Mistä tietää ettei ole laastarisuhde?

Kai se riippuu vähän siitäkin mistä syystä se suhde päättyi? Jos se päättyi vaikkapa siihen, että pitkän suhteen aikana oltiin jo aikoja sitten tajuttu, ettei tästä tule mitään ja vääjäämätöntä vain venytettiin niin tokkopa mokamasta nyt niin hirveästi on painolastia mukana. Toisaalta jos syynä on vaikka se, että toinen on lähtenyt suhteesta ja tapailemasi mies on jätetty, voi olla syytä suhtautua hieman toisella tavalla.

Olkaa nyt hyvät ihmiset ensin yksin tarpeeksi kauan!

Laastarin kanssa usein vain paneskellaan, mutta parisuhde on jo isompi juttu. 

Jos olet ap ihastunut minun exääni, jonka minä jätin parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen, voin kertoa, ettei mies ole vielä millään tavalla valmis uuteen suhteeseen vaan haikailee perääni. Mutta siitä vaan, jos et ole turhan tarkka tavarastasi ja otat erot kepeästi.

Mitähän tähän vastaisi. Minun mielestäni siis selvä laastarisuhde. Mutta laastarisuhteet eivät aina tarkoita sitä, etteikö toinen olisi tosissaan. Joskus laastarisuhteen hankkija ei edes ensin tajua hankkivansa laastarisuhdetta vaan tunteet ja halut ovat omasta mielestä ihan yhtä aitoja, kuin muissakin suhteissa. Sen voi vasta ajan kanssa huomata, että tuli kiirehdittyä liian pian uuteen suhteeseen ja huomata uudessa rakkaassa asioita mitä ei aluksi huomannut ja tajuta että ei ole tämän kanssa yhteensopiva. En sano että sinussa ap on jotain vikaa, ei en, mutta jos jatkat suhdetta niin varaudu siihen että voi olla kivikkoa tiedossa.
*
Olen todistanut sivusta kolme ja joutunut yhden kerran itse laastarisuhteen "uhriksi". Mies oli valehdellut että erosta aikaa noin vuosi, vaikka siitä oli aikaa vain 4kk. Olimme 6kk yhdessä ja miehen käytös muuttui kolmen kuukauden jälkeen etäiseksi ja sekavaksi. Ei ollut päässyt eksästään yli ja haikaili hänen peräänsä edelleen ja paljasti että erosta oli vain 4kk silloin aikaa kun aloimme tapailla. Otimme aikalisän ja sille tielle se sitten jäi, hyvä niin. Muissa laastarisuhde tapauksissa suhteet kestivät 7-24kk.
*
MUTTA. Yksi erityistapaus.
Tiedän yhden pariskunnan, Milla ja Mikko, ketkä ovat olleet yhdessä 6 vuotta ja menivät viime vuonna naimisiin. Heidän suhteensa alkoi niin että Milla oli ollut kihloissa Paulin kanssa vuoden ja Pauli jätti Millan 1pv kesäkuuta. Milla itki ekan viikon ja ulvoi että tähän se elämä loppui, viikon päästä 14 pv kesäkuuta Milla tapasi Mikon ja he alkoivat seurustella. Nyt ovat naimissia ja talo-ostoksilla. Että ei kannata kaikkea keittiöpsykologiaani ottaa liian vakavasti.

Jos mies on halunnut erota, niin parempi tilanne. Jos nainen on halunnut erota, niin mies varmaan soittelee ja viestittelee naiselle ja itkee takaisin.

Tunnen yhden kuka iski laastariksi naapurinsa 30 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Ei siis pysty olemaan yksin. Meni myöhemmin naimisiin kai kohteliaisuudesta ja kiitollisuudesta sekä hyödyllisyydestä laastarin kanssa. Rakkautta ei ole miehen puolelta yhtään, nainen varmaan tuntee naiivia ihailua koska mies on tunnettu kirjailija ja nauttii X:n rouvana olemisesta. Ulkopuolisen silmin nähtynä mitään yhteistä ei ole ja rouva on mustasukkainen kun on ilmeisesti aistinut miehen rakkaudettomuuden. Kyllähän tuo säälittävä kuvio on, etenkin kun miehen mielenkiinto suuntautuu nyt muihin naisiin vaikkei teekään mitään sopimatonta. Voiko tällainen liitto edes kestää? Naisella on toki statusta ja rikkautta, mutta jotenkin kaikki tuntuu näkevän tuon kuvion läpi ja nyt kai rouva viimeisempänä. Miehen exä otti kuuluisan politiikon miehekseen ja miehellä vasta varallisuutta ja julkisuusarvoa onkin. Tällä hetkellä kampanjoivat yhdessä. 

