Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttöni tuplamammaksi 19-vuotiaana, miten eteenpäin?
05.03.2015 |
Rauhalliselle ilman minkäänlaisia tunnekuohuja teini-iästä selvinneelle tytölleni iski vauvakuume 18-vuotiaana. Poikaystävän kanssa tehtailtu vauva myös syntyi vielä samassa iässä. Nyt tyttö on 19 ja taas maha pystyssä.
Ylioppilaaksi onnistui pääsemään erinomaisella todistuksella (useita laudatureja, muutama eximia, yksi magna), mutta opiskelupaikkaa ei ole. Poikaystävä opiskelee ja käy töissä, mutta yhteiskunnan tuellahan nuo pääasiassa elävät.
Tyttö on onnellinen äitiydestään, mutta minua pelottaa, että hän jättää jatko-opinnot käymättä.
Onko kenelläkään kokemuksia, miten lasta kannattaisi tällaisessa tilanteessa patistella eteenpäin?
Kommentit (4)
Katkaise aluksi napanuora itsesi ja tyttäresi väliltä. Hän päättää nyt itse omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo todistus viittaa korkeakouluopintoihin. Kerro tytölle, että korkeakoulussa voi opiskella lastenkin kanssa. Vaivannäköä se vaatii, mutta todistetusti onnistuu monilta, onnistui minultakin.
Voit ehdottaa myös avoimen yliopiston opintoja. Nekin saa luettua hyväksi.
Lapsille ei ole koskaan oikea aika, jos asiaa liiaksi alkaa miettiä. Ne voi tehdä myös tuohon väliin. Tue tytärtäsi ja kannusta häntä eteenpäin tarjoamalla tietoa, mutta älä nyt ainakaan moralisoida ala, koska ei siihen ole syytä.
Itse olin 19v kun sain lapseni. Valmistuin juuri ennen synnytystä. Olin kaksi vuotta kotiäiti, sitten menin töihin. Kävin töissä kolme vuotta, kunnes päätin kouluttautua uudelle alalle. Nyt olen vuoden tehnyt uuden alan hommia, ja olen alle 30-vuotias. Lapsi/lapset eivät ole este, vaan hidaste. Se on ihan itsestään kiinni, miten elämässä etenee. Oma päätös jos aikoo heittää elämän hukkaan ja elää valtion rahoilla. Monelta nuorelta äidiltä taitaa puuttua kunnianhimo..
Alue: Aihe vapaa
Kun itse mietin elämääni, olen sitä mieltä, että suurin saavutukseni ei ole ylioppilaslakki, yliopistotutkinto tai esimiesasema työelämässä. Suurin saavutukseni on lapseni. Kyllä tyttäresi ehtii vielä opiskella.