Tyttö joka ei puhu mitään - miten voi saada kavereita ?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin miesystäväehdokkaita tulee riittämään.

Ei tule. Olen yli 30-vuotias mutisti. Ei ole ollut yhtäkään miesystäväehdokasta.

Surullinen dokumentti, koska vanhemmatkin vaikutti tosi uupuneelta tilanteeseen. Saana itsehän osasi hyvin sanoittaa tuntemuksiaan siitä että haluaisi tulla nähdyksi, ja että saattaa tietää syynkin mutismiin. 

Kuurot voisivat tykätä. Kuuro mies voisi ottaa tyttöystäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuurot voisivat tykätä. Kuuro mies voisi ottaa tyttöystäväksi.

Melkein kuka tahansa voi heittäytyä sen verran kuuroksi. Ei minua haittaisi. Mieti, nouset aamulla kahvin juontiin. Ei yhtään poikkinaista sanaa, stressi ei virtaa korviin ennen kuin ne ovat heränneet, rauha. Hiljaisuus. Maailman täydellisyys.

Jos haluaa seuraa, puhukoot. Jos ei, olkoot puhumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuurot voisivat tykätä. Kuuro mies voisi ottaa tyttöystäväksi.

Melkein kuka tahansa voi heittäytyä sen verran kuuroksi. Ei minua haittaisi. Mieti, nouset aamulla kahvin juontiin. Ei yhtään poikkinaista sanaa, stressi ei virtaa korviin ennen kuin ne ovat heränneet, rauha. Hiljaisuus. Maailman täydellisyys.

Olen perheellinen nainen ja ei minulla ole mitään stressiä. Meillä on kotona oikein mukava rento rauhallinen ilmapiiri, jossa saa juoda koska vain kahvia rauhassa, jos niin haluaa. Tämä on täydellistä, ei jonkun murjottajan kanssa oleminen.

Miten ystävystyä ellei toinen reagoi mihinkään, mitenkään?

Istuu tyhjä ilmeetön ilme kasvoillaan.

Miten sittten häntä lähestyä ja ystävystyä?

Dokumentti olisi voinut kertoa sen, vaikka tuon tytön kirjoittamana kuinka haluaisi että hänet huomioidaan? Tuossa annettiin vain linnuille ja koiralle (eläimille) liian suuri osa tuossa kuvauksessa. . . .

Voisi perustaa blogin ja kertoa tekemiään juttuja. Pikkuhiljaa ystäviä ja tuttuja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Kuurot voisivat tykätä. Kuuro mies voisi ottaa tyttöystäväksi.

Tämä artikkelihan on täydestä ääripäästä vedetty, mutta ette te puheliaatkaan ole kaikille muille mitään kovin  charmanttia ja viehättävää seuraa.

V#ttu sitä ainaista itsensä kehumista ja muuta itsestään ja tekemisistään höpinää eivät voi jaksaa kuin muut, vähän yksinkertaisemmat ihmiset.

Ja kun ihan oikeasti näillä sosiaaliseksi luokitetuilla ihmisillä puheenaiheetkin ovat itsensä lisäksi pääosin sitä samaa massaa, kuin muillakin. Monesti uuni kyllä käy kuumana, mutta ulos tulee sitä yhtä ja samaa kakkua ja pullaa. Kyllästyttää.

Ymmärrän dokumentin Saanaa, koska kärsin lapsuusiän sosiaalisesta ahdistuksesta ja se oireili valikoivana puhumattomuutena. Sen aiheutti traumaattinen tapahtuma.

Surullista sekä tytölle itselleen että vanhemmilleen. Kärsin itsekin sosiaalisesta jännittämisestä, joka oli nuorena paljon pahempi. Ymmärrän siis, mistä se invalidisoiva pelko tulee. Hankalamman tilanteesta tekee se, että tyttö selvästi haluaisi kuulua joukkoon ja saada ystäviä. Monelle lievästikin autistiselle (hänellä oli todettu asperger) sosiaaliset suhteet eivät ole hirveän tärkeitä.

