Pahin työhaastattelu missä olet ollut?

Seuraava kysymys olikin, että millons tulee seuraava...? Pikkasen meinasin vetää herneet nenään että olipa asiallinen kommentti, mutta sain nieltyä kiukkuni. No, sain työn ja viihdyin just just vuoden ja lähdin menemään samaisen idiootin pomon takia.. Yksi elämäni parhaista päätöksistä...

Kysymys sinänsä ihan OK, mutta asenne. Muutenkin kysymykset olivat suoraan jokapomonniksikirjasta.

monasti jännitys hiukan sotkee, vaikka päässä olisikin paljon asiaa. Tänään olin haastattelussa ja kyseltiin kyllä ja paljon, loppuhuipentumana lyötiin sekuntti kello päälle ja annettiin tietty aika puhua itseni heille töihin.. en ole ihan parhain näissä ja onneksi en illalla tiennyt mihin joudun,eipä tarvinnut jännitellä etukäteen. Tulin valituksi.. :)

Ai, että mua hävetti. Olin ihan varma että työpaikkaa ei siitä firmasta tipu. Mutta kaskas..sain sen paikan.

ja kodista ja vanhemmista, vaikkei se mitenkään edes liittynyt työhön, en silloin nuorena tyttönä viitsinyt olla vastaamatta rehellisesti, nyt kaduttaa, etten sanonut suoria sanoja ja häipynyt haastattelusta

mutta kun kävimme yhdessä testituloksiani läpi, niin loistavat pisteet loogista päättelykykyä ja kielellistä lahjakkuutta testaavissa osioissa lytättiin sanomalla, etteivät hae mitään tutkijaa. Samoin kun palveluhalu nousi ylitse muiden ominaisuuksien, sain kuulla, etteivät hae sairaanhoitajaa - ja oli sentään kyse asiakaspalvelutyötehtävästä... Samoin kaikki muukin käännettiin minua vastaan. Kyseessä oli siis monipolvisen valintarumban viimeinen osuus, josta viimeisenä tipuin. Jäi kyllä todella niin paha maku suuhun, etten kyseisen henkilön alaisena olisi halunnut työskennelläkään.

Eli kysyivät onko lapsia ja minkä ikäisiä (1 lapsi on) ja saman tien, että meinaatko vielä toisenkin tehdä (kun kerran on " vain" 1 lapsi...). Itsellä ikää jo jonkun verran, niin totesin, että " enpä taida, aion panostaa uraan tästä lähtien..." , niin tähän toinen ukko totesi, että " niin, onhan sulla jo ikää noin paljon..." (ja tuohon höhlään kommenttiin se toinen, edes vähän fiksumpi, totesi, että " äläs nyt, itsekin olet paljon vanhempi..." . Että tuollaista sanailua, ei mielestäni kovinkaan asiallista.



Lisäksi tietysti utelivat olenko avo/avioliitossa ja jopa, että mikä mieheni on ammatiltaan (lisäksi, että mistä mies on kotoisin) ja kuinka paljon mieheni saa palkkaa... Alkoi mullakin vähän keittämään tuossa vaiheessa, mutta liiankin kilttinä ihmisenä (ja koska kyseessä olisi ollut mieleinen homma) vastailin mahdollisimman asiallisesti asiattomiin uteluihin.



Kuultuaan ikäni, eivät vaivautuneet vilkaisemaankaan kauheaa nivaskaa todistuksiani ja työnäytteitäni, joita näköjään turhaan olin raahannut mukaan haastatteluun... Tekivät kyllä täysin selväksi, että olen VÄÄRÄN IKÄINEN ja myös VÄÄRÄÄ SUKUPUOLTA, joten turha kai mainitakaan, etten saanut paikkaa.



Kaiken huipuksi eivät ole vaivautuneet ilmoittamaan mitään, vaikka haastattelun lopuksi sanoivat, että JOKA TAPAUKSESSA ilmoittavat tuloksesta (haastattelu oli 3 viikkoa sitten)... Enpä vaivautunut mokomille enää soittelemaan perään ja kyselemään.

Kyselivät vuorotellen perusasioita, mutta kielinä suomi, englanti ja venäjä. Eli yksi haastattelijoista oli suomalainen, toinen amerikkalainen ja kolmas itse venäläinen. Onneksi en tiennyt etukäteen että kolme haastattelijaa, niin en osannut liikaa jännittää - oli muutenkin riittävän tiukka tilanne.



Sain paikan =)

itserakas, oksettava konsulttimies. Pyysi yhtäkkiä kertomaan jonkun supliikin. Minä en nuorena tyttönä edes tiennyt mitä se tarkoitti. Jätkä sitten sanoi esimerkin itse: sanoi pari sanaa venäjäksi ilvehtien kertoen, ettei osaa venäjää, mutta ko. sanat olivat venäjän radiosta. Nauraa hekotti päälle. Silloin jäin kyllä sanattomaksi. Ja selvähän oli, etten saanut paikkaa :D!

Ainoastaan en luota ollenkaan konsulttiyritysten valintoihin.