vuosi vuodelta ja varusmiesten cooper-tulokset ovat järkyttävää luettavaa. Miten tähän on tultu ja mitä tälle voisi tehdä?
Kommentit (27)
Vanhemmat kuskaavat kakaroitaan kaikkialle nykyään. Ennen vanhaan pyöräiltiin tai käveltiin kouluun ja harrastuksiin ja saatiin samalla hyötyliikuntaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ja nuorten psyykkisessäkin hyvinvoinnissa on suuria puutteita, joten eipä ihme ettei jaksa urheillakaan.
Vanhempien omalla esimerkillä myös usein tekemistä sen kanssa, minkälaisiin elämäntapoihin lapset tottuvat.
Testistä puuttuu porkkana. Seppokin sanoi aikoinaan, että viissataatonnia käteen ja keihäs lentää sata metriä.
Kosmetiikkakuntoilua en ole harrastanut 24 vuoteen. Siitä huolimatta onnistuu 100 km vaellus / 20 km päivässä, rinkan alkupainon ollessa +30kg. Tämä on testattu 2018 Tunturi-Lapissa ja 2021 Itä-Lapissa.
Miksi siis coopperoisin, movettaisin tai salittaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuskaavat kakaroitaan kaikkialle nykyään. Ennen vanhaan pyöräiltiin tai käveltiin kouluun ja harrastuksiin ja saatiin samalla hyötyliikuntaa!
Lisäksi ollaan tehty kaikki mahdollinen jotta nuorten ei tarttisi kävellä mihinkään vaan voisivat ajaa sinne mopoautolla, mönkijällä tai sähköpotkulaudalla. Ja jos joku fillarin päälle erehtyy, niin senkin olisi hyvä olla sähköistetty!!!!
Mikä ihme tätä maata vaivaa? Ne ilmastotavoitteetkin on täysin unohdettu tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi 80-90 luvulla, kouluun menevälle bussipysäkille oli 4km suuntaansa. Siitä tuli jo 8km kävelyä/juoksua/potkukelkkailua/pyöräilyä per päivä.
Koulussa pelattiin pesistä/fudista/lätkää kaikki välitunnit.
Oman huoneen sain vasta 13 vuotiaana, jos halusi touhuta omiaan, oli se tehtävä ulkona. Ei ollut paikkaa mihin linnoittautua piiloon. Siinä tuli paljon nikkaroitua ja luonnossa vaeltamista.
Ei ollut tietokoneita eikä matkapuhelimia, uimaranta oli yleinen kohtauspaikka. Siellä uitiin, palloa pelattiin ja talvella lätkää.
Nykynuoret ei tunnu muuta tekevän kun niska mutkalla, napit korvissa tuijottavat ruutua. Ja liikuntana pidetään sitä jos on pleikkarissa joku keilauspeli.
Vierailija kirjoitti:
Kosmetiikkakuntoilua en ole harrastanut 24 vuoteen. Siitä huolimatta onnistuu 100 km vaellus / 20 km päivässä, rinkan alkupainon ollessa +30kg. Tämä on testattu 2018 Tunturi-Lapissa ja 2021 Itä-Lapissa.
Miksi siis coopperoisin, movettaisin tai salittaisin?
Miten sinun vaellusretkesi ja muiden kuntoilumuotojen mollaaminen liittyy apn kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki pitää saada valmiina.
tulee mieleen amerikkalainen parodia, jossa ihmiset ovat läskejä zombeja.
Vanhempien esimerkki puuttuu.
Liikunnasta on tullut myös business. Omassa lapsuudessani pihapelit oli aina käynnissä lähikentällä. Kaikki välitunnit pelattiin koulussa jalkapalloa, pesäpalloa jne. Nyt et harrasta mitään, jos et ole seuran jäsen. Liikunnasta on tullut seura- ja välineurheilua. Enää ei pelata vain omasta mielenkiinnosta, vaan sen vuoksi, että valmentaja tai vanhempi käskee. Kaikista yritetään tehdä jotain huippu-urheilijoita, vaikka tärkeämpää olisi hauskanpito ja liikunnallisen elämäntyylin oppiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoinen äiti on aika huono esimerkki lapselle.
Miesten ylipaino on yleisempää kuin naisten.
Arjessa ei tarvitse enää liikkua. Tätähän on haettu kaikella teknologialla. Tiedon haun ja kommunikaation saa hoidettua puhelimella. Ennen piti mennä kirjastoon esitelmän tekoa varten ja kävellä kaverin luo, jos halusi jutella kasvokkain. Nyt pystyt näkemään kaverisi ruudulta. Entäs korona, ihmisiä käskettiin pysymään kotona vielä jokin aika sitten. Jättipussi herkkuja tulee kilohinnaltaan halvemmaksi kuin pienen pussin ostaminen. Ei mua ihmetytä lainkaan miksi tähän on jouduttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoinen äiti on aika huono esimerkki lapselle.
Miesten ylipaino on yleisempää kuin naisten.
Ylipainosta pääsee helpoiten eroon kun heittää akan pihalle.
Jos akka on huolehtinut kaupassa käynnistä ja ruoanvalmistuksesta, niin voihan se tuokin olla toimiva laihdutuskeino.
Syy nuorison kunnon rapistumiseen on kännykät, tietokoneet yms.
Ennen kun haluttiin kaverin seuraa, niin käveltiin tai pyöräiltiin kysymään, joskus tuli pitkäkin lenkkiä kun kierrettiin monen kaverin luona.
Nyt laitetaan whatsup-viestiä ryhmiin ja jutellaan kotona liikkumatta mihinkään.
Autojen määrän kasvu, kyyditetään helpommin sinne ja tänne; ennen perheessä oli max. 1 auto eikä
sillä ehditty kuskaamaan useinkaan.
Olen myös ihmetellyt ettei nuorisoa näy monestikaan pelaamassa vapaamuotoisesti esim. futista tai lätkää
kentillä, kaiken pitäisi olla järjestettyä seuratoimintaa.
Harrastuksista on tehty kalliita, kunnat vaativat isoja tilavuokria ja niistä harrastusmaksut koostuvat.
Ennen urheiluharrastus oli lähes ilmaista.
Totuuden nimessä, ei meillä aikuisillakaan ole kunnossa kehumista ja suunnilleen samoista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy nuorison kunnon rapistumiseen on kännykät, tietokoneet yms.
Ennen kun haluttiin kaverin seuraa, niin käveltiin tai pyöräiltiin kysymään, joskus tuli pitkäkin lenkkiä kun kierrettiin monen kaverin luona.
Nyt laitetaan whatsup-viestiä ryhmiin ja jutellaan kotona liikkumatta mihinkään.
Autojen määrän kasvu, kyyditetään helpommin sinne ja tänne; ennen perheessä oli max. 1 auto eikä
sillä ehditty kuskaamaan useinkaan.
Olen myös ihmetellyt ettei nuorisoa näy monestikaan pelaamassa vapaamuotoisesti esim. futista tai lätkää
kentillä, kaiken pitäisi olla järjestettyä seuratoimintaa.
Harrastuksista on tehty kalliita, kunnat vaativat isoja tilavuokria ja niistä harrastusmaksut koostuvat.
Ennen urheiluharrastus oli lähes ilmaista.
Totuuden nimessä, ei meillä aikuisillakaan ole kunnossa kehumista ja suunnilleen samoista syistä.
Totta joka sana. Samoin vetäisin tähän sen, että jokaisen on saatava osallistua kaikkeen mahdolliseen aktiviteettiin. Mikä siis näkyy myös urheilu harrastuksissa.
Esim meidän lapsen koriksessa puolet joukkueesta on motivoituneita puolet ei. Kaikki aika menee siihen että noita ei-motivoituneita yritetään pitää aisoissa ja samalla ne motivoituneet odottelee ohjeita. Eli siis tunnin treenistä tehokasta aikaa on max 30-40min.
