Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Vierailija kirjoitti:

Nimestäni Lea ei ole koskaan väännetty mitään lempinimeä. Joku sinnikkäästi sanoi aina Leea, eipä minua haitannut,

Ei kovin yleinen ole nimeni.

Lea on mielestäni kiva ja kaunis nimi. Lea-nimistä sukulaistani sanottiin aina Leksaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään niin moni suomalainen yrittää olla ruotsalainen? Annetaan nimeksi Emil eikä Eemeli.

Sitten tätä perustellaan sillä, että nimi löytyy suvusta. Varmaan jokaisessa suvussa on ruotsalaisia nimiä.

Tuntuu, että etsimällä etsitään se ruotsalainen tai saksalainen nimi sieltä suvusta. Onko ihmisillä huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?

Ehkä se johtuu siitä, ettei se mitenkään ole nykypäivää. Mun molempien ukkien nimi oli Emil, toine syvältä savosta, jossa ruotsalaisuus ei hirveesti rehottanut. Olivat syntyneet joskus 1900-luvun alussa.

Emil oli myös minun ukkini nimi. Oli Lahden seudulta, suomalaisesta talonpoikaissuvusta.

Vierailija kirjoitti:

Elmo-nimi saa todella kummastuneita reaktioita USAssa. "Poor kid, what did his parents think?", on aika yleinen näkemys. Ja Elmohan siis on USAssa jättisuositun Sesame Street -lastenohjelman päätähti: kirkuvan punainen, karvainen ja pallosilmäinen säheltäjä, jolla on kimittävän kähisevä ääni. 

Liittyy siis tässäkin ketjussa jo monta kertaa esiin tulleeseen pointtiin, että nimellä voi olla ihan toinen merkitys tai mielleyhtymät toisessa maassa. Kannattaa tsekata etukäteen, ja punnita mitkä ovat riskit siihen, että lapsi joutuu elämässään läheisiin tekemisiin kyseisen kielen/kulttuurin kanssa. 

No ne ameriikkalaisethan tässä ovat ajattelemattomia, jos eivät tajua, että Elmo on oikea nimi ja paljon käytetty. Ei niin, että Elmot on nimetty piirroshahmon mukaan, vaan piirroshahmo on nimetty Elmoksi, siinä missä voisi olla yhtä hyvin vaikka John.

Elmo on todella vanha nimi, kenties Erasmuksen muunnos. On olemassa esim. sähköilmiö nimeltään Elmon tuli, joka ei todellakaan liity mihinkään piirroshahmoon, vaan Pyhään Elmoon, joka eli jo 200-300-luvulla.

En välittäisi mistään yksittäisestä tv-ohjelmasta tai julkkiksesta nimeä valitessa.

Nimenomaan enemmän Elmoja vaan, jotta nuo ihmettelijätkin sivistyvät vähän enemmän kuin johonkin lastenohjelmaan rajoittuneiksi. 😉

Vierailija kirjoitti:

Mun pikkuveljen mielestä ( y ja r puuttuvat ) mä oon pulu😬

T.Pyry

Ei paha, Pulu voisi hyvin olla nimi. Onhan Pulmukin. Myös nimet Jemina ja Dovie tarkoittavat kyyhkystä, mahdollisesti myös Tove (jolle on muitakin selityksiä).

En antaisi nimeä tupla i:llä nimen alussa. Mulla sellainen on ja ulkomailla ja tuo eka I tulkitaan yli 99% tapauksista L:ksi. Kokemusta on useammasta maasta. Eli jos nimi on vaikka Iina, siitä tulee aina Lina. Siis AINA! Yliopiston nimenhuudot (ihan joka kerta uuden kurssin alkaessa), pankki, lentokenttä, kaikki työpaikat, tinder, some... ihan kaikkialla. Kaksi kertaa (siis tuhansista tilanteista) muistan jonkun saaneen ekalla kerralla oikein, kerran jossain toimistossa ja kerran eräässä rekrytilanteessa, jossa haastattelijalla oli itsellään tosi hankala puolalainen tms. nimi, eli siksi varmaan katsoi mun nimeä niin huolellisesti, koska itse joutuu omaansa tavailemaan. 

Missään päin maailmaa ei käytetä samanlaista tupla iitä, kuin Suomessa, eli lähestulkoon kaikki kuvittelee, että se on vain vahingossa kirjoitettu pienellä. Suomalaiset ei ajattelekaan, kuinka omituinen kirjainyhdistelmä tuo muille on. 

Nykyäänhän puhutaan ns. "Euronimistä" eli nimistä joiden pitäisi olla helposti tajuttavia myös ulkomailla jos vaikka lapsi menee sinne opiskelemaan, tai töihin. Se ei mun mielestä tarkota, että kaikille pitää vääntää joku ulkomainen nimi, mutta sentään niin, että se olisi helposti tajuttava. Tää Ii- alku on yksi esimerkki sellaisesta joka ei vaan toimi. -

Täällä on puhuttu paljon väliviivalla olevista nimistä, tyyliin Anna-Maija, vai Annamaija. Esim. lentolippujen varaussysteemit ei usein hyväksy muita merkkejä, kun kirjaimia. Mites teet, kun sanotaan, että nimen pitää olla täysin sana, kuin passissa? Eli siitä väliviivasta voi digitalisoituvassa maailmassa olla tosi paljon haittaa. 

