Saako aikuinen olla jouluna äksy?

Ongelmani on ehkä se, etten kehtaa sanoa "ei". Tämä näkyy monella elämän osa-alueella, mutta etenkin jouluisin stressaan aina samasta asiasta.
Olen yrittänyt enemmän ja vähemmän suoraan kertoa lähipiirilleni, etten haluaisi ottaa vastaan joululahjoja. En myöskään nauti joululahjojen antamisesta. Tai siis tietenkin tykkään antaa harkittuja lahjoja rakkaimmille ihmisilleni välillä ihan muuten vaan, muistamisen ilosta.
Mutta.
Hartain unelmani on lahjaton joulu. Miten sellaisen voisi iskostaa lähipiirin mieleen? Onkohan täällä joku onnistunut hienotunteisesti tekemään kaikenmaailman mummoille, kummeille ja anopeille selväksi että joululahjoihin käytettävät rahat voitaisiin vaikka porukalla käyttää esim. hyvään ruokaan, tuleviin yhteisiin reissuihin, ravintolaillalliseen, konserttiin tai johonkin oikeasti kivaan.
Ihan mitä vaan muttei krääsää, turhaa kamaa, liian voimakkaan hajuista kosmetiikkaa, kiusallisen vääränkokoisia pyjamahousuja Lidlistä, hyasintteja, vuoden vanhoja liköörikonvehteja, nikkelikoruja, joulupukkiboksereita tai harlekiinikirjoja. Hajoan tähän stressiini ja turhan tavaran määrään, rahanmenoon ja joulunajan nahistuneisiin perinteisiin, kuivaan kinkkuun ja pakollisiin aamusaunoihin. Tiskivuoret, monta tuntia pöydällä muhivat juustolautaset, luumukiisseli ja mummon konjakkinapsut, astmakohtaukset kuusenhajusta, riehuvat sukulaislapset, kauppojen ryysikset. Se raastaa etten uskalla sanoa "ei".
Eli tarkemmin ajatellen ongelmani on se, että annan muiden jyrätä omat toiveeni ja jouluisin vähän katkeroidun. Olenkohan siis sittenkin ihan tavan arkimarttyyri? Ja muka liian hieno Lidlin kaksinroa liian pieniin kalsonkeihin?

Tälläisiä vaan pohdin, ja nyt tänne kirjoitin, ettei pää ihan räjähdä.

Saako jouluna olla äksy?