Onko täällä ketään jolla ei ole mitään turvaverkkoja?

No mulla on ainoa turvaverkko mun poikaystävä joka pitää ajoittain mykkäkoulua, joten ei kovin hyvin mene.

Täällä yksi, tosin minulla ei ole lapsia. Elämässä pitää olla jännitystä ja turvaverkot ja -vyöt ovat nössöille.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:16"]

Kuinka jaksatte ja pärjäätte? Ärsyttää kun joudutaan käymään vuorotellen esim. elokuvissa kun ei ole ketään jota pyytää hoitamaan lapsia. Ei olla haluttu käyttää mitään maksullisia palveluja hinnankaan takia.

[/quote]No tuohan on ihan oma valinta, jos ei halua käyttää tarjolla olevaa palvelua. Silloin on turha marista. Ei kaikki voi olla ilmaista.

Joo. Ollaan pärjätty tähän asti, 22 vuotta. Pärjään jatkossakin. Lapsista kaksi erityislapsia, sillä varjolla saadaan tiettyjä palveluja kunnalta. Välillä ottaa päähän se, ettei ympäristö tunnu tajuavan, millaista on, kun turvaverkkoja ei oikeasti ole olemassakaan. Asiat pitää oikeasti sopia puolison kanssa, ja kalenteriin varata harrastus- ja muut menot niin että ei osu päällekkäin.

Ei ole turvaverkkoa ja olen yh. Ei vaikuta mun elämääni mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:18"]

Täällä yksi, tosin minulla ei ole lapsia. Elämässä pitää olla jännitystä ja turvaverkot ja -vyöt ovat nössöille.

[/quote]

Ei se enää sen jälkeen ole niin kivaa jos henki on jatkuvasti vaarassa teit mitä tahansa. Toisaalta nykyelämässä turvaverkko tarkoittaa esimerkiksi että on "varaa sairastua". Ei tarvitse terveytensä kustannuksella yrittää elää.

Itsekin yh eikä tukiverkkoa juuri lainkaan. Lasten isäkään ei juurikaan kuvioissa. Voi kun pääsisi ulos niin etsisi miehen jonka kanssa jakaa arki

Ei ole eikä tarvita. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Loput hoituu kyynärpäillä.

Minulla ei ole, tosin lastenhoitajaa en tarvitse, mutta jos nyt tarvitsisi apua johonkin asiaan niin eipä ole ketään joka tulisi apuun.

No tuohan on ihan oma valinta, jos ei halua käyttää tarjolla olevaa palvelua. Silloin on turha marista. Ei kaikki voi olla ilmaista.

No ei ihan oma valinta se, että on paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse maksaa. Vähän huonoa maksella, kun perheessä työttömyyttä. Inb4 - ei ollut sitä työttömyyttä, kun perheetä perusteltiin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:21"]

Joo. Ollaan pärjätty tähän asti, 22 vuotta. Pärjään jatkossakin. Lapsista kaksi erityislapsia, sillä varjolla saadaan tiettyjä palveluja kunnalta. Välillä ottaa päähän se, ettei ympäristö tunnu tajuavan, millaista on, kun turvaverkkoja ei oikeasti ole olemassakaan. Asiat pitää oikeasti sopia puolison kanssa, ja kalenteriin varata harrastus- ja muut menot niin että ei osu päällekkäin.

[/quote]Öööh, siis näinhän tekee kaikki perheet. Mitä ihmeen erikoista palvelua sä tähän tarvitset?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:28"]Minulla ei ole, tosin lastenhoitajaa en tarvitse, mutta jos nyt tarvitsisi apua johonkin asiaan niin eipä ole ketään joka tulisi apuun.
[/quote]
En mäkään lastenhoitospua kaipaa. Mutta joskus olisi kiva jutella esim arkisista asioista ja lasten jutuista jonkun tutun/ perheeseen kuuluvan kanssa. Tai että meidän asiat kiinnostaisi jotakuta. Tai lapsilla olisi joku kenen puoleen kääntyä, muukin kuin me vanhemmat. Se olisi ainakin teineille tärkeäää. Tai jos meille tapahtuisi jotain.. Ketä lapsista pitäisi huolen? Itse olen kasvanut sijoitettuna, eikä se ole sama kuin sukulaisuus.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:21"]

Joo. Ollaan pärjätty tähän asti, 22 vuotta. Pärjään jatkossakin. Lapsista kaksi erityislapsia, sillä varjolla saadaan tiettyjä palveluja kunnalta. Välillä ottaa päähän se, ettei ympäristö tunnu tajuavan, millaista on, kun turvaverkkoja ei oikeasti ole olemassakaan. Asiat pitää oikeasti sopia puolison kanssa, ja kalenteriin varata harrastus- ja muut menot niin että ei osu päällekkäin.

[/quote]Öööh, siis näinhän tekee kaikki perheet. Mitä ihmeen erikoista palvelua sä tähän tarvitset?
[/quote]
Kts vastaus 13, mun kirjoittama. Ehkä selventää, ehkä ei. Sitä ympäröivää tyhjyyttä ei ymmärrä, jos sitä ei ole kokenut. Ja ollaan tosiaan 22 vuotta näin eletty. Mutta se "parisuhde" on kyllä kärsinyt.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:16"]Kuinka jaksatte ja pärjäätte? Ärsyttää kun joudutaan käymään vuorotellen esim. elokuvissa kun ei ole ketään jota pyytää hoitamaan lapsia. Ei olla haluttu käyttää mitään maksullisia palveluja hinnankaan takia.
[/quote]
Näin meillläkin.

Meillä on isovanhemmat, mutta sen verran kaukana, että lapsivapaa vkl on suunniteltava huolella. Mulle myyjäntyö on pelastus, eli kun on iktavuoro tai vkl, niin voin viedä lapset päiväkotiin aamulla ja saan omaa aikaa työvuoroon asti.

Miten tuohon tilanteeseen päätyy? Kumpikin vanhemmista( jos edes parisuhde on olemassa) on ainoa lapsi, kaikki isovanhemmat kuolleet tai poissa kuvioista, kummankin vanhemmat myös ainokaisia omissa perheissään. ( ei siis sisaruksia, isovanhempia, serkkuja eikä tätejä/setiä) Koulussa, opiskelless ja työpaikalla ei yhtään ystävää, jonka kanssa olisi keskustellut mistään säästä syvällisemmästä ja mihinkään koulun tai työpaivän vapaa-ajan toimintaan ei osallistuta. Eikä myöskään mitään harrastuksia, ei ole koskaan ollutkaan.

aika ankeaa on elämä

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:21"]

Ei ole turvaverkkoa ja olen yh. Ei vaikuta mun elämääni mitenkään.

[/quote]

Ai, ei muka ole yh:lla turvaverkkoa. Valtio ja kunnat lykkäävä jos jonkinlaista tukea joka luukusta. Lisäksi on asioita ajamassa kaikenlaiset naisjärjestöt ja feministit. Ei tarvitse edes töissä käydä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:44"]

Miten tuohon tilanteeseen päätyy? Kumpikin vanhemmista( jos edes parisuhde on olemassa) on ainoa lapsi, kaikki isovanhemmat kuolleet tai poissa kuvioista, kummankin vanhemmat myös ainokaisia omissa perheissään. ( ei siis sisaruksia, isovanhempia, serkkuja eikä tätejä/setiä) Koulussa, opiskelless ja työpaikalla ei yhtään ystävää, jonka kanssa olisi keskustellut mistään säästä syvällisemmästä ja mihinkään koulun tai työpaivän vapaa-ajan toimintaan ei osallistuta. Eikä myöskään mitään harrastuksia, ei ole koskaan ollutkaan.

aika ankeaa on elämä

[/quote]

Niinhän se onkin. 

Veljeni ja äitini on kuollut, isä ei välitä, appiukko kuollut, anoppi asuu ulkomailla, lapsen kummi lakannut pitämästä yhteyttä ja toisen lapsen kummia en itse enää kestä :D 

No, eiköhän se tästä helpota, kun kakrut perustavat perheitä, sitten on sisaruksia ja isovanhempia ympärillä, jos vaan pysytään hengissä. 

Ei ole tukiverkostoa meilläkään. Turvaverkko kyllä on todellisia hätätilanteita varten, mutta emme todellakaan rasita noita ihmisiä minkään elokuvissa käymisen takia. Me olemme ihan sopeutuneet siihen, että käymme paikoissa, joihin voi ottaa lapsen mukaan, vuokraamme elokuvia kotiin, harrastamme vuorotellen jne. Eivätkö kaikki sitten tee niin, kun lapset ovat pieniä? Kyllä sitä ehtii sitten kymmenen vuoden päästä ihan tarpeeksi mennä taas miehen kanssa kaksistaan.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:44"]Miten tuohon tilanteeseen päätyy? Kumpikin vanhemmista( jos edes parisuhde on olemassa) on ainoa lapsi, kaikki isovanhemmat kuolleet tai poissa kuvioista, kummankin vanhemmat myös ainokaisia omissa perheissään. ( ei siis sisaruksia, isovanhempia, serkkuja eikä tätejä/setiä) Koulussa, opiskelless ja työpaikalla ei yhtään ystävää, jonka kanssa olisi keskustellut mistään säästä syvällisemmästä ja mihinkään koulun tai työpaivän vapaa-ajan toimintaan ei osallistuta. Eikä myöskään mitään harrastuksia, ei ole koskaan ollutkaan.

aika ankeaa on elämä
[/quote]
Tätä juuri tarkoitin sillä, ettei asiaa ymmärrä jos sitä ei ole kokenut... Elämä on joskus aika kummallista, eikä ihan tasapuolista...
Meillä kaikki isovanhemmat ovat kuolleet, paitsi se narkomaani johon ei pidetä yhteyttä. Eikä appivanhempia koskaan meidän lapsemme kiinnostaneetkaan. Miehen sisaruksilla sama juttu, omia kiireitä niin ettei siihen muiden jutut sovi. Sekä pitkä välimatka ja ikäero. Opiskelu- työ- ja muita satunnaisia tuttavuuksia ei voi pitää minään perheen tukiverkkona. Ei kaikista hyvän päivän tutuista voi kuvitella tulevan läheisiä perhetuttuja :)
Jep.. Näin se vaan toisilla menee, usko tai älä.