Meidän koulussa oli oppilas, jonka sukunimi oli Casey. Häntä sanottiin aina munakoisoksi, koska Casey kuulosti koisolta. Mutta etunimi ei taas rimmannut munan kanssa yhtään. Siinä ei ollut mitään järkeä, mutta näin ne lapset tekevät. Casey oli sukunimenä erikoinen ja veikeä. Aikuisena olen usein miettinyt, että on varmaan ollut kamala se munakoiso-lempinimi. Lapsena se ei siis sivullisen korviin kuulostanut kamalalta.

Jessica tulee takuulla olemaan jossain vaiheessa "jes, sika" ja herkempi lapsi voi tästä kovin pahoittaa mielensä.

Annoimme miehen kanssa kuopukselle nimeksi Janne. Meistä se sopi pojalle nimeksi, on melko yleinen poikien ja miesten nimi sekä suvussa oli aikaisemmin ollut mies, jota kutsuttiin nimellä Janne vaikka kirkonkirjoissa hänen nimensä oli Johannes. Meillä kun jokaisella lapsella on ensimmäisenä nimenä joku suvussa aikaisemmin eläneen sukulaisen nimi.

Myöhemmin selvisi, että Jannea pilkattiin siitä, että hän on tyttö jonka nimi on Anne tai Jane tai häneltä kysyttiin, että kun hän kerran on Manne, niin miksi hän ei sitten muistuta yhtään romaniheimon jäseniä. Kyseisen heimon jäseniä, varsinkin miespuolisia jäseniä kun usein kutsutaan pilkkanimellä manne.

Myös poikaamme Kallea pilkattiin hänen mukaansa lapsena kyselemällä häneltä joskus, että "Onko Kalle menossa kakalle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.

kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.

Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.

Tea ja Juice

Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi

Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…

Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....

Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.

En ole testannut natiivin kanssa onko näin

Joo ei ainakaan espanjaa puhuvat erota. Meinaa olla vaikeuksia välillä toisissa pohjoismaissakin kuulla eroa.

Hyvin, HYVIN harvassa kielessä ymmärretään ollenkaan kaksoiskonsonanttien eroa. Italia ja suomi on ainoat, jotka tulee mieleen, ruotsissakin ne oikeastaan vaan määrittävät vokaalien pituutta ja joskus ei sitäkään.

Espanjassa ainoa, joka lähestulkoon toimii on r ja rr jotka espanjalaiset lausuvat hiukan eri tavalla. Espanjassa on myös ll, mutta se lausutaan kutakuinkin j:nä, joten se ei auta. Kaikki muut kaksoiskonsonantit on otettu viimeisimmässä kirjotusuudistuksessa 1800-luvulla pois, koska niillä ei ole mitään virkaa.

Muissa kielissä ne roikkuvat edelleen mukana ilman syytä. Esim. kommunikaatio, engl. ja ransk. communication on espanjaksi comunicación, koska ei siinä tarvitse turhaan olla kahta M:ää. 

Vokaalin pituuttakaan ei erotella myöskään kovin monessa kielessä. Englannissa on pari eri i-äänteen lausumistapaa, josta se avoimempi i on yleensä pidempi, esim ship, sheep, tai sit, seat. Tämä on oikeastaan ainoa käytännön esimerkki, jolla voi yrittää saada vieraskielistä tajuamaan, mitä tuo suomenkielessä meinaa.

Vaikka sanan book voi sanoa buk tai buuk, tai vaikka man voi olla män tai mään, ei niiden merkitys muutu siitä mihinkään. Kaikki kuulee sen sanan ihan samana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanna ja Minna? Kauheita boomerinimiä!

30 vuoden päästä niitä on Aino, Aada, Sofia, Olivia ja muut kivat tusinanimet.

Höpö höpö. Boomerinimiä: Ritva, Tuula, Liisa, Riitta, Pirkko, Leena jne.

Kohta noi Ainot ja Oliviat on tusinanimiä. Niitä on tusinassa 13. Sitä tuolla varmaan tarkoitettiin.

eri

Ovat olleet tusinanimiä jo pitkään.

T. Ope

Juu, yläasteetkin ovat jo puolillaan Olivioita.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on puhuttu paljon väliviivalla olevista nimistä, tyyliin Anna-Maija, vai Annamaija. Esim. lentolippujen varaussysteemit ei usein hyväksy muita merkkejä, kun kirjaimia. Mites teet, kun sanotaan, että nimen pitää olla täysin sana, kuin passissa? Eli siitä väliviivasta voi digitalisoituvassa maailmassa olla tosi paljon haittaa. 

