Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Meillä on pitkähkö ja hankalasti hahmotettava sukunimi, jota saa tosi usein oikoa ja tavata, vaikka koostuu aivan supisuomalaisista sanoista. Osittain siksi lapsilla on lyhyet, kaksitavuiset nimet, joita ei juuri pysty sotkemaan tai vääntelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen nimeksi antaa Annika, kannattaa olla huutelematta sitä sitten kovaan ääneen ulkomailla.
Miksi? T: Annika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen nimeksi antaa Annika, kannattaa olla huutelematta sitä sitten kovaan ääneen ulkomailla.
Miksi? T: Annika
Huuteleppa Aaannikaa!
Sana on täällä kielletty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimen ei kannata olla liian lempinimimäinen. Meidän pojalle annoimme hetken mielijohteesta hänen vauva-aikansa kutsumanimen Sasu. Nykyään poika joutuu selittämään että Sasu on ihan oikea nimi :(
Miksi joutuu selittämään ? On olemassa henkilö nimeltään Sasu Salin, joutuneeko selittelemään ?
Tarkoitti varmaan sitä, että ihmiset kyselevät koko ajan, onko se lempinimi jostain vai oikea nimi. Sasu voi olla ainakin Sakarin lempinimi.
Terveysteknologiayhtiö Nightingale Healthin toimitusjohtaja on Teemu Suna. Siinä on koulun pihalla saattanut joskus sukunimi kääntyä takaperoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebookista löytyy aika monta Anu Saukkoa. Mahtaneet olla pienenä koliikkivauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun maailma on pienempi, niin kannattaa ihan oikeasti antaa nimi joka on kansainvälinen. Äitini oli jo 80-luvulla vaihto-oppilaana ja koska hänen nimessään oli Ä-kirjaimia, sen lausuminen oli hankalaa. 40-vuotta myöhemmin hän työskentelee kansainvälisessä ympäristössä, ja ihmiset edelleen säikähtää sen nimen lausumista kun ei Ä-kirjainta löydy suomen ulkopuolelta.
Mulla ja siskolla on kansainväliset nimet, nykyään asun ite ulkomailla, ja kiitän äitiä helposta nimestä joka päivä.
Myös Suomen (kirjoitetaan isolla) ulkopuolella käytetään Ä-kirjainta (Ruotsi), Saksassakin sellainen on, vaan sitä ei kutsuta Ä:ksi. Ulkomailla asuvana sivistyneenä ihmisenä uskon Sinun tietävän tämän termin. Ei taida kansainvälisyys silti korreloida sivistyksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin lasten urheiluharrastuksen ohjaajana/aktiivina toivoisin, että vanhemmat antaisivat armoa, jos nimi ei ihan heti mene oikein. Lapsia pyörii noissa piireissä suuri määrä ja on monia nimikaimoja, suosikkinimiä tai muuten vain vaikeita tapauksia. Itselleni vaikeita ovat olleet:
Vuoden ikäerolla olevat sisarukset, joiden nimet ovat tyyliä Meri-Anna Koskinen ja Suvianna Koskinen. Porukassa vielä pikkusisar tyyliä Marianni. Nimet ovat niin samankaltaisia, että niitä on todella vaikea muistaa ja lisäksi tytöt vielä keskenään samannäköisiä.
Sisarukset, joiden nimet olivat tyyliä Sadepuolukka Alanen ja Hallatuuli Alanen. Tällaiset nimet eivät hahmotu millään ainakaan omassa päässäni. Monesti paniikissa mietti Sademustikka? Kesäpuolukka? Syystuuli? Merituuli? Helletuuli?
Jos ryhmissä on lyhyellä aikavälillä Rebecka, Rebekka ja Rebecca. Tai tyttöjä, joiden nimet ovat tyyliin Kia, Kiia, Kialiina ja Kiialiina. Näitä on vaikea muistaa ja hahmottaa.
Jostain syystä poikien nimet ovat paljon helpompia. Harvoin on mitään vaikeasti muistettavia yhdysnimiä tai keskenään samankaltaisia nimiä.
Antti, Altti, Anton, Ahti, Aaron, Aaro, Eero, Eevert, Eeli, Eemi, Eemil, Emil, Eetu jne. Kyllä sun ongelma taitaa olla jossain muualla kuin tyttöjen nimissä.
Kiitos vain yrityksestä diagnosoida ongelmiani, mutta poikien nimissä tuntuu olevan useammin vaihtelua ja harvemmin sattuu esimerkiksi kaimoja samaan ryhmään/harrastukseen. Eikä poikien nimissä ole myöskään näitä Mia, Miia, Mea, Meea, Ria, Riia, Pia, Piia, Tia, Tiia, Kia, Kiia - ongelmaa (yhdistettynä usein vielä toiseen nimeen). Eikä myöskään muutenkaan paljon yhdysnimiä (Miraella, Mariella, Marianna, Marianni, Anni Ari jne).
Antakaa armoa ihmisille, jos nimi ei aina mene oikein.
Terveisin Marja, Maria, Marjo, Marju, Mari, Maaria (Itseänikin on kutsuttu kaikilla noilla nimilla, joista vain yksi on oikea, eikä se aina niin vakavaa ollut)
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli kuulemma tarkoitus antaa nimeksi Heli, mutta anopin vuokralainen hoilasi aina kännissä, että He(i)lilleni minä kahvia keitän. Joten Heli jäi toiseksi etunimekseni.
Myös Telmaa äiti oli miettinyt. Vahinko, ettei sitten antanutkaan. Olisin mielelläni Telma!
Kolmas etunimeni on Maria. Tuo muoto on vaikea! Jossain yritin vääntää, että siinä on i keskellä ja virkailija "tajusi" sen Mariiaksi. Jossain papereissa se vieläkin kummittelee.
