Entä jos lapsen nirsous onkin merkki huomattavasti tarkemmasta makuaistista
"Koska kasvien kitkeryys usein johtuu myrkyllisistä yhdisteistä, ptc:n kaltaisen kitkeryyden maistamisesta on ollut hyötyä. Kitkerille aineille herkät ihmiset sylkevät ne suustaan ja siten välttyvät myrkyiltä. Parsakaalin inho voi olla geneettistä. Tutkijat ymmärsivät jo 1930-luvulla, että tiettyjen kitkerien makujen aistiminen on yhtä perinnöllistä kuin kielen saaminen rullalle. "
Jos lapsi on saanut vanhemmiltaan geenit, joiden avulla hän maistaa kitkerät maut (joita ilman tätä geenimuunnosta ei maista lainkaan), hän ei pysty syömään kitkeriä ruokia samalla tavalla kuin muut. Vasta vanhempana kun makusilmuista on suuri osa tuhoutunut, saattaa syöminen onnistua. Makuaistin tottumisessa on oikeasti suurelta osin kyse makuaistin heikkenemisestä.
Pitääkö lapsi siis pakottaa syömään jotakin sellaista, minkä hänen elimistönsä tunnistaa myrkylliseksi!
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/supermaistaja_sylkee_parsakaalin
Kommentit (43)
Mulla on tullut nirsoiltavista ruuista fyysisesti paha olo (päänsärky tai kuvotus), ei siis pelkästään 'maistu pahalta'.
Te, joiden lapset sylkee hedelmiä, porkkanoita jne. Kokeilkaapa luomuversioilla. On auttanut itselläni. Monesta pystyn syömään luomuversion mutten tavallista.
Luomuversioiden kemiallinen koostumus saattaa erota "teollisesta". Esimeriksi tomaatti sisältää eri aineita jos se poimitaan luonnostaan kypsänä tai sitä kypsytetään poimittuna laatikoissa.
Itselläni on herkkä makuaisti, ehkä se on auttanut ymmärtämään omien lasten vastenmielisyyttä joitain makuja kohtaan. Tätä on sekä suolaista että makeaa kohtaan. Lisäksi ruuan tietynlainen koostumus voi tuntua pahalta vaikka maku olisi ok.
En oo ikinä tajunnu miten jokku voi syödä salaati lehtiä ku ne maistuu vain ja ainoastaan kitkerältä. No tässähän se selitys tuli.
Eiköhän se nirsoilu johdu useinmiten siitä että ei ole tottunut syömään joitain ruokia.
Mutta se täytyy kertoa että oma lapsi sylki jo pilttiruuisata lihapalat pois ja on ollut kasvissyöjä alakoululaisesta asti. On myös testatusti yliherkkä monille proteineille, joten kyllä tuossa voi olla perääkin että lapsi ei syö sitä mikä ei ole hänelle hyväksi.
Tuttavapiirissä on perheitä, joiden ruokakolmion kolme kantavaa voimaa ovat makarooni, jauheliha ja ketsuppi. Olen pitänyt heitä wt-juntteina, mutta ehkä heillä onkin superkehittynyt makuaisti.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:29"]
Voi olla, mutta todennäköisemmin kyse on muusta nirsoilusta. Lapsi tottunut pelkkiin mauttomiin ruoka-aineisiin, joita vanhemmat tarjoilleet pienestä pitäen. Lisäksi antavat aina lapsen päättää syömisistään eivätkä osaa sanoa ei. Kaikki alkaa jo mauttomista valmispurkeista, joita jotkut syöttävät hyvinkin pitkään lapsilleen. Sellaisiin tottunutta varmasti oikeiden ruokien oikeat maut kummastuttavat. Siihen lisäksi pelkät vilja- ja maitotuotteet sekä herkut, nirson lapsen resepti on taattu.
[/quote]
Enpä tiedä. Meidän lapsi tykkäsi kaksi vuotiaaksi asti esim. parsakaalista, sitten tuli stoppi eikä vain enää suostunut syömään sitä.
Itse en kärsi oikein imelää makua, esim. hunaja, aprikoosi, vesimeloni, sipuli (se imelyys tuoreessa sipulissa), kirsikat jne. on aivan ehdoton ei. En tiedä onko makuaistini sitten tarkempi vai olenko vain nirso :D
Henkilö jolla on super makuaisti ei syö ketsuppia, joten olet pahasti hakoteillä...
Meillä on ruokansa tarkasti valikoiva lapsi. Päiväkodissa on maistamispakko, ja lapsi oli oksentanut kaaressa lattialle. Ei tarvinnut sen jälkeen maistaa ainakaan kyseistä ruokaa... :D
Pitäisikö arvon av-leidien mielestä lasta itketyttää ruokapöydässä, syöttää väkisin ja laittaa lapsi oksentamaan... oksennuskin pitäisi varmaan syöttää...
Tai kuten tämä lastenhoitaja:http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201501160071157_v0.shtml
Katsokaas kun on olemassa temperamenttisia lapsia joihin ei käskyt, uhkailut, maanittelu, houkuttelu, lahjominen tai huijaaminen tehoa ja jotka eivät ilman taistelua suostu syömään ihan mitä tahansa...
Meillä on valinnanvaraa jääkaapissa (toisin kuin suurimmassa osassa maapalloa) ja lapsi syö mitä syö. Piste.
Meillä esikoisen kohdalla näin. Iän myötä alkanut sietää vähän makujakin. Mutta erotti pienenä senkin, jos kurkku oli "väärän" puutarhan kurkkua, tietämättä asiaa. Meillä kun yleensä aina samaa, mutta joskus ei kaupassa oman puutarhan kurkkua ollut. Monia muitakin vastaavia asioita. Esikoinen ei ole koskaan perustanut karkeistakaan, muuta kuin ihan perussuklaasta.
Meillä myös 3v nirsoilun syyksi on paljastumassa allergiat. Välttelee monia tuoreita vihanneksia, mutta tykkää kypsistä.
Mulla on yliherkkä hajuaisti ja olin lapsena TODELLA nirso. Nyt olen huomannut että nirsouteni johtui lähinnä siitä, etteivät vanhemmat kannustaneet koittamaan erilaisia makuja, tarjottiin vain yksinkertaista ruokaa (broileri ja valkoinen riisi + ketsuppi) tai sitten yritettiin pakottaa syömään. Vieläkin muistuu mieleen kun istuin tuntikausia pöydän ääressä kun en suostunut syömään kaalikääryleitä! Vastenmielisin ruoka mitä tiedän, en voinut lapsena sietää kaalta, nykyään menee esim. lihapadan seassa.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:44"]
Ja höpöhöpö....
[/quote]
Ja perustelut olivat?...
Makuaisti heikkenee vanhemmiten, kunmakusilmuja tuhoutuu. Siksi aikuiselle maistuvat lapsena "pahat" ruoat.
Lasta ei pidä pakottaa. Tulee vaan kammo ruokaa kohtaan.