Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Vierailija kirjoitti:

Ei liity oman lapseen nimeen vaan omaani.

Toinen nimeni on kaksiosainen ja saan joka kerta olla selittämässä, miten kirjoitetaan. Toinen nimeni on tyyliä Marja-Leea ja saan aina sanoa, ettei ole Marja-Leena, kirjoitetaan väliviivalla ja molemmat nimet isolla. Silti jossain lukee Marjaleea tai Marja-Leena.

En itse antaisi kaksiosaista nimeä.

Antaisin sellaisen nimen, jonka kirjoitusmuotoa ei tarvitse selitellä. Ei siis sellaista joka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan, ei kaksiosaista, ei tarvitse selitellä onko väliviivaa vai ei.

Ei tuotemerkkiä nimeksi, mm. Arla, Sini, Valio jne.

Ei mitään mikä jollain vieraalla kielellä merkitsee jotain hävytöntä tai arveluttavaa, esim. Lumia. Tarkistaisin sanamuunnokset, vaikkapa Vieno Huttunen.

Sellainen nimi jonka kehtaa kertoa missä iässä tahansa. Ei liian pikkulapsimainen tai söpöstelevä.

Ei liian erikoisia että ei tulisi kiusatuksi koulussa.

Ei white trash-nimeä, yleensä ulkomainen etunimi c,d,x tms. kirjaimella ja sukunimenä joku ihan tavallinen suomalainen Möttönen tai Kääriäinen.

Vierailija kirjoitti:

Tota joo. Jos sukunimi on jo jollakin tapaa negatiivinen, josta lapsi voi joutua kiusatuksi ja nimitellyksi, niin eipä etunimen, etunimien tarkoin valinnalla ole paljoa pelastettavissa. Pitää ruveta miettimään sukunimen vaihtoa ennemminkin. Ottaa tilalle jonkun fiksumman sukunimen ja lapselle joku hyvä etunimi.

Kaikki nimethän ne muutetaan joka tapauksessa joksikin lempinimeksi, mutta kun se muutetaan joko hyvällä tapaa tai huonolla tapaa.

Lukion toiselle luokalle syksyllä mennessä yhdelle meidän luokan tytöistä oli kesän aikana vaihtunut sukunimi. Asiaa ihmetellessämme luokanopettaja kertoi, että tytön pikkuveljeä oli sukunimen takia kiusattu ja perhe oli päätynyt sen muuttamaan. Nimi oli ihan tavallinen suomalainen sana, mutta sukunimenä kieltämättä erikoinen. Uusi sukunimi oli kaunis ja sointui nätisti ainakin luokkakaverini etunimeen. Aluksi oli kyllä vaikeaa muistaa uutta sukunimeä, mutta lukuvuoden aikana siihen sitten tottui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tota joo. Jos sukunimi on jo jollakin tapaa negatiivinen, josta lapsi voi joutua kiusatuksi ja nimitellyksi, niin eipä etunimen, etunimien tarkoin valinnalla ole paljoa pelastettavissa. Pitää ruveta miettimään sukunimen vaihtoa ennemminkin. Ottaa tilalle jonkun fiksumman sukunimen ja lapselle joku hyvä etunimi.

Kaikki nimethän ne muutetaan joka tapauksessa joksikin lempinimeksi, mutta kun se muutetaan joko hyvällä tapaa tai huonolla tapaa.

Lukion toiselle luokalle syksyllä mennessä yhdelle meidän luokan tytöistä oli kesän aikana vaihtunut sukunimi. Asiaa ihmetellessämme luokanopettaja kertoi, että tytön pikkuveljeä oli sukunimen takia kiusattu ja perhe oli päätynyt sen muuttamaan. Nimi oli ihan tavallinen suomalainen sana, mutta sukunimenä kieltämättä erikoinen. Uusi sukunimi oli kaunis ja sointui nätisti ainakin luokkakaverini etunimeen. Aluksi oli kyllä vaikeaa muistaa uutta sukunimeä, mutta lukuvuoden aikana siihen sitten tottui.

Lisättäköön vielä, että tämä tapahtui nelisenkymmentä vuotta sitten, jolloin tällaiset nimenmuutokset olivat hyvin harvinaisia. Kukaan muu ei juurikaan muuttanut nimeään paitsi naiset sukunimeään naimisiin mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Tytär on Agnes. Asuttiin Ruotsissa miehen työn puolesta, kun hän syntyi ja nimi oli kaunis ja mielestäni sopii myös suomalaiselle. Mutta kun muutettiin takaisin Suomeen, eihän sitä osanneet kaikki lausua. Opettaja oli luokassa kutsunut: ”Aknes”. Vanhempainvartissa hienotunteisesti yritin sanoa, että siinä ei äänny koo-kirjain. Opettaja oli hyvin ymmärtäväinen. Kun lähdettiin sieltä, hän toivotti hyvää päivänjatkoa ja sanoi: ”Akneksen kanssa me tavataankin sitten taas aamulla.” Me naurettiin tytön kanssa jutulle koko kotimatka.

Tyttö on välillä ollut myös ”Anjes”. Ei aavistustakaan, miten jotkut saavat nimeen jiin.

Mäkin lausuisin sen Anjes. Silleen se Ranskassa lausutaan, olen asunut siellä. Tunsin siellä muutamankin Agneksen.

2 asiaa herättää hirveeta myötähäpeää. Toinen on se, että annetaan lapselle nimi, jonka pikkulapsi antaisi vauvanukelleen. Esim. Donna Bebiina, joka kuulostaa lähinnä aikuisviihdetähdeltä. 

Toinen on sitten kaikki nimet, jotka ovat ulkolaistyylisiä ja sukunimi on sitten joku -nen -päätteinen. 

Vielä kolmaskin tuli mieleen. Annetaan lapsille samantyyliet nimet ja samalla alkukirjaimella alkavat. Medän Elmo, Emil ja Eemil.

Just noin ne nimet menee, kuten ap kuvaili.

Meillä on pojan nimi Patrik ja muiden suussa se ääntyy aina muotoon Patrikki. Toinen pojistamme on Oskar ja häntä kutsutaan kaikkialla Oskuksi.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä uskomatonta, että vanhemmat altistavat lapsensa kiusaamiselle antamalla junttinimiä. Tietysti ko. vanhemmat ovat itse reppanoita, jotka kokevat alemmuudentuntoa aina.

Olisin varmaan samaa mieltä, jos olisi olemassa sellaisia kuin junttinimet.

Ei mikään nimi ole absoluuttisesti juntti. Junttius on puhdas mielipidekysymys.

Minä en edes tiedä, mitä nimiä mahdoit tarkoittaa. Ehkä liian tavallisia, ehkä hyvin erikoisia, ehkä vanhemman ikäluokan nimiä, ehkä vierasperäisiä kirjaimia sisältäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun useampia lapsia niin älä anna samalla kirjaimella alkavia etunimiä. Menevät aina sekaisin, sekä minulla että puolisolla. Nim. Tämän mokan tehnyt

Vaikka sinä sekotat lapsesi nimet niin me muut emme. Minulla on kolme lasta nimet on tyyliä Ella, Elias ja Enni. Kukaan ei ole koskaan sekoittanut niitä, emme me vanhemmat tai ketkään sukulaiset.

Mä sekoitan aika jatkuvasti lasteni nimet, vaikka alkavat ihan eri kirjaimilla (S, M ja V). Sekoitan kaksi vanhinta tai kaksi nuorinta, hyvin harvoin vanhimman ja nuorimman.

Sanotaan, että sekoittaminen on hyvä merkki - merkki siitä, että kaikki on yhtä rakkaita.

Öh, aika lennokas selitys. Onhan se tietysti mukava ajatella näin, jos itse kärsii tästä ”vaivasta” - mutta eikö se tarkoittaisi sitä, että sille, jolle nimet eivät sekoitu, kaikki lapset eivät sitten ole yhtä rakkaita? Kummallinen ja kaukaa johdettu ajatus.

Eiköhän kyse ole ihan siitä, että joillekin ihmisille nimet ja sanat yleensäkin sekoittuvat herkemmin kuin toisille.

Vierailija kirjoitti:

2 asiaa herättää hirveeta myötähäpeää. Toinen on se, että annetaan lapselle nimi, jonka pikkulapsi antaisi vauvanukelleen. Esim. Donna Bebiina, joka kuulostaa lähinnä aikuisviihdetähdeltä. 

Toinen on sitten kaikki nimet, jotka ovat ulkolaistyylisiä ja sukunimi on sitten joku -nen -päätteinen. 

Vielä kolmaskin tuli mieleen. Annetaan lapsille samantyyliet nimet ja samalla alkukirjaimella alkavat. Medän Elmo, Emil ja Eemil.

Äidin tuttavaperheessä kolme tytärtä saivat 90-luvulla nimet Jenna, Jonna ja Janna. Niitä äidin kanssa sitten ihmeteltiin oikein urakalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Asun Englannissa ja olen työssäni tavannut lapsia nimeltään mm. Angel ja Sunshine. Voin hyvin kuvitella että heille tulee nimestään vastaavia hankaluuksia.

Isotätini kertoi että hänen lapsuudessaan heillä oli ystäväperhe jolla oli poika nimeltään Armas. Nuorelle tytölle oli kuulemma noloa kutsua poikaa Armaaksi.

