Karpaasin testamentti vauvakansalle

Olen nyt jokusen vuoden viettänyt täällä, kun tämä on selittämättömällä tavalla niin koukuttavaa, mutta samalla myös pahoinvointia lisäävä sairas palsta. Kai siis jonkinlainen hullujen kokoontumisajo, vaikka osa vaikuttaa täysin hyväntahtoisilta.

Olen itse pyrkinyt tuomaan mielenkiintoisiin keskusteluihin kaiken hankkimani tietämyksen, mutta harmittavan usein mielenkiintoiset aiheet poistuvst nopeasti kun niissä päästään vasta vauhtiin. Olen myös ottanut osaa loputtomiin pariutumiskeslusteluihin peukutukset pääsääntöisesti tasan jakavana visionäärinä. Välillä olen sitten vain hiprakassa provoillut kaikkiin ketjuihin jotain improvisoitua schaibaa. Joskus olen tätä kaikkea operoidessa menettänyt hermokontrollin ja ilkeillyt myös. Ikävä kyllä ja sori siitä.

Korona-aika vaikuttaa vain lisänneen osallistujien pahoinvointia ja myös omaani, koska viime aikoina ympäri maailman on vain alkanut pursuamaan todella huolestuttavia uutisia ihmisyyden sortamisesta. Vauvapalstalla näistä keskustelu vaikuttaa olevan kiellettyä ketjujen hävitessä yhtä nopeasti kuin toisinajattelijat diktatuureissa. Katsoo uutisia tai käy sitten täällä, niin tuntuu että pohjoinen maamme on muuttunut nopeasti Pohjois-Koreaksi, missä on vain yksi pelokkaan hurmoksellinen totuus ja kansalaiset hurmiollisena taputtavat kaikille mahdollisille pakkotoimille ja erityisesti rokottamattomien kurmootukselle. Tämä on niin kaukana koronaa edeltäneestä ajasta, jolloin eriarvoistamista ei sallittu millään tavoin ja kaikkien perusoikeuksia tuli kunnioittaa, joten tässä alkaa omakin psyyke olla pikkuhiljaa lujilla. Mitä ihmisille on tapahtunut ja vieläpä niin nopeasti.

Oli mitä oli, niin nyt on itselläkin aika jättää tämä sekopäisen mielenkiintoinen palsta ja keskittyä muuhun elämään. Tuhansien tuntien taivallus täällä jättää kuitenkin jälkensä ja joku outo kaipuu tänne varmasti on. Liika on kuitenkin liikaa, ja jokaisen on syytä näinä päivinä pelastaa ainakin itsensä. Jos voimia on niin sitten myös muita. Talvi on tulossa, eikä sen jäljiltä kukaan ole enää entisensä. Toivotaan että suurin osa on ainakin elossa ja ehkä vuosien päästä tuhkasta nousee vauvapalstan uusi ja aurinkoisempi versio. Enemmän sellainen iloisen vauvan näköinen kuin mielenterveysongelmien riivaman noidan.

Rauhaa ja vähän rakkauttakin.