Tajusin omat lapset tehtyäni,että inhoan lapsia!

En ole koskaan kauheasti tykännyt lapsista. Omista lapsistani tietenkin. En ole mitenkään innoissani pikulapsista vieläkään, mutta osaan olla lasten kanssa omien lapsieni myötä. En lässytä, mutta juttelen pikkulapsille ja he ovat mielenkiintoisia. Nyt tykkään teineistä, koska omat lapseni ovat siinä iässä. Ja ihan mahtavia tyyppejä

En mäkään tykkää kauheasti muiden lapsista. Omista ja kummilapsista toki.

Sinulla on varmaan olllut rankkaa omien lastesi kanssa, ja nämä ikävät siihen liittyvät tunteet tulevat esiin toisten lasten kanssa. Voi helpottaa myöhemmin. Älä aja itseäsi piippuun. Rentona on kivempi.

Eli eivät ne lapsellisetkaan pidä muiden kakaroista. Miksi velojen sitten aina pitäisi? Pistää miettimään.

Sama täällä. Yksi lapsi on ja toista ei tule. Oma on ihan siedettävä ja kummilapsesta välitän toki myös. En vain ole semmoinen pullantuoksuinen mamma, omat harrastukset ja oma aika yksin on tärkeitä minulle. Oma lapsi oli vielä tosi helppo, nukkui miltei heti alkuunsa säännöllisesti, 16h vuorokaudessa, ei ole ollut isoja uhmia tms. Kaikki vaipattomaksi, ilman tuttia yms jutut on opittu miltei kokonaan ilman itkuja. Mutta, en vain tykkää, jotkut kysyy milloin tulee lisää, ei tule, vaikka olisi kuin helppoa, niin haluan vain olla kotona rauhassa.

Suoraan sanoen: MÄ VIHAAN LAPSIA! Nyt se saatana kaato mun 52" television lattialle tohjoks. Siltä lähtee henki ku saan sen kiinni
-ap

Mullakin on käynyt niin, että oon ollut enemmän kiinnostunut muiden lapsista ennen omaa lasta. Ehkä hoivavietti on saanut tyydytyksen, ja ei vaan jaksa paapoa muiden lapsia? Näkee ne rasittavina, ja oman vaan ihanana.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 08:53"]

Suoraan sanoen: MÄ VIHAAN LAPSIA! Nyt se saatana kaato mun 52" television lattialle tohjoks. Siltä lähtee henki ku saan sen kiinni -ap

[/quote]

Älä viitsi. Pelle.

En ole ikinä ollut kiinnostunut muiden lapsista ja olen aina pitänyt sitä normaalina. Omat lapset ovat kuitenkin maailman ihanimpia. Hassua, miten esim. muiden lasten räkäiset nenät ovat jotain todella ällöttävää, mutta oman lapsen räkä ei ällötä sen enempää, kuin omakaan räkä. Jopa muiden vauvojen pitely tuntuu aivan yhdentekevältä, mutta kuuluu tietenkin asiaan leikkiä olevansa aivan haltioitunut. Toki oman suhtautumisen myötä en myöskään kuvittele muiden ihastelevan omia lapsiani, vaan kehut ja ihastelut ovat kohteliaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 08:50"]Sama täällä. Yksi lapsi on ja toista ei tule. Oma on ihan siedettävä ja kummilapsesta välitän toki myös. En vain ole semmoinen pullantuoksuinen mamma, omat harrastukset ja oma aika yksin on tärkeitä minulle. Oma lapsi oli vielä tosi helppo, nukkui miltei heti alkuunsa säännöllisesti, 16h vuorokaudessa, ei ole ollut isoja uhmia tms. Kaikki vaipattomaksi, ilman tuttia yms jutut on opittu miltei kokonaan ilman itkuja. Mutta, en vain tykkää, jotkut kysyy milloin tulee lisää, ei tule, vaikka olisi kuin helppoa, niin haluan vain olla kotona rauhassa.
[/quote]
Ihan kuin mun kynästä kirjoitettua. ;-)

En minäkään pidä lapsista noin niinkuin yleisenä joukkona. En ole erityisen kiinnostunut ollut ikinä. Silti kaksi omaa. Omiani rakastan, mutta ei se ole minua saanut silti pitämään muista lapsista. Sotkusta ja metelistä en ole pitänyt ennen lapsia, enkä lapsien jälkeen. Olen vain oppinut sietämään sotkua ja metelöintiä paremmin.

Miksi lapsen tehnyt saa sanoa noin ja saa vain peukkuja, mutta jos vela sanoo ettei voi sietää lapsia, on hän kehittymätön luonnehäiriöinen mulkku, jolla ei ole oikeutta elää yhteiskunnassa? Olen niiin monta kertaa saanut tuon leiman kun olen kertonut että en voi sietää lapsia, mutta nyt samalle mielipiteelle vaan hymistellään kun sen sanoo vanhempi. En voi käsittää. Miksi nyt ei heitellä "olet itsekin ollut lapsi, vihasitko itseäsikin" tai "se naapurin lapsi voi vaihtaa vaippasi kun olet vanha"?!