Puhumaton tyttö oli kertonut, että muut eivät halua tutustua. Mutta ei kai hänkään osoita haluavansa. Miksei siis voisi mennä kouluun?

Kuulostaa siltä, että muiden aktiivisena näkeminen passivoi. Varmasti vaikeaa päästä siitä yli, jos mieli tosiaan katkaisee oman puheen tuottamisen.

Jos pääsee itseään kiinnostavalle alalle jossa voi tehdä asioita, ei tarvitse puhua muiden kanssa. Voi näyttää työnsä tuloksia kuten piirroksia.

Auttaisikohan ottosisar tai muu säännöllisesti ja pitkäaikaisesti kotona asuva? Kuormittavaa mutta voisiko toimia?

Ehkä vaihto-oppilas puoleksi vuodeksi tai vuodeksi?

On aika hankalaa saada ystäviä, jolle itse pysty tarjoamaan näille ystäville mitään. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista ja molempien pitää saada siitä iloa.

Vierailija kirjoitti:

Puhumaton tyttö oli kertonut, että muut eivät halua tutustua. Mutta ei kai hänkään osoita haluavansa. Miksei siis voisi mennä kouluun?

Kuulostaa siltä, että muiden aktiivisena näkeminen passivoi. Varmasti vaikeaa päästä siitä yli, jos mieli tosiaan katkaisee oman puheen tuottamisen.

Jos pääsee itseään kiinnostavalle alalle jossa voi tehdä asioita, ei tarvitse puhua muiden kanssa. Voi näyttää työnsä tuloksia kuten piirroksia.

Auttaisikohan ottosisar tai muu säännöllisesti ja pitkäaikaisesti kotona asuva? Kuormittavaa mutta voisiko toimia?

Työharjoitteluun kandee yrittää eläinkauppaan, koska osaa tosi hienolla tavalla käsitellä eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Puhumaton tyttö oli kertonut, että muut eivät halua tutustua. Mutta ei kai hänkään osoita haluavansa. Miksei siis voisi mennä kouluun?

Kuulostaa siltä, että muiden aktiivisena näkeminen passivoi. Varmasti vaikeaa päästä siitä yli, jos mieli tosiaan katkaisee oman puheen tuottamisen.

Jos pääsee itseään kiinnostavalle alalle jossa voi tehdä asioita, ei tarvitse puhua muiden kanssa. Voi näyttää työnsä tuloksia kuten piirroksia.

Auttaisikohan ottosisar tai muu säännöllisesti ja pitkäaikaisesti kotona asuva? Kuormittavaa mutta voisiko toimia?

Ilmaista voi itseään muutoinkin kuin puhua pälättämällä.

Näiden vastaavista asioista kärsivien kannattaisi hakea vertaistukea toisistaan. Pitäisi perustaa joku nettifoorumi, jossa voisivat kohdata.

Ystävyys jos ei pysty sanomaan mitään tai ilmaisemaan edes ilmeillään mitään

Voiko jutella netissä kirjallisesti jos ei voi puhua? Livenä käy kyllä mikä tahansa hankalaksi jos ei puhu tai edes ilmeile. Kyllä se ystävyys on kaksisuuntaista ja ystävät ei ole terapeutteja

Vierailija kirjoitti:

Voiko jutella netissä kirjallisesti jos ei voi puhua? Livenä käy kyllä mikä tahansa hankalaksi jos ei puhu tai edes ilmeile. Kyllä se ystävyys on kaksisuuntaista ja ystävät ei ole terapeutteja

Kyllä puhumattoman kanssa voi viettää mukavaa aikaa livenäkin. yhteinen tekeminen ja eleet, ei siinä puhetta tarvita. Mutistinen voi myös kirjoittaa vaikka kännykkään mutta jos toinen oikein tarkkailee sitä kirjoittamista olan yli niin voi mennä lukkoon. Antakaa hänen kirjoittaa rauhassa.