Olen oppinut olemaan antamatta anteeksi asioita, joita ei ole pyydetty anteeksi

Yksi näistä on parisuhteeni ongelmat.
Mies jäi kiinni monen kuukauden pornoriippuvuudesta ja maksullisista esikoisen ja toistaiseksi ainoan lapsen syntymän jälkeen. En tajua mikä ihme häneen meni. Itse ihmettelin kuukausimääriä miehen hinkua nousta aikaisemmin kuin me toiset ja tylyä tapaa torjua minut kerta toisensa jälkeen. Ei auttanut mikään puhe, kysely, tenttaaminen eikä yhään mikään. Lopulta yksi asia johti toiseen ja koko todellisuus lävähti silmille pöytäkoneelta kun ei ollut viitsinyt edes piilottaa jälkiään.
Silloin romahdin pahoin ja itsetunto vedettiin vessasta alas. Tunsin itseni maailman tyhmimmäksi ihmiseksi ja koko vaaleanpunainen perheidyllikupla puhkesi siinä samassa. Mies lupasi muuttua, vannoi ettei ole fyysisesti pettänyt, mutta eihän asiat ennalleen palanneet koska mies ei vaikuttanut aidosti katuvan edes mitään. Sama kuvio toistui taas ja nyt viimeisimpänä näin, että mies on käynyt Victoria Milan- sivustolla. Olen tavallaan järkyttynyt, mutta en vain jaksa välittää. Hän ei tiedä, että tiedän hänen käyneen siellä, koska olen lakannut välittämästä hänen tekemisistään.
Tärkein oivallus tuli vähän aikaa sitten. Älä anna anteeksi mitään mitä ei ole pyydetty anteeksi. Siitähän tässäkin on ollut kaiken aikaa kyse. Mies ei ole katunut mitään muuta kuin kiinni jäämistään eikä todennäköisesti koskaan tule kertomaan mitä kaikkea on todellisuudessa selkäni takana touhunnut samalla kun pidin asuntoa pystyssä ja lapsen hengissä, mutta samalla tajusin ettei minun tarvitse antaa anteeksi yhtään mitään. Sen takia päätin, että elän elämääni kuin sinkku itsekin. Poistin kaikki julkiset parisuhdetiedot verkosta valokuvista tietoihin, en ole maininnut sanallakaan enää miestä missään ja suunnittelen menoja ilman perhettä. Minulle riittää satunnaispanot jossain sohvalla, kun vaihtoehtona olisivat miljoonat muut tavat ja paikat ja toisekseen en edes halua miestä enää samalla tavalla. Tuo loukkaus tuntuu edelleen, mutta hänen kohdallaan sanoisin, että sitä saa mitä tilaa. Jos hänkään ei puhu totta, niin ei minunkaan tarvitse uskoa vaikka voin näyttää siltä.