Sama toisen tytön tanssissa. Kilpajoukkueeseen on väkisin ängetty lapsia joiden taitotaso ei riitä (eli siis vanhemmat valittaneet seuralle niin kauan että pääsivät) ja sitten näiden takia se harjoituksen tempo ei pääse ollenkaan kiihtymään vaan koko ajan täytyy tehdä riittävän hidasta ja helppoa ettei ne huonot jää jalkoihin. Ja näissä kilparyhmissäkin on niitä mukuloita, joita ei kiinnosta, mutta vanhemmat ovat vaatimalla vaatineet että heidän lapsensa pääsee terrorisoimaan niitä harjoituksia.
Parempi olisi, että valmentajilla olisi valtuudet heittää liian huonot ja huonosti käyttäytyvät ryhmästä niinkuin ennen. Saisivat motivoituneet harjoitella rauhassa omalla tasollaan, eikä heitäkään loppuisi motivaatio siihen liian helppoon ja monotoniseen tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy nuorison kunnon rapistumiseen on kännykät, tietokoneet yms.
Ennen kun haluttiin kaverin seuraa, niin käveltiin tai pyöräiltiin kysymään, joskus tuli pitkäkin lenkkiä kun kierrettiin monen kaverin luona.
Nyt laitetaan whatsup-viestiä ryhmiin ja jutellaan kotona liikkumatta mihinkään.
Autojen määrän kasvu, kyyditetään helpommin sinne ja tänne; ennen perheessä oli max. 1 auto eikä
sillä ehditty kuskaamaan useinkaan.
Olen myös ihmetellyt ettei nuorisoa näy monestikaan pelaamassa vapaamuotoisesti esim. futista tai lätkää
kentillä, kaiken pitäisi olla järjestettyä seuratoimintaa.
Harrastuksista on tehty kalliita, kunnat vaativat isoja tilavuokria ja niistä harrastusmaksut koostuvat.
Ennen urheiluharrastus oli lähes ilmaista.
Totuuden nimessä, ei meillä aikuisillakaan ole kunnossa kehumista ja suunnilleen samoista syistä.
Totta joka sana. Samoin vetäisin tähän sen, että jokaisen on saatava osallistua kaikkeen mahdolliseen aktiviteettiin. Mikä siis näkyy myös urheilu harrastuksissa.
Esim meidän lapsen koriksessa puolet joukkueesta on motivoituneita puolet ei. Kaikki aika menee siihen että noita ei-motivoituneita yritetään pitää aisoissa ja samalla ne motivoituneet odottelee ohjeita. Eli siis tunnin treenistä tehokasta aikaa on max 30-40min.Sama toisen tytön tanssissa. Kilpajoukkueeseen on väkisin ängetty lapsia joiden taitotaso ei riitä (eli siis vanhemmat valittaneet seuralle niin kauan että pääsivät) ja sitten näiden takia se harjoituksen tempo ei pääse ollenkaan kiihtymään vaan koko ajan täytyy tehdä riittävän hidasta ja helppoa ettei ne huonot jää jalkoihin. Ja näissä kilparyhmissäkin on niitä mukuloita, joita ei kiinnosta, mutta vanhemmat ovat vaatimalla vaatineet että heidän lapsensa pääsee terrorisoimaan niitä harjoituksia.
Parempi olisi, että valmentajilla olisi valtuudet heittää liian huonot ja huonosti käyttäytyvät ryhmästä niinkuin ennen. Saisivat motivoituneet harjoitella rauhassa omalla tasollaan, eikä heitäkään loppuisi motivaatio siihen liian helppoon ja monotoniseen tekemiseen.
Valmentajana allekirjoitan. Ennen valmentaja sijoitti lapset motivaatiota ja taitoja vastaaviin ryhmiin. Nyt vanhemmat saavat sanella. Periaatteessa kiva idea, muttei johda mihinkään, koska vanhemmat ovat ihan sokeita omille lapsilleen. Täysin epäliikunnallista lasta pidetään aivan huippuna ja sitten vaatimalla vaaditaan paikka liian tasokkaasta ryhmästä ja siitä kärsivät kaikki, paitsi se omaa egoaan buustaava vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy nuorison kunnon rapistumiseen on kännykät, tietokoneet yms.