Vaikka se oma lapsi onkin itselle rakas ja armas sekä elämän valo ja auringonpaiste niin ei kuitenkaan kannata antaa lapselle koko elämän kestäväksi taakaksi moista nimeä.

Niille, jotka pohtivat täällä Sade-nimen taivutusta. Olen itse Sade ja taivutan sen ns. suomalaisesti. Sateen, Sateelle jne. Kyllähän se korvaan särähtää jos "väärin" taivuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liity oman lapseen nimeen vaan omaani.

Toinen nimeni on kaksiosainen ja saan joka kerta olla selittämässä, miten kirjoitetaan. Toinen nimeni on tyyliä Marja-Leea ja saan aina sanoa, ettei ole Marja-Leena, kirjoitetaan väliviivalla ja molemmat nimet isolla. Silti jossain lukee Marjaleea tai Marja-Leena.

En itse antaisi kaksiosaista nimeä.

Antaisin sellaisen nimen, jonka kirjoitusmuotoa ei tarvitse selitellä. Ei siis sellaista joka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan, ei kaksiosaista, ei tarvitse selitellä onko väliviivaa vai ei.

Ei tuotemerkkiä nimeksi, mm. Arla, Sini, Valio jne.

Ei mitään mikä jollain vieraalla kielellä merkitsee jotain hävytöntä tai arveluttavaa, esim. Lumia. Tarkistaisin sanamuunnokset, vaikkapa Vieno Huttunen.

Sellainen nimi jonka kehtaa kertoa missä iässä tahansa. Ei liian pikkulapsimainen tai söpöstelevä.

Ei liian erikoisia että ei tulisi kiusatuksi koulussa.

Ei white trash-nimeä, yleensä ulkomainen etunimi c,d,x tms. kirjaimella ja sukunimenä joku ihan tavallinen suomalainen Möttönen tai Kääriäinen.

Tunnen yhden Sinin, eikä sitä kukaan ole kiusannut Sini-tuotemerkin takia. Ne tuotteet on siivoustuotteita ja niitä ei lapset juuri käytä. Sini ei ole samalla tavalla tuotemerkkinä tunnettu kuin Arla tai Valio. 

Suomessa on vain 457 Arlaa. vs. Siniä melkein 9500. 

Vierailija kirjoitti:

On kyllä uskomatonta, että vanhemmat altistavat lapsensa kiusaamiselle antamalla junttinimiä. Tietysti ko. vanhemmat ovat itse reppanoita, jotka kokevat alemmuudentuntoa aina.

Mikä on "junttinimi"? 

Kun et antanut yhtään esimerkkiä, niin vähän vaikea olla kanssasi samaa tai eri mieltä. 

Lähes mitä tahansa nimeä voisi sanoa juntiksi, koko sana on niin epämääräinen ettei tarkoita enää oikein mitään. Samoin kaikki "white trash"-kommentit. Eikö jotain Jessicaa ole jo Suomessa niin paljon, ettei siitä voi päätellä mitään vanhemmista? 

Vierailija kirjoitti:

En antaisi pojalle etunimeä, jota maailmankielissä pidettäisiin oletusarvoisesti naisen etunimenä. Enkä tytölle etunimeä, joka vastaavasti oletettaisiin miehen etunimeksi.  Lähtökohtaisesti "vaarallisia" olisivat a- ja e-loppuiset pojan nimet (Pekka ≈ Becca, Janne ≈ Jane) sekä i- ja o-loppuiset tytön nimet. Tosin esim. Kari on Norjassa ja Amerikassa selvästi naisen etunimi. Andrea on Italiassa miehen mutta Saksassa naisen etunimi.

Välttäisin myös esimerkiksi etunimeä Sam, joka voidaan tulkita yhtä hyvin Samuel-kantaiseksi miehen nimeksi kuin Samantha-kantaiseksi naisen nimeksi. Tai etunimeä Kim.

Ottaisin supisuomalaisenkin etunimen valinnassa huomioon myös sen, että nimi olisi vähintään jotenkuten järkevästi äännettävissä tärkeimmillä maailmankielillä.

No ei tuo miehen / naisen nimi ole mikään ongelma täällä "maailmankielisessä" Britanniassa. Poikani vaihtoi koulua ja sai uusia kavereita. Sam, Chris, Joe, Robin jne. Luulin että he ovat poikia ja ajan mittaan kävi ilmi että ovatkin kaikki tyttöjä. (Jo, Robyn). Ei näytä olevan täällä haittaa että sama nimi käy molemmille sukupuolille. Tietysti täällä on myös paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä joilla on oman kulttuurinsa "ulkomaalainen" nimi. Nämäkin nimet saattavat kuulostaa väärän sukupuolen nimeltä mutta täällä ollaan niin totuttu monikulttuurisuuteen että se nimiasia ei tunnu olevan ongelma.

Onkohan Suomessa ongelmana se että kulttuuri on niin homogeenistä että esim tätä nimiasiaa syynätään oikein suurennuslasilla onko nimen valinta mennyt oikein vai ei ja onko lapselle annettu oikea vai väärä nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oon miettinyt joskus noita Jussi Hämäläinen, Vieno Huttunen, Anu Saukkonen ja muita vastaavia, että eikö ole sitten tullut vanhemmilla mieleen kaikki sananmuunnokset?

Täällä päin on eräs hieroja, jonka nimi on Pentti Hirvonen... 

Toinen on liian erikoiset nimet. Sellaiset, joita kukaan ei osaa lausua/kirjoittaa oikein tai jotka ovat muuten vaan naurettavia. 

En mäkään tajua noista kuin ton Anu Saukkosen.

Hässi Jumalainen

Huono V*ttunen

Hintti Pervonen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä uskomatonta, että vanhemmat altistavat lapsensa kiusaamiselle antamalla junttinimiä. Tietysti ko. vanhemmat ovat itse reppanoita, jotka kokevat alemmuudentuntoa aina.

Mikä on "junttinimi"? 

Kun et antanut yhtään esimerkkiä, niin vähän vaikea olla kanssasi samaa tai eri mieltä. 

Lähes mitä tahansa nimeä voisi sanoa juntiksi, koko sana on niin epämääräinen ettei tarkoita enää oikein mitään. Samoin kaikki "white trash"-kommentit. Eikö jotain Jessicaa ole jo Suomessa niin paljon, ettei siitä voi päätellä mitään vanhemmista? 

Junttinimi on tietysti nimi, joka Juuri Minun mielestäni on juntti. Jos muut ovat eri mieltä, he ovat juntteja. Ihan selkeää, eikös!

Tässä on paljon negatviisia esimerkkejä, niin kysytäänpä toisin päin.

Minkä nimen valitsemista lapselle ET ole katunut? Mikä meni nappiin ja miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä uskomatonta, että vanhemmat altistavat lapsensa kiusaamiselle antamalla junttinimiä. Tietysti ko. vanhemmat ovat itse reppanoita, jotka kokevat alemmuudentuntoa aina.

Mikä on "junttinimi"? 

Kun et antanut yhtään esimerkkiä, niin vähän vaikea olla kanssasi samaa tai eri mieltä. 

Lähes mitä tahansa nimeä voisi sanoa juntiksi, koko sana on niin epämääräinen ettei tarkoita enää oikein mitään. Samoin kaikki "white trash"-kommentit. Eikö jotain Jessicaa ole jo Suomessa niin paljon, ettei siitä voi päätellä mitään vanhemmista? 

Minäpäs tiedän yhden vastaansanomattoman junttinimen! Tiedän nimittäin tyypin, jonka lempinimi on Juntti ja kaikki sanovat häntä siksi😁 En tiedä, mistä se on lähtenyt, varmaan vain väännös oikeasta J-alkuisesta nimestä. Asia on hänellekin ok ja lähipiiri on ilmeisesti niin tottunut, etteivät edes ajattele nimen merkitsevän jotain.

Mutta tästäkään emme pääse syyttämään vanhempia, jotka pahaa aavistamatta antoivat hänelle ihan tavallisen nimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.

kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.

Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.

Tea ja Juice

Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi

Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…

Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....

Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.

En ole testannut natiivin kanssa onko näin

Joo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni halusi antaa lapselleen vanhan suomalaisen nimen. Sellaisen, ettei siitä voi vääntää mitään pilkkanimeä eikä se tarkoita mitään. No, ristiäisten jälkeen hän ilmoitti lapsensa nimen. Lapselle oli annettu erään suomalaisen puhelinoperaattorin nimi! Eli kannattaa tarkistaa ettei millään tunnetulla suomalaisella yrityksellä tai brändillä ole samaa nimeä.

Aika moni Elisa on nimetty silloin, kun kyseinen firma oli vielä nimeltään Saunalahti. Etpä sinäkään voi tietää, etteikö joskus perusteta joku suosittu firma, jolla on sama nimi kuin lapsellasi. Toisekseen firmojen nimet usein muuttuvat vuosien ja yrityskauppojen myötä. Voisi vanhempia harmittaa, kun eivät antaisi lapselle haluamaansa nimeä siksi, että se sattuu olemaan jonkun operaattorin nimi ja parin vuoden päästä Elisa myydään Telialle, jolloin nimen välttely oli ihan turhaa.

Eipä ollut Saunalahti, vaan Helsingin Puhelin. Saunalahti oli yritys, jonka elisa osti.