Iltasanomien juttu toisista naisista

Jos pettää kumppaniaan ja sitten vaihtaa lennosta toiseen niin yksinkertaisesti: ei tuu kestään.
Ero pitää käsitellä, oli syyt mitä vaan tai vaikka tuntuisi miten vaikealta. Ottamalla heti toisen naisen siirtää vaan ongelmat seuraavaan suhteeseen.
Ja se mitä ajattelen toisista naisista: jos lähtee suhteeseen varatun kanssa, kertoo ihmisen moraalista erittäin paljon!

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 19:43"]

Jos pettää kumppaniaan ja sitten vaihtaa lennosta toiseen niin yksinkertaisesti: ei tuu kestään. Ero pitää käsitellä, oli syyt mitä vaan tai vaikka tuntuisi miten vaikealta. Ottamalla heti toisen naisen siirtää vaan ongelmat seuraavaan suhteeseen. Ja se mitä ajattelen toisista naisista: jos lähtee suhteeseen varatun kanssa, kertoo ihmisen moraalista erittäin paljon!

[/quote]

Kuinka monta vuotta on se raja, että voi sanoa kestävän kumminkin?

ite mietin jutun luettuani et miten helvetissä nää toiset naiset pystyy luottamaan siihen äijään? siis ajatteleeko ne et ovat jotenkin niin erityisiä että pettäjä kohtelis niitä paremmin eikä koskaan tekis heille niin? voin vaan kuvitella mitä sontaa nää petturit jauhavat sille toiselle naiselle :D "meillä on mennyt jo pitkään huonosti" "oon miettinyt eroo jo pitkään " "me ollaan tehty eroo jo kauan" "sä oot erityinen" liibalaaba :D ja kyllä, kokemuksen äänellä puhun... nuorempana olin tämä höynäytetty ja niiiiin spesiaali toinen nainen. pari kk kesti suhde mieheen ja kummasti alko äijällä tulla ikävä eksäänsä

Toiset naiset ovat oksettavia!!!! Sen kuulkaa eestään löytää minkä taakseen jättää!! Terv. Elämänkokemusta

Minä olin toinen nainen. Suhde alkoi vähän ennekuin mies jätti avovaimonsa. Alkuhuumassa sitä mentiin varmaan vuosi. Kaikki oli niin upeaa ja ajattelin että olen löytänyt kultakimpaleen itselleni. Mutta sittenhän se surullisen kuuluisa arki astui meidänkin suhteeseen. Ja mies lähti. Selittelemättä. Aivan kuten teki silloin avokilleen. Ja syyksi paljastui lopulta se, että palasi avokkinsa luo. Tajusi vasta arjen astuttua kuvioihin kuinka upea eksänsä on ja kuinka teki virheen ottaessaan minut vaikka silloisessa suhteessa oli vain ns tylsä vaihe menossa. Pakko myöntää että ansaitsin sen kaiken. Mutta paskalta tuntui.

Jos jotain opin niin sen että minä olin ihmisenä toiminut julmasti. Miehen silloista avokkia kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna oksettaa oma käytös. Sitä saa mitä tilaa

Mäkin olin toinen nainen ja mieheni oli toinen mies Nyt ollaan oltu kymmenisen vuotta yhdessä. Kauemmin, kuin mieheni exänsä kanssa ja vain vähän vähemmän, kuin minä exäni kanssa. muakin kiinnostaa, missä menee se raja, että voi sanoa, että suhde on onnistunut? Jos eroamme viiden tai kymmenen vuoden päästä, niin johtuuko se siitä, että vaihdoimme suoraan suhteesta toiseen? Vai voisiko se vaan johtua mahdollisesti ihan mistä vaan, mistä nyt yleensäkin erot johtuu...? Että tällaista mietin...

ite veikkaisin että jos pettävä puoliso käsittelee eron kunnolla juurtajaksen ajan kanssa niin silloin uudelle suhteella on ihan yhtä hyvät todennäköisyydet onnistua kuin ns. Normaalissa suhteen alussa. jos taas eroa ei käy läpi varsinkin jos takana pitkä ja vakava suhde niin silloin uusi toisen naisen/miehen kanssa aloitettu juttu tulee kaikella todennäköisyydelllä kaatumaan. ja pahimmassa tapauksessa jopa samanlai ku miten alkokin