Ennen kun haluttiin kaverin seuraa, niin käveltiin tai pyöräiltiin kysymään, joskus tuli pitkäkin lenkkiä kun kierrettiin monen kaverin luona.
Nyt laitetaan whatsup-viestiä ryhmiin ja jutellaan kotona liikkumatta mihinkään.
Autojen määrän kasvu, kyyditetään helpommin sinne ja tänne; ennen perheessä oli max. 1 auto eikä
sillä ehditty kuskaamaan useinkaan.
Olen myös ihmetellyt ettei nuorisoa näy monestikaan pelaamassa vapaamuotoisesti esim. futista tai lätkää
kentillä, kaiken pitäisi olla järjestettyä seuratoimintaa.
Harrastuksista on tehty kalliita, kunnat vaativat isoja tilavuokria ja niistä harrastusmaksut koostuvat.
Ennen urheiluharrastus oli lähes ilmaista.
Totuuden nimessä, ei meillä aikuisillakaan ole kunnossa kehumista ja suunnilleen samoista syistä.
Totta joka sana. Samoin vetäisin tähän sen, että jokaisen on saatava osallistua kaikkeen mahdolliseen aktiviteettiin. Mikä siis näkyy myös urheilu harrastuksissa.
Esim meidän lapsen koriksessa puolet joukkueesta on motivoituneita puolet ei. Kaikki aika menee siihen että noita ei-motivoituneita yritetään pitää aisoissa ja samalla ne motivoituneet odottelee ohjeita. Eli siis tunnin treenistä tehokasta aikaa on max 30-40min.Sama toisen tytön tanssissa. Kilpajoukkueeseen on väkisin ängetty lapsia joiden taitotaso ei riitä (eli siis vanhemmat valittaneet seuralle niin kauan että pääsivät) ja sitten näiden takia se harjoituksen tempo ei pääse ollenkaan kiihtymään vaan koko ajan täytyy tehdä riittävän hidasta ja helppoa ettei ne huonot jää jalkoihin. Ja näissä kilparyhmissäkin on niitä mukuloita, joita ei kiinnosta, mutta vanhemmat ovat vaatimalla vaatineet että heidän lapsensa pääsee terrorisoimaan niitä harjoituksia.
Parempi olisi, että valmentajilla olisi valtuudet heittää liian huonot ja huonosti käyttäytyvät ryhmästä niinkuin ennen. Saisivat motivoituneet harjoitella rauhassa omalla tasollaan, eikä heitäkään loppuisi motivaatio siihen liian helppoon ja monotoniseen tekemiseen.
Valmentajana allekirjoitan. Ennen valmentaja sijoitti lapset motivaatiota ja taitoja vastaaviin ryhmiin. Nyt vanhemmat saavat sanella. Periaatteessa kiva idea, muttei johda mihinkään, koska vanhemmat ovat ihan sokeita omille lapsilleen. Täysin epäliikunnallista lasta pidetään aivan huippuna ja sitten vaatimalla vaaditaan paikka liian tasokkaasta ryhmästä ja siitä kärsivät kaikki, paitsi se omaa egoaan buustaava vanhempi.
Jaa a. Meidän pojan lätkäjoukkueessa siinä vaiheessa huonompien motivaatio tapettiin valmentajan julkisella v.ttuilulla ja sittenhän he lopettivatkin. Seuraavana talvena ihmetellään kun ei ole pelaajia ja joukkue loppuu niiltä paremmiltakin valmentajien pojilta. Tämä siis jo 12-vuotiaana. Turhan kilpailuhenkistä, yhdestäkään näistä ei (todennäköisesti) tule änäristarbaa, mutta hienoa olisi jos he liikkuisivat säännöllisesti. Nyt on joukkueellinen nuoria miehiä jotka kilpailevat lähinnä raskausarpien pituudella.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien esimerkki puuttuu.