Heidän suhde päättyi sen takia että eivät enää pitkään aikaan olleet tehneet parisuhteeseen kuuluvia juttuja, ilmeisesti tunteet jotenkin laimenneet/kuolleet vuosien saatossa. Ilmeisesti aloite eroon tullut enemmän miehen puolelta mutta varmaan sitten yhteisymmärryksessä lopuilta. En ole hirveästi viitsinyt kysellä eikä Mieskään niistä asioista puhu, jos exänsä mainitsee niin puhuu hyvin neutraaliin sävyyn. Mies on aivan ihana, on kertonut minusta jo kavereilleen ja mielellään käy kanssani julkisilla paikoilla ja haluaa tehdä kaikenlaista. Seksiä ei olla vielä harrastettu. Mies on jotenkin vähän ujo seurassani vaikkei sitä muuten ole. Tuntuu tykkäävän kovasti. Mulla on kaiken lisäksi lapsi eikä sekään ole kuulemma hänelle ongelma, exän kanssa hänellä ei lapsia ole.

-ap

Mitä väliä onko laastari. Rakastumista tapahtuu juuri kun on pää sekaisin erosta. Parisuhteessa eläneelle miehelle ei ole kehittynyt psyykkisä taitoja käsitellä yksinäisyyttä. Varmasti kiittää luojaa, että on joku, joka auttaa pysymään kiinni elämässä.

Toisaalta, olisi hyvä, jos mies ehtisi käsitellä asioita, ja oppia tekemistään virheistä aiemmassa suhteessa. Ihmiset saattavat olla todella sokeita omille virheilleen, etenkin jos syyttävät muita kaikesta. Parisuhteessa kuitenkin molemmat voivat ratkaista yhteisiä ongelmia. Toivottavasti hän on jo oppinut jotakin. En huolehtisi asiasta, ellei mies selkeästi yritä saada vanhaa muijaa takaisin.

10. jatkaa. Mies tuntee olevansa vankina nykyisessä elämäntilanteessaan ja on masentunut. 

Nimenomaan psyykkiset taidot käsitellä yksinäisyyttä puuttuvat ja mies on jopa kirjassaan myöntänyt sortuneensa halpaan rakkauteen (mm. pelastaakseen kasvonsa kotikaupungissaan). Mietinkin onko rouva niin toisen alan ihmisiä ettei oikein tajua missä mennään vai uskooko ettei saa ketään toista (on aika kotkanperse). Ovat jo viisikymppisiä. Mies ei todennäköisesti koskaan opi olemaan yksin ja selittelee itselleen uhrautuvansa velvollisuuksien vuoksi (on lapsia, mutta nekin kohta kaksikymppisiä tai yli). 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 21:38"]Mitä väliä onko laastari. Rakastumista tapahtuu juuri kun on pää sekaisin erosta. Parisuhteessa eläneelle miehelle ei ole kehittynyt psyykkisä taitoja käsitellä yksinäisyyttä. Varmasti kiittää luojaa, että on joku, joka auttaa pysymään kiinni elämässä.

Toisaalta, olisi hyvä, jos mies ehtisi käsitellä asioita, ja oppia tekemistään virheistä aiemmassa suhteessa. Ihmiset saattavat olla todella sokeita omille virheilleen, etenkin jos syyttävät muita kaikesta. Parisuhteessa kuitenkin molemmat voivat ratkaista yhteisiä ongelmia. Toivottavasti hän on jo oppinut jotakin. En huolehtisi asiasta, ellei mies selkeästi yritä saada vanhaa muijaa takaisin.
[/quote]

Kysyin ihan suoraan että onko mahdollista että palasivat vielä yhteen, mies ainakin sanoi etteivät enää todellakaan yhteen palaa. Eikä miehelle tule puheluita exältä, puhelintaan ei piilottele yms. Jos joku kaveri soittaa, sanoo että on kanssani. Mies tuntuu todella olevan tosissaan, jotenkin mulla on vaan sellainen fiilis. Eikä mistään virallisesta seurustelusta olla vielä sovittu eikä lasta otettu tähän mukaan, mut mies ei ajatuksen tasolla epäröi yhtään tulla meidän elämään mukaan. Mies on kiltti ja kunnollinen, hyvätapainen ja kaikin puolin hyvä pakkaus.

-ap

Niin ja ei millään tavalla julista rakkauttaan tai puhu yltiöpäisen ihania juttuja tai kehu maasta taivaaseen, sen jo tiedän että se ei ikinä tiedä hyvää. Sanoo vain että viihtyy kanssani ja toivoo että tapaamiset jatkuu.

-ap

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 22:09"]Niin ja ei millään tavalla julista rakkauttaan tai puhu yltiöpäisen ihania juttuja tai kehu maasta taivaaseen, sen jo tiedän että se ei ikinä tiedä hyvää. Sanoo vain että viihtyy kanssani ja toivoo että tapaamiset jatkuu.

