Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä jonka täytyy joka asiaa vähän korjata?
22.01.2015 |
Kyseessä esimerkiksi vaikka yhdistyksen kokouksen pöytäkirja. Hän haluaa muuttaa sanamuotoa ihan simppelissä lauseessa niin että merkitys ei kuitenkaan muutu. Hän haluaa puuttua joka asiaan vaikka se ei hänelle kuuluisi.
Onko kysessä jonkinlainen pätemisen tarve, halu päästä vähän pomottamaan?
Kommentit (8)
Joillakin on tuollainen pakko-oire, jos joku pieni asia vähänkin häiritsee niin ei vaan VOI olla hiljaa vaan pakko on päästä besserwisseröimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krooninen pätemisen tarve. Todennäköisesti kärsii itse eniten tästä.
Hän näkee itsensä pääpomona, joka sanoo sen viimeisen sanan joka asiaan. Ja jää miettimään vielä että mikä sana se olisi. Ja kaikkien tulee toki istua hiljaa kuuntelemassa kun hän pohtii. Tuollainen ihminen pitää keskeyttää, ja todeta että se on JUST hyvä näin. Hän ei tietenkään luovuta näin helpolla, ja voi ottaa asian esille vielä seuraavallakin tapaamiskerralla, hän kun on oikein yömyöhällä jäänyt miettimään tätä asiaa, ja HÄNEN mielestään se pitäisi muutta sellaiseksi tahi tällaiseksi, eikös niin.
Katsokaas, hän on muita parempi ihminen, kun hän sentään miettii näitä asioita. Yksin. Keskiyöllä. Hän välittää. Te muut vaan itsekkäästi haluatte saada homman purkkiin mahdollisimman nopeasti, miettimättä. Mä niin inhoan tuota ihmistyyppiä.
Ei ole. Joillekin vain jotkut asiat ovat tärkeitä.
Nämä asiat auttavat:
-sopikaa työskentelytavoista. Eli kokouspöytäkirjaan voi pyytää korjausta, kuitenkin pitää olla perustelut. Myös jos kaikki ovat eri mieltä asiasta, katsotaan, että asiaan ei ole tarvetta.
-henkilö itse pääsee osallistumaan eli ensi kerralla hän kirjoittaa pöytäkirjan tai muulla tavoin on mukana prosessissa ja hänellä on itsellään vastuuta. Tällöin myös muilla on oikeus ehdottaa korjausehdotuksia.
-tai että sovitaan, kenen henkilön vastuulla tietyt asiat ovat ja silloin ulkopuolisten ei kannata puuttua niihin.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:02"]
Tai sitten häntä oikeasti häiritsee kaikki pikkuasiat, eikä voi asialle mitään.
[/quote]
Heitä kutsutaan pilkunnussijoiksi. Kaipa se jotain pätemisen ja paremmuuden tarvetta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta sekin kertoo jotain, jos ryhmässä on joku, jonka mielipidettä ei oteta huomioon, vaan hänet leimataan "asioihin puuttujaksi". Vaikka on totta, että siinä vaiheessa, kun joku asia on jo tehty, siihen puuttuminen voi olla tyhmää, mutta miksi ryhmä sitten ei kuule kaikkia jäseniään tai mistä se voi olla varma, ettei niitä virheitä ole, joista se yksi huomauttaa? Eli peiliin katsomisen paikka voi olla molemmilla.
Erilaisia vaihtoehtoselityksiä:
-sillä on liikaa aikaa. Mitä enemmän aikaa ihmisellä on, sitä pienemmät asiat tuntuvat tärkeiltä
-te oikeasti teette aivan sairaan huonoja ja epäkielisiä pöytäkirjoja ja muita virheitä, vaikka ette huomaakaan niitä itse. Tällä voi olla väliäkin tilanteissa, joissa pöytäkirja esim liitetään hakemukseen tms.
-hän on kotoisin jostain sellaisesta työ- tai muusta yhteisöstä, jossa on tapana mulkoilla toisia että "te ette osallistu tarpeeksi ja kaikki työt jaa mulle " jos ne EIVÄT tee noin
- hän on ruotsalainen. Mulla kesti pitkään ennen kuin tajusin, että kokoustaessa ruotsalaisten kanssa jokaisen ON MUOKATTAVA juttua, koska se, jos sanoo vaan että "mulle ihan ok" tarkoittaa ruotsalaisessa konsensuskontekstissa että no joo mä suostun mutta en sitoudu. Jokaisen on siis toistettava päätös omin sanoin, tavallaan tuotettava se itse: ok tai pelkkä suostumus ei riitä.
Tai sitten häntä oikeasti häiritsee kaikki pikkuasiat, eikä voi asialle mitään.