saamattomuus lapsen saannin jälkeen?

Minulla on eräs tuttu äiti joka valittaa myös ajanpuutteesta. Uskon häntä, pikkulapset vievät aikaa. Sitten seurasin hänen päivärytmiään läheltä ja kävi ilmi toisenlainen totuus.
.
Tämä äiti istuu puhelimessa muiden äitien kanssa parhaimmillaan monta tuntia päivässä. Sitten lähettelee viestejä puheluiden jälkeen kaikesta mitä lapset ehtivät sotkea sen "pikku puhelun aikana".
.
Lisäksi suurin osa päivän hommista ovat kaikkea muuta kuin lapsiin liittyvää. Toki lapset ruokitaan jne, mutta muina aikoina sitten mietitään miten muumimukikokoelman voisi järjestää uusiksi taikka etsitään sitä tiettyä maljakkoa vaikka ei olla edes kukkia siihen laittamassa.
.
Kyllä lapset aikaa vievät, mutta eivät kaikkea.

Minulta onnistui...talonrakennus pienten kaksosten kanssa...yksin:)))

Up

Noni mä arvasin! Nyt on vaan hyvä laittaa lapsen "piikkiin" asiat joita ei viitsi tehdä :D

Ja vielä sen ymmärrän jos on useampi lapsi niin silloin varmasti kiireisiä päiviä on enemmän.

Ap

Jos on univelkaa , päivät menee koomassa, paitsi superäideiltä. Sinä et vielä tiedä kumpaan ryhmään kuulut joten suukki tukkoon , aika noloa arvostella ensin ja parin vuoden päästä huomata makaavasi kolmatta päivää samoissa verkkareissa, happamalta maidolta haisevassa sohvassa.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:06"]Jos on univelkaa , päivät menee koomassa, paitsi superäideiltä. Sinä et vielä tiedä kumpaan ryhmään kuulut joten suukki tukkoon , aika noloa arvostella ensin ja parin vuoden päästä huomata makaavasi kolmatta päivää samoissa verkkareissa, happamalta maidolta haisevassa sohvassa.
[/quote]

6. Ei siis superäiti.

Ylipäätään moni kiireitä valitteleva ihminen on oikeasti aivan toivoton kuhnari, joilla menee esim. kaupassakäyntiin tunti, kun ei vaan osata päättää mitä ostetaan.

Halustahan se on kiinni. Kyllä aikaa on ihan saman verran kuin ennenkin. On vain mietittävä mihin sen ajan käyttää. Ehkä kyseinen äiti mieluummin viettää aikaa lapsen kanssa kuin lakkaa ja viilaa kynsiään. Mutta itte tiedän että kyllä lastenkin kanssa saa aikaan ihan yhtä paljon kuin silloin kun ei lapsia ollu. Kyllä se on siitä mitä haluaa ja miten aikansa käytön rytmittää.

Osin saamattomuus, ainakin minulla. Sitä jotenkin on menettänyt mielenkiinnon esim kynsienhoitoa kohtaan. Ei kiinnosta, ei ole tärkeää, miksi?
Toisaalta saamattomuus tulee huonoista yöunista ja aikaisesta heräämisestä. On sellainen "pöhnäolo" koko ajan.
Tapetointi taas on ISO homma, sellaiselle joka ei osaa. Veisi varmaan puoli päivää, joten sitten pitäisi viedä lapsi hoitoon. Onko ystävälläsi hoitajaa.
Muutenkin moni asia on sellainen, että sitä ei halua aloittaa kun sen tekeminen katkeaa koko ajan.

En kyllä lapsettomana lähtisi kovasti arvioimaan toisten viitsimistä tai ehtimistä. Oli minullakin kynnet lakattuna ja meikkiäkin useimpina päivinä siihen saakka, kunnes aluksi helppo vauva alkoi lähestyä 1 ikävuotta. Kun lapsi alkaa liikkua nopeasti, pitäisi silmät olla selässäkin ja sotkua tulee väistämättä paljon enemmän. Tuohon päälle esiuhmaikä ja taistelu syömisistä, pukemisesta ja ihan kaikesta niin ei ihan oikeasti ole ensimmäisenä mielessä alkaa lakata kynsiä. Taapero ei anna siihen hetken rauhaa vaan haluaa syödä ne lakat ja hetken päästä joudut sitä kuitenkin nostella ja siivota ruokailusta tulleita sotkuja ja kynnet olisi heti pilalla. Iltaisin kun muksu nukkuu ei yleensä enää jaksa edes miettiä kynsien lakkaamista, nimimerkillä jo viikon ajan pitänyt lakata. Mutta saa tulla koittamaan jos et usko!

ap, ehkä sullakin on muuta mielessä kuin kynsienlakkaus joskus

10 jatkaa. ..ja kun on aikansa vauvan/lapsen kanssa kotona muuttuu hitaaksi. Niin on kai luonto tarkoittanut, eikä ole mitään pakollisia aikatauluja mitkä toisi potkua takapuoleen. Miksi äitiyslomalla pitäisikään olla tehokas suorittaja?

On se halusta aika paljon kiinni, mutta myös muusta... Itse luulin ennen lapsen saamista monia asioita...... Että aina olisi niin ihanaa, olisin hehkeä kotiäiti yms.

Mutta olenkin aika väsynyt. Joskus olen lakannut kynsiä lapsen saamisen jälkeen. Mutta kyllähän esim kynsilakan kuivuminen vie oman aikansa, jos lapsi on hereillä ja pitää häntä auttaa kun kynsilakka kuivuu niin lakkaus menee pieleen. Lapsen päiväunien aikaan voisin lakata kynsiä, mutta mielummin luen vaikka lehteä sen ajan.... 

Mutta on se paljon ihmisestä kiinni. Minä tykkään äitinä olosta ja olen siitä haaveillut kauan. Mutta pikkuhiljaa kun lapsi on lähempänä 2-vuotias, niin vasta nyt alan "löytää itseäni uudestaan". Siis minua itseäni, minun halujani ja toiveitani..... Vasta lapsen lähestyessä 2-vuotispäiviä alan hieman keskittyä minuun...

No ei ole kyse siitä ettei olisi aikaa tai olisi saamaton. On vaan niin paljon muita asioita jotka menevät noiden asioiden edelle, ja sitten ei enää yksinkertaisesti jaksa.

av:lla me kirjoitellaan koko päivä. ei aika riitä muuhun.

Kynsienlakkaus nyt oli vaan lähinnä esimerkki, joka tuli mieleen ensimmäisenä, ei minullakaan ole aina kynnet lakattuna vaikkei lapsia olekaa.

Mutta kiitos kun hieman selvensitte, ehkä tulen itse huomaamaan nämä asiat jos joskus lapsia saan.

Ap