Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni halusi kunnioittaa äitiään, jolla todettiin syöpä ystäväni ollessa viimeisillään raskaana eikä tiedetty selviääkö tuleva mummo. Niinpä ystäväni lupasi että jos tulee tyttö niin saa mummonsa nimen tyyliä Eija. Tyttö tuli ja kastettiin "Eijaksi" mutta häntä ei ikinä kutsuta sillä vaan pidemällä ja prinsessamaisella toisella nimellä tyyliin Victoria. Minusta vähän älytöntä touhua. Eikö sen "Eijan" olisi voinut laittaa toiseksi nimeksi?
Ei kastettu minkään nimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yrittää olla liian uniikki tai "söpö". Vaikka joku söpö nimi sopii pikkunassikalle pitää muistaa, että ne lapset kasvaa aikusiksi ja joutuu elämään niiden nimiensä kanssa. Kaverin oikea nimi on Kuutti ja tyyppi on kunnon salipuntti eli ei oikein nimi istu. Kulkee toisella nimellään.
Aivan yhtä oikea se toinen nimikin on.
Vierailija kirjoitti:
Esikoiselle olin antamassa aikoinaa nimeksi Elias mutta juuri ennen ristiäisiä tuli tilasto, jossa Elias oli nro 2. Tehtiin siitä toinen nimi ja otettiin harvinaisempi nimi etunimeksi. Nyt yläasteella luokalla on poikaa samalla nimellä (ikäluokassa on vain nämä kolme, joten en ymmärrä rehtorin logiikkaa tässä) ja yksi Elias. Eli ei se harvinainen nimi tässäkään aina auta.
Molemmilla lapsilla on myös nimessään R ja S -kirjaimet. Esikoisella oli R-vika mutta pääsi puheopetukseen ja pääsi viasta eroon. Kuopus osasi jo 2-vuotiaana molemmat kirjaimet. Jos siis ei osaa kirjaimia -> puheopetukseen.
Nimet vääntyvät lähes aina, joten sitä ei kannata miettiä. Lasteni kaveripiirissä ketään ei kutsuta ristimänimellä oli nimi lyhyt, pitkä tai siltä väliltä. Kaikista on tehty joku väännös.
Itselläni on superharvinainen nimi, jota olen aina saanut olla tavaamassa ja aikaisemmin sitä myös ihmeteltiin kovasti tai jopa kyseenalaistettiin (esim. ensimmäisessä ajokortissa nimi oli "korjattu" tavallisemmaksi nimeksi). Nykyään tilanne on helpottanut, koska harvinaiset nimet ovat lisääntyneet.
Joten en murehtisi muuta, kuin mahdollisia sanamuunnoksia.
Se Elias siis on etunimi pojallanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoiselle olin antamassa aikoinaa nimeksi Elias mutta juuri ennen ristiäisiä tuli tilasto, jossa Elias oli nro 2. Tehtiin siitä toinen nimi ja otettiin harvinaisempi nimi etunimeksi. Nyt yläasteella luokalla on poikaa samalla nimellä (ikäluokassa on vain nämä kolme, joten en ymmärrä rehtorin logiikkaa tässä) ja yksi Elias. Eli ei se harvinainen nimi tässäkään aina auta.
Molemmilla lapsilla on myös nimessään R ja S -kirjaimet. Esikoisella oli R-vika mutta pääsi puheopetukseen ja pääsi viasta eroon. Kuopus osasi jo 2-vuotiaana molemmat kirjaimet. Jos siis ei osaa kirjaimia -> puheopetukseen.
Nimet vääntyvät lähes aina, joten sitä ei kannata miettiä. Lasteni kaveripiirissä ketään ei kutsuta ristimänimellä oli nimi lyhyt, pitkä tai siltä väliltä. Kaikista on tehty joku väännös.
Itselläni on superharvinainen nimi, jota olen aina saanut olla tavaamassa ja aikaisemmin sitä myös ihmeteltiin kovasti tai jopa kyseenalaistettiin (esim. ensimmäisessä ajokortissa nimi oli "korjattu" tavallisemmaksi nimeksi). Nykyään tilanne on helpottanut, koska harvinaiset nimet ovat lisääntyneet.
Joten en murehtisi muuta, kuin mahdollisia sanamuunnoksia.
Se Elias siis on etunimi pojallanne.
En jaksa kaivaa tuota edellistä viestiä, mutta sinne tiedoksi, että oppilaiden nimet ovat vihoviimeinen asia, jonka mukaan luokkajakoja koulussa tehdään. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Annoin nimeksi Jorma. Tajusin vasta 15 vuotta myöhemmin minkä virheen tein.
Jormasta tulee vain mieleen Jorma Uotinen, olen hänen suuri ihailijansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohon Islan lausumiseen. Minulla vastaava esimerkki nimestä Ava, joka suomessa lausutaan "aava" ja enkkulassa "eiva" tai "eeva". Ei ole haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Kaksiosainen nimi on kirous. Olen 40vuotta ollut tyyliä Sannamaija ja aina saa sanoa että yhteen ei väliviivaa,Sannamaija eikä Sanna.
Että älkää laittako lapsellenne kaksiosaista nimeä!
Tämä! Itsellä myös sama ongelma.
Hannaleena "yhteen ilman väliviivaa" .
Ai ei väliviivaa? Olen nähnyt mielenkiintoisia kirjoitusmuotoja nimestäni Hanna-Leena, Hanna Leena, HannaLeena. Pitää vielä mainita että kaikki pienellä 🙄
Muutenkin ärsyttävä sanoa, kun nimi on niin pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää käsitys, että vain ensimmäinen nimi olisi "oikea" etunimi. Aiemmin kutsumanimi piti esim. lomakkeissa alleviivata. Nykyään kätevänä digiaikana se ei enää käy ja etunimenä käytetään ensimmäistä etunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Maria. Aina saa olla tavaamassa, onko se i, j, vai ii.