Liikunnasta on tullut myös business. Omassa lapsuudessani pihapelit oli aina käynnissä lähikentällä. Kaikki välitunnit pelattiin koulussa jalkapalloa, pesäpalloa jne. Nyt et harrasta mitään, jos et ole seuran jäsen. Liikunnasta on tullut seura- ja välineurheilua. Enää ei pelata vain omasta mielenkiinnosta, vaan sen vuoksi, että valmentaja tai vanhempi käskee. Kaikista yritetään tehdä jotain huippu-urheilijoita, vaikka tärkeämpää olisi hauskanpito ja liikunnallisen elämäntyylin oppiminen.
Tämä nyt on täyttä puppua. Sinulla ei taida lapsia olla. Ei ne lapset harrasta mitään sellaista mitä eivät halua. Lapsi ei suostu lähtemään ihan vaan sen takia että vanhemmat haluavat. Olisihan se jo vanhempien typeryyttä, että maksaisivat harrastuksesta missä lapsi ei halua käydä. Ja onhan se vanhemmallekin sitovaa ajan käytön kannalta, kun sinne harrastukseen pitää myös kuljettaa, jos harrastus ei ole sopivan kävely/pyöräilymatkan päässä.
Helsingissä asutaan ja kyllä lapset välitunnilla koulun tarjoamissa puitteissa pelaavat ja leikkivät. Kouluun meidän lapset menevät kävellen tai pyörällä. Niin tekee moni, moni muukin lapsi. Pihapelejä pelaavat kavereiden kanssa. Ulkojäillä käyvät pelaamassa jääkiekkoa ja hiihtämässä, kun on tykitettyä lunta/lunta sataa. Maksettuihin harrastuksiin menevät itse, jos on tarpeeksi lähellä. Joku harrastus on sen verran kaukana, että sinne viedään. Kaikkea liikkumisen muotoja löytyy, jos vaan haluaa.
Tuosta olen samaa mieltä, että esimerkki on tärkeää. Me olemme miehen kanssa liikunnallisia ja sitä samaa tapaa olemme lapsille opettaneet. Tältäkin palstalta saa monesti lukea, että lapsia ei niin sanotusti tueta harrastuksissa. Ei haluta kuluttaa omaa aikaa lapsen harrastukseen viemiseen, itse ei harrasteta mitään liikuntaa jne. Itse ajattelen niin, että on kiva että lapsilla on myös liikunnallisia harrastuksia ja lapset ovat saaneet testata useampia lajeja. Niistä ovat valinneet sitten mielenkiintoisimmat. Niin kuin moni muukin lapsi.
Ylipainoinen äiti on aika huono esimerkki lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien esimerkki puuttuu.
Liikunnasta on tullut myös business. Omassa lapsuudessani pihapelit oli aina käynnissä lähikentällä. Kaikki välitunnit pelattiin koulussa jalkapalloa, pesäpalloa jne. Nyt et harrasta mitään, jos et ole seuran jäsen. Liikunnasta on tullut seura- ja välineurheilua. Enää ei pelata vain omasta mielenkiinnosta, vaan sen vuoksi, että valmentaja tai vanhempi käskee. Kaikista yritetään tehdä jotain huippu-urheilijoita, vaikka tärkeämpää olisi hauskanpito ja liikunnallisen elämäntyylin oppiminen.
Suurin osa lapsista ja nuorista kyllä seurassa harrastamassa ihan nimen omaan omasta halustaan eikä vanhempiensa saati valmentajien käskemänä.
Entä jos sinun museomuiselojen pihapeli lähikentällä ei ole se, mikä nuorta oikeasti kiinnostaa vaan se urheilu seurassa.
Ei ole pelkästään nuorten ongelma, vaan koko kansan kunto heikkenee ja ylipaino yleistyy. En edes uskalla ajatella, mitä tapahtuisi jos kaikki keski-ikäiset määrättäisiin cooperin testiin ja tulokset tilastoitaisiin.