Auttakaa... Taidan olla masentunut.
Olen sen verran huono selittämään mitään tällaista, joten jos ette saa jostakin kohdasta mitään selvää, niin voin selittää sen uudestaan hieman selkeämmin...
Tammikuun lopusta olen siis ollut aivan alamaissa. Olen todella stressaantunut tavallisista koulupäivistä, kokeista puhumattakaan. Koenumeronikin laskevat, vaikka ennen ne ovat olleet todella hyviä. Pelkään kuollakseni muiden kommentteja ja sanomisia, enkä ole edes viitannut kuin pari kertaa tänä lukukautena. Muutenkin oloni on usein hyvin surullinen, en oikein saa mitään aikaseksi, en pysty keskittymään jne. En enää jaksa panostaa edes ainoaan harrastukseeni.
Vanhempani vaativat minulta todella paljon koulussa, harrastuksessani ja muutenkin. Välillä tuntuu, että seinät kaatuvat päälle ja haluaisin vain kadota täältä. Viimeaikoina ajatuksiini on tullut myös kuolema, miten pääsisin pois kaiken paineen alta. Olen viillellyt muutaman kerran, mutta se ei tuottanut toivomaani helpotusta, joten lopetin. Itken lähes joka ilta itseni uneen, sillä tunnen olevani jotenkin epäonnistunut ja vääränlainen.
Ystäviä minulla on enää kaksi, mutta näen molempia todella harvoin. Kukaan ei tunnu välittävän minusta, eikä äitinikään ymmärrä minua tippaakaan. Hän vain sanoo, ettei koulusta kannata ottaa stressiä, vaikka viittä minuuttia hän on sanonut, etteivät nämä numerot käy missään nimessä, ja että nyt minun täytyy ryhdistäytyä ja saada parempia numeroita. Isästä nyt puhumattakaan...
Uneni on katkonaista, heräilen parin tunnin välein ja aamulla minusta tuntuu, etten ole nukkunut silmänräpäystäkään. Yleinen tunnetilani on hermostunut, mutta silti jotenkin turta. Mikään ei oikein kiinnosta, tahtoisin vain piiloutua johonkin pimeään huoneeseen ilmn muita ihmisiä.
Välillä saatan innostua ja olla ihan iloinenkin, kun vaikka teen jotakin hauskaa ystäväni kanssa. Nämä hetket saavat minut pysymään hyvällä tuulella edes hetken, mutta sitten tämä masentuneisuus alkaa taas.
Joskus pelkään, että teen itselleni jotain peruuttamatonta ja aiheutan sillä mielipahaa vanhemmilleni, olen nimittäin ainoa lapsi... Haluaisin siis saada apua, mutta en oikein tiedä, mitä tehdä. Kouluterveydenhoitaja tai -psykologi ovat hieman hankalia vaitoehtoja, koska en tiedä miten sinne pääsee ja mitä minun tulisi sanoa... He ovat myös aika ikäviä henkilöitä minun mielestäni, enkä oikein tiedä mitä apua siitäkin olisi, että menisin sinne vain juttelemaan.
Osaatteko antaa jotain neuvoja apua tarvitsevalle? :(
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 16:13"]
Kokeile paskoa lavuaariin, jos ei sekään naurata niin sitten juttelemaan jonkun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
[/quote]Kylläpä oli hauskaa. Oikein vitsin murjaisit. Ap
Puhu vanhemmillesi. On tärkeää, että asioita aletaan selvittämään ennenkuin menevät huonompaan suuntaan. Masennus ei ole mikään leikin asia ja myöhemmin voi tulla lisää oireita.
Hyvä juttu että kirjoitit Ap, minustä kirjoituksestasi sai hyvin selvää.
Tuntuisi, että tarvitset pikaisesti apua, koska sinulla on noin paljon asioita, jotka vaikuttavat jaksamiseesi. Jos et halua mennä kouluterveydenhuoltajalle tai -psykologille, niin voisitko varata ajan vaikka terveyskeskukseen? Miltä sinusta tuntuu, millainen jaksamisesi on, miten selviydyt esim. tästä alkavasta viikosta? Jos vain tuntuu, että ajatukset ovat hyvin synkkiä ja tarvitset apua pikaisesti, niin silloin kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä terveyskeskuspäivystykseen tai jos on varaa niin päivystävälle yksityiselle lääkärille.
Sinun tekstistäsi tuli vaikutelma, että olet jaksamisesi rajoilla, eivätkä vaatimukset hyvästä koulumenestyksestä ainakaan helpota oloasi. Olisi hyvä saada tämä myös vanhempiesi tietoon. Jos tuntuu, että ette voi puhua asiasta vanhempiesi kanssa, niin voisitko ottaa asian esiin kun menet vastaanotolle terveyskeskukseen tms.?
Kirjoitat tosi hyvin. Tuli mieleen, että voisitko tulostaa vaikka tuon tänne kirjoittamasi tekstin ja ottaa sen mukaan vastaanotolle mennessäsi? Siinä on keskeisimmät elämääsi vaikuttavat asiat, ja joskus kirjoitettu teksti voi olla avuksi, jos ei tiedä, mistä puhua ammattiauttajalle.
Pidäthän huolta itsestäsi! Muista, että olet arvokas ja ansaitset parhaan mahdollisen avun itsellesi!
Joka viides nuori on masentunut ja tarvii apua. Joka koululuokassa on keskimäärin viisi masentunutta oppilasta ja siihen päälle ahdistuneet ja muista ongelmista kärsivät. Nuoruus on vaikeaa aika eikä monella mieli kestäkkään sitä ilman tukea. Kerro vanhemmillesi että osaavat hakea apua. Se on vanhemman tehtävä. Apua on ja saa. Tai laita sähköpostia tai wilmaviesti suoraan terkalle tai kuraattorille.
Kokeile paskoa lavuaariin, jos ei sekään naurata niin sitten juttelemaan jonkun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.