Kaikkeen tottuu.
Marja, poimittavaa lajia oleva :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua surettaa aina kun luen että lapselle on annettu nimi jonkun traagisesti kuolleen sukulaisen mukaan. Olen kuullut tapauksista, jossa lapsi on nimetty esim. liikenneonnettomuudessa nuorena kuolleen sedän tai huumeiden yliannostukseen kuolleen siskon mukaan. Kuulin hiljattain naisesta, joka halusi nimetä lapsensa oman isänsä mukaan. Isä oli hylännyt vaimonsa ja tyttärensä tämän ollessa pieni, mutta he olivat korjanneet välinsä tyttären aikuistuttua. Isä oli kuitenkin kuollut ennen lapsenlapsen syntymää.
Itsekin olen vähän samassa asemassa. Minut on nimetty isoisän mukaan jota en koskaan ehtinyt tavata. Nimeni on feminiininen muoto hänen nimestään (vrt. Johannes-Johanna). Isoisä syyllistyi elinaikanaan melko vakavaan väkivaltarikokseen ja oli siitä vankilassakin. Vaikka en koskaan tavannut isoisääni, minun on ollut vaikea hyväksyä se tosiasia, että minut on nimetty toisen henkeä uhanneeseen rikokseen syyllistyneen ihmisen muiston kunniaksi
Tuntuu kurjalta, että lapselle lasketaan tuollainen taakka harteille jo syntymässä. Miksi ei voida valita nimeä johon ei liity mitään painolastia? Kuitenkin lapsesta puhuessa alkaa varmaan väkisinkin ajatella sitä kuollutta sukulaista. Ja lapsensa hylänneen isän tapauksessa mietin miltä lapsen isoäidistä/hylätystä vaimosta tuntuu, kun hänet jättänyttä miestä glorifioidaan?
Vierailija kirjoitti:
Tohon Islan lausumiseen. Minulla vastaava esimerkki nimestä Ava, joka suomessa lausutaan "aava" ja enkkulassa "eiva" tai "eeva". Ei ole haitannut.
Ava lausutaan Suomessa Ava. Aava on eri nimi ja se lausutaan kahdella aalla. Suomessa lausutaan kuten kirjoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Helmi kuulostaisi omaan korvaan oudolta taivutettuna yleisnimen mukaisesti Helmen jne. Taivuta sinäkin tyttäresi nimin juuri niin kuin itse haluat.
Äitini jaksoi puhua jostain tytöstä, jonka nimi oli Aina Alta Hatara.
Ei kai voi olla totta, vai voiko?😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohon Islan lausumiseen. Minulla vastaava esimerkki nimestä Ava, joka suomessa lausutaan "aava" ja enkkulassa "eiva" tai "eeva". Ei ole haitannut.
Ava lausutaan Suomessa Ava. Aava on eri nimi ja se lausutaan kahdella aalla. Suomessa lausutaan kuten kirjoitetaan.
Ehkä se tv-kanava lausutaan ava. Kyllä mun tuntemat hmiset kuitenkin Ava, Ida ja Ada lausutaan tupla- tai vähintään puolitoistavokaalilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
Voi ei 😞💕
Ei kannata huomioida!
Tietyt äänteet ovat kaikille lapsille vaikeita, kyseessä on ohimenevä vaihe!
Tulee mieleen tapaus lasten aloittaessa ensimmäistä luokkaa. Opettaja käski lapset luokan eteen yksi kerrallaan esittelemään itsensä. Yksi pojista ei halunnut sanoa nimeään, ja kun opettaja sitä luokan edessä tivasi, sanoi poika lopulta itkua vääntäen: "Hajji!"
- Mutta kyllä se ärräkin sieltä ajallaan löytyi...
Vierailija kirjoitti:
Äitini jaksoi puhua jostain tytöstä, jonka nimi oli Aina Alta Hatara.
Ei kai voi olla totta, vai voiko?😳
No mikä ettei...
Kerrotaan kaskua perheestä, jonka pikku tytär oli Vieno Helinä - ja poika sitten tietysti Outo Kolina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Helmi kuulostaisi omaan korvaan oudolta taivutettuna yleisnimen mukaisesti Helmen jne. Taivuta sinäkin tyttäresi nimin juuri niin kuin itse haluat.
Helmi taivutetaan Helmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Helmi kuulostaisi omaan korvaan oudolta taivutettuna yleisnimen mukaisesti Helmen jne. Taivuta sinäkin tyttäresi nimin juuri niin kuin itse haluat.
Nimi taivutetaan aina tarkoitteen mukaan: Orpo - Orvon, Hirvi - Hirven, ei Hirvin!
Kuulostaa hullulta, kun nuorisotoimittajat vättävät iltasatulehdissä nimet taivuttamatta! Johtunee perus koulun opetus tasosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohon Islan lausumiseen. Minulla vastaava esimerkki nimestä Ava, joka suomessa lausutaan "aava" ja enkkulassa "eiva" tai "eeva". Ei ole haitannut.
Ava lausutaan Suomessa Ava. Aava on eri nimi ja se lausutaan kahdella aalla. Suomessa lausutaan kuten kirjoitetaan.
Juuri näin!
Alue: Aihe vapaa
Aida on kaunis nimi mutta taivutus... Aidan kynä, Aidan laukku, Aidan kirja, Aidan ... ? No seiväs tietenkin. Tai yritä kiivetä Aidan yli tai ali, tai nähdään Aidan luona.