Oksennuspelosta tai veren pelosta kärsivät vanhemmat, miten selviätte

Kiinnostaisi kuulla kokemuksia, miten olette pärjänneet lasten kanssa kun nämä ovat olleet sairaina tai loukkaantuneet. On tavallista että lapset yökkäilee ja saa vatsatauteja tai joskus loukkaavat itsensä niin että tulee verta, joten tilanteilta tuskin voi välttyä elämässä.
Itselläni ei ole lapsia mutta suunnitelmissa on ja kaikkea on tullut mietittyä. Pyörryn siis helposti kun näen muiden ihmisten verta ja oksentaminen inhottaa minua myös suuresti. Jo pelkästään tämän kirjoittaminen aiheuttaa heikotusta... Mietin siis miten selviäisin lasten onnettomuuksista ja sairauksista, jos alan pyörtymään. Minulle sanottiin kerran, että sitten kun on oma lapsi kyseessä niin ei ajattelisi muuta kuin lapsen parasta, eikä siinä alkaisi pyörtyilemään, mutta onko näin? Tähän astisessa elämässäni en ole joutunut tilanteisiin joissa olisin ainoa auttaja onnettomuudessa. Yleensä poistun sivummalle etten näkisi verta.
En halua olla myöskään ylisuojeleva vanhempi, joka kieltää lapsilta kaiken vähänkään vaarallisen ettei vain sattuisi mitään, tai ruveta ylihygieeniseksi ettei saa oksennustautia. Oma äitini oli oksennuspelkoinen ja siitä varmaan osittain tarttunut tämä pelko minuunkin.

Pidän epätodennäköisenä että pelkoni ainakaan veren osalta katoaisivat mihinkään.

P.s. älkää kertoko liian inhorealistisia juttuja, kiitos!