Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin epäonnistunut kasvattaja :( !
11.09.2006 |
Esikoinen tokaluokkalainen poika on muuttunut hirviöksi, huutaa ja räyhää ja aukoo päätään, häiritsee tunnilla koulussa, kiusaa pikkusiskoaan.
Pikkusisko 7v. on ylenpalttisen kiltti kotona mutta kavereitaan kiusaa, nipistelee ja riehuu.
Rakastan lapsiani yli kaiken mutta tässäkö tämä tulos alkaa näkyä? Olen kuvitellut olevani johdonmukainen, paljon olen syliä ja pusuja antanut, kertonut usein kuinka ihania he ovat, rajat on meillä ollut tiukat, siis " sopivat" mielestäni, mutta näinkö tässä sitten kävi?
Mieli ihan maassa :(((
Kommentit (4)
Tokaluokkalaisellani on nyt jotain keskittymisvaikeuksia koulussa. Se ei tietenkään välttämättä johdu kasvatuksesta, mutta kun siihen yhdistää jatkuvasti kiukuttelevan, raivoan ja temppuilevan 4-vuotiaan ja vielä sisaruksien kanssa tappelevan 7-vuotiaan, niin välillä tuntuu, että mitä tein väärin?
Erityisesti huolettaa tämä nuorimmainen, joka on saamassa pikkuhiljaa ylivallan meistä vanhemmista. tuntuu, että olen käyttänyt jo kaikki keinot, mutta mikään ei auta. Pikkumiehen vain on aina jollain konstilla saatava selätys meistä.
Hermot riekaleina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensähän se on niin, että lapset ovat kotona niitä " kauhukakaroita" , mutta käyttäytyvät " maailmalla" mallikkaasti!
Eli koti on se paikka missä saa turvallisesti näyttää niitä negatiivisiakin tunteita, mutta kavereita pitää kohdella kauniisti.
Mua on oikeasti alkanut hävettämään poikamme käytös, tuntuu etten oikeasti saa otetta häneen kun hän päättää jossain aloittaa idiootin käytöksensä! Yleensö juuri kun meillä on vieraita tai kun olemme jossain julkisella paikalla. järkyttävää!!
Kotona jos olen kaksin hänen kanssa niin poika on aivan ihana, tulee vielä syliin ja kaipaa äitiä selvästi mutta siis muuten saattaa haukkua ja inttää tyyliin " vie ite oonks mä joku orja?" ja päälle tyhmä katse ja sitten huomaan olevani itsekin kuin 8v. inttämässä takas, juupas - eipäs....HUOH!
Alue: Aihe vapaa
se on sitä äitiyden onnea :)