Jos Heli on sinulle yhdeksi nimeksi annettu, niin eihän se silloin ole ollut vain tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan oli paljon Japani-nimi vitsejä mutta koskaan ei mainittu nimeä Saija-Noora.
Miksi olisi? Sayo Nara (Saijo-Naara) on ihan eri asia.
Korjaan teitä molempia. Se on oikeasti japaniksi lausuttuna "sajoo-nara", ei saijo-naara.
Ja se ärräkin lausutaan japanilaisittain ällän tapaiseksi. Ketään ei Japanissa kiinnostaisi Saija-Noora.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun maailma on pienempi, niin kannattaa ihan oikeasti antaa nimi joka on kansainvälinen. Äitini oli jo 80-luvulla vaihto-oppilaana ja koska hänen nimessään oli Ä-kirjaimia, sen lausuminen oli hankalaa. 40-vuotta myöhemmin hän työskentelee kansainvälisessä ympäristössä, ja ihmiset edelleen säikähtää sen nimen lausumista kun ei Ä-kirjainta löydy suomen ulkopuolelta.
Mulla ja siskolla on kansainväliset nimet, nykyään asun ite ulkomailla, ja kiitän äitiä helposta nimestä joka päivä.
Voi kuule, kun se sun "kansainvälinen" nimi ei välttämättä ole yhtään sen helpompi lausua esim. japanilaiselle, ranskalaiselle tai intialaiselle kuin suomalainen nimi olisi. Kansainvälisessä ympäristössä työskentely ei tarkoita sitä, että kaikki muut ovat natiiveja englanninkielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso, että etu- ja sukunimi sopivat yhteen. Joku Jacqueline Angelique Pöntinen on aivan hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytär on Vieno Vadelma ja poika Sisu Iisakki. Halusimme tavalliset nimet. Ovat ainakin vielä toimineet nuo nimet.
Vieno Vadelma sopisi maustetun jogurtin nimeksi. Mutta toisia nimiä käytetään kuitenkin aika harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä itseäni sivistyneeksi kutsunutkaan, tässä keskustelussa oli kyse etunimistä ja siitä, että olen kiitollinen että äiti oli antanut meille kansainväliset nimet.
Jos nyt Ä-kirjain on Saksassa ja Ruotsissa niin hienoa, se ei tee siitä sen helpompaa muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan oli paljon Japani-nimi vitsejä mutta koskaan ei mainittu nimeä Saija-Noora.
Miksi olisi? Sayo Nara (Saijo-Naara) on ihan eri asia.
Korjaan teitä molempia. Se on oikeasti japaniksi lausuttuna "sajoo-nara", ei saijo-naara.
Ja se ärräkin lausutaan japanilaisittain ällän tapaiseksi. Ketään ei Japanissa kiinnostaisi Saija-Noora.
Kiitos - hyvä huomio! Minä olen tuo Sayo Nara -kirjoittaja.
Monet vanhemmat unohtavat, että he antavat nimen aikuiselle ihmiselle, eivät vauvalle.
Jotkut nimet voivat olla söpöjä vauvalla ja koomisia aikuisilla.
Aina voi miettiä, miltä se nimi kuulostaa esim. kuulutettuna vaikka valmistujaisissa tai armeijassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun maailma on pienempi, niin kannattaa ihan oikeasti antaa nimi joka on kansainvälinen. Äitini oli jo 80-luvulla vaihto-oppilaana ja koska hänen nimessään oli Ä-kirjaimia, sen lausuminen oli hankalaa. 40-vuotta myöhemmin hän työskentelee kansainvälisessä ympäristössä, ja ihmiset edelleen säikähtää sen nimen lausumista kun ei Ä-kirjainta löydy suomen ulkopuolelta.
Mulla ja siskolla on kansainväliset nimet, nykyään asun ite ulkomailla, ja kiitän äitiä helposta nimestä joka päivä.
Voi kuule, kun se sun "kansainvälinen" nimi ei välttämättä ole yhtään sen helpompi lausua esim. japanilaiselle, ranskalaiselle tai intialaiselle kuin suomalainen nimi olisi. Kansainvälisessä ympäristössä työskentely ei tarkoita sitä, että kaikki muut ovat natiiveja englanninkielisiä.
No tähän mennessä ei oo tullu ongelmia Jenkeissä, Aasiassa eikä Euroopassa. Nimi on lyhyt ja helppo lausua ilman vaikeita kirjaimia ja tästä olen kiitollinen. On olemassa suomalaisiakin nimiä, joita on helppo lausua. Tässä kun kyse oli etunimistä ja mitä kannattaa muistaa, toin vain tämän puolen tähän esiin ja miten paljon oma äiti on "kärsinyt" tosta nimestä ja piti huolen, ettei kärsitä samaa .
Että luokalla on seitemän muuta Leota (Leoa? Leo:a?) ja kolme Eliasta ja viisi Ada/Aadaa.
Nimet missä on y, on haastavia. Aina se muuttuu i:ksi puhekielessä.
Myös kaksois vokaalit on haaste, kahdesta tulee 1 ja yhdestä 2.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään kun maailma on pienempi, niin kannattaa ihan oikeasti antaa nimi joka on kansainvälinen. Äitini oli jo 80-luvulla vaihto-oppilaana ja koska hänen nimessään oli Ä-kirjaimia, sen lausuminen oli hankalaa. 40-vuotta myöhemmin hän työskentelee kansainvälisessä ympäristössä, ja ihmiset edelleen säikähtää sen nimen lausumista kun ei Ä-kirjainta löydy suomen ulkopuolelta.
Mulla ja siskolla on kansainväliset nimet, nykyään asun ite ulkomailla, ja kiitän äitiä helposta nimestä joka päivä.