-ap
[/quote]

Älä loukkaannu, mutta kuulosta siltä että olet sellainen "paremman puutteessa" tapaus. Voi olla että mies himmailee ja tapailee sinua pitääkseen ajatuksensa poissa ikävistä asioista. Mies voi toki olla ihana ja sinä hänen mielestään tosi ihana, mutta jos suhde lähtee liikkeelle vähän sellaisena "pliisuna" niin... Tuleeko siihen enää sellaista "hurmos"- vaihdetta ollenkaan ? Sinuna ottaisin tilanteen hitaasti ja katsoisin mitä tapahtuu jos et suoraan halua katkaista juttua. Luultavasti vaistosi on oikeassa.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 22:09"]

Niin ja ei millään tavalla julista rakkauttaan tai puhu yltiöpäisen ihania juttuja tai kehu maasta taivaaseen, sen jo tiedän että se ei ikinä tiedä hyvää. Sanoo vain että viihtyy kanssani ja toivoo että tapaamiset jatkuu. -ap

[/quote]

Ap, miesystäväsi vaikuttaa todella kivalta tyypiltä, niin kuin sinäkin. Mitä väliä sillä on, oletko laastarisuhde vai et, sen näkee vasta myöhemmin. Joko tuo suhde kestää tai sitten ei.

Te viihdytte toistenne seurassa, joten anna mennä. Vaikutatte molemmat siltä, että olette todellisuudessa kiinni, ettekä tee typeriä, äkkinäisiä liikkeitä, joten uskallan rohkaista sinua näin. :)

Uskon myös, että et sulje silmiäsi myöhemminkään mahdollisten ikävyyksien sattuessa vaan uskallat ottaa ne rohkeasti esille ja keskustelet asiat halki poikki pinoon tuon miehen kanssa. 

Anna mennä, älä mieti liikaa :) kaikkea hyvää sinulle ap :)

Miehet löytää uuden, pysyvän suhteen hyvinkin nopeasti. Jos mies on ollut pitkään edellisessä suhteessa, voi hän olla sellainen family man- tyyppi, joka haluaa elää myös jatkossa vakituisessa parisuhteessa. Miehet ei jää exän perään murehtimaan vaan ovat täysillä uudessa suhteessa kun se tulee vastaan. Tiedän tapauksia, joissa uusi vauvakin on ollut aika pian tervetullut. Hankalampaa on sellaisen miehen kanssa rakentaa tapailusta parisuhdetta, joka on eronsa jälkeen jäänyt vuosiksi jumittamaan yksin ja on exänsä juoksupoika.

Hyvältähän tuo kuulostaa. Joskus sitä vaan sattuu nopeasti tapaamaan sopivan ihmisen. Tunnen useita, joiden suhde on jatkunut pitkään pikaisesta alusta riippumatta.

Kun suhde päättyy, sitä miettii, kuinka selviää yksin ja siitä tuskasta ja ikävästä. Helposti hakeutuu laastarisuhteeseen, eli suhteeseen, josta saa lohtua ja sylin, missä olla ja itkeä, kun tuntuu pahalta se edellinen ero. Mutta tuossa vaiheessa syliin päätyminen yleensä on vain hetkellistä laastaria. Samalla, kun toinen osapuoli ihastuu sinuun, sinä vasta käsittelet tunteitasi johonkin toiseen ihmiseen liittyen. Se on niin väärin. Ja sitten jos käy vielä niin, että palaatte yhteen sen ns. entisen kanssa, jää laastari yksin suremaan ja oravanpyörä on valmis. Hän hakee lohtua, syliä jossa olla erossa sinusta.
Parasta olisi yksin surra suhteen loppu ja vasta sitten aloittaa uutta, kun varmasti ei ole paluuta entiseen ja tunteet kuolleet siihen suuntaan. Reilua kummallekin ja mahdollisuus oikeasti aloittaa toisen kanssa elämänsä.

Siinä vaihees ku koittaa suhteen avul päästä edellisest yli. Mä aloin seurustelee nopeesti uuden kaa ku jätin kihlatun enkä piä mun uutta suhdetta laastarina.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 00:22"]

Kun suhde päättyy, sitä miettii, kuinka selviää yksin ja siitä tuskasta ja ikävästä. Helposti hakeutuu laastarisuhteeseen, eli suhteeseen, josta saa lohtua ja sylin, missä olla ja itkeä, kun tuntuu pahalta se edellinen ero. Mutta tuossa vaiheessa syliin päätyminen yleensä on vain hetkellistä laastaria. Samalla, kun toinen osapuoli ihastuu sinuun, sinä vasta käsittelet tunteitasi johonkin toiseen ihmiseen liittyen. Se on niin väärin. Ja sitten jos käy vielä niin, että palaatte yhteen sen ns. entisen kanssa, jää laastari yksin suremaan ja oravanpyörä on valmis. Hän hakee lohtua, syliä jossa olla erossa sinusta. Parasta olisi yksin surra suhteen loppu ja vasta sitten aloittaa uutta, kun varmasti ei ole paluuta entiseen ja tunteet kuolleet siihen suuntaan. Reilua kummallekin ja mahdollisuus oikeasti aloittaa toisen kanssa elämänsä.

[/quote]

Ei kaikkien suhteiden loppumisessa ole mitään suremista! Erosin miehestäni ja muutin heti yhteen uuden miehen kanssa.  En todellakaan surrut sen ekan liiton päättymistä uuden miehen kainalossa. Ihmisiä on niin monenlaisia, ei voi yleistää!