Eiköhän tällainen kuitenkin korjaannu aika pian, kun lentoyhtiö tms. muutaman (sadan) kerran törmää tähän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta nk kansainväliset nimet menevät kuitenkin metsään koska ei niitä siellä toisessa maassa äännetä samalla lailla. Etunimeni on Jasmin. Olen asunut Jenkeissä ja koko ajan sai olla selittämässä että kirjoitetaan jiillä mutta äännetään kuin Yasmin. Ei eetä perään. Äitini ajatteli että kansainvälinen nimi olisi hyvä.

En kannata suvussa kulkevia nimiä. Lapsi on oma yksilönsä. Hän asettuu osaksi sukua joka tapauksessa, ei siinä nimellä ole väliä.

Anna nimi mistä tykkäät ja jolla haluat lasta kutsua. Siinä se.

En tajua miksi jotkut jaksaa vääntää ulkomailla nimiensä ääntämisestä, antakaa niitten lausua miten on helpompi ja miten se sopii sinne puheen sekaan kun paikallisella kielellä puhutaan. Itse olen Elina ja kun englanninkielisessä maassa asun niin se on joskus e-LII-na ja joskus Eleanor. Mun mielestä ollaan jo voiton puolella jos kirjoitusasu menee oikein, edellinen pomoni ei koskaan oppinut kirjoittamaan nimeäni vaan se oli Alina. Ihmettelin pitkään kun työpuhelimen pikavalintalistassa oli pomon ja vaimonsa alkukirjainten jälkeen A että kukahan tuo mahtaa olla ja sitten se loksahti että minähän se tietysti :D Mutta tosiaan en millään jaksais jokaista opastaa että paino ekalla tavulla ja selkeä i-äänne, kuulostaa töksähtävältä englanniksi puhuessa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä konsonanttiin loppuviin nimiin lisätään puhuessa loppuun -i, mutta itäisissä murteissa Anneli onkin Annel. 

Toden totta, esimerkiksi Mari ja Maria sanotaan Mar.

Kersti Bergrothin näytelmässä Anu ja Mikko, jossa henkilöt puhuvat Antrean murretta, on hahmo 'amerikan Mar'.

Mariana olen tullut kutsutuksi jo pelkästään Suomessa Marian lisäksi nimillä Mar, Marja, Mariia, Maaria ja Mari sillä periaatteella että joku tuntemani ihminen ei koskaan käytä mitään muuta muotoa nimestäni. Se sopii minulle ihan mainosti,  taustalla on henkilön äidinkieli, murre tai muut ominaisuudet. Minulle se on rikkaus.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No Annamarie nyt lausutaan Annamari, mutta i-kirjain pitempänä. Oudolta kuulostaisi lausua Annamarie.

Väärin! Suomessa sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan.

Annemarie = Annemarie. Jossain muussa kielessä Annemarie = Annemarii.

Yleensä joo, mutta nimien kohdalla tuo sääntö ei kyllä useinkaan pidä paikkaansa. Ida lausutaan yleensä Iida, samoin todella monet muut nimet lausutaan vaihdellen vokaali pitkänä tai lyhyenä. Julia, Emil, Tia, Mia jne nimien lausuminen ei useinkaan vastaa kirjoitusasua. Varmasti myös muunlaisia nimiä, jotka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Pitää myös muistaa, että meillä elää rinnakkain sekä suomen- että ruotsinkielinen nimistö, mikä vaikuttaa tietysti myös siihen, millaisia lausumistapoja nimillä on. Ei se suomenkielinen opettaja (toivottavasti) lausu ruotsinkielisen Elinin nimeä lyhyellä eellä sillä perusteella, että nyt puhutaan suomea ja suomessa sanat lausutaan kuten kirjoitetaan.

Olen vasta nyt tajunnut lausua nimen Nina niin kuin se kirjoitetaan. Tähän asti olen kutsunut Ninaa ja Niinaa Niinoiksi.

Lapselle nimeksi EliasTapaniKarhu :))

Aikanaan erään lehden päätoimittajan nimi oli Tuomas Kiisseli. Hän meni naimisiin naisen kanssa , jonka etunimi oli Marja. Siihen aikaan vaimot ottivat miehen sukunimen, Kun vaimo soitti jonnekin ja sanoi, että täällä Marja Kiisseli päivää. Moni rupesi nauramaan ja oletti soiton olevan pilaa.

Tämä toimittaja itse kertoi tästä lehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi halutaan laittaa lapselle ns. kansainvälinen nimi, jota sitten saa tavata ja selitellä joka paikassa? Asutaan kuitenkin Suomessa ja suomalaisuutta pitää arvostaa. Harva sentään muuttaa ulkomaille, ja jos muuttaa, niin nimen saa vaihdettua. Tuntuu, että kaikki varautuvat lapsensa ulikomaille lähtöön nimen kautta. Suomi taitaa olla asumaton maa parinkymmenen vuoden päästä.

Meillä on kaikilla neljällä lapsella nimet jotka ovat ns. kansainvälisiä, mutta myös löytyvät suomenkielisestä kalenterista.

Kertaakaan ei ole tarvinnut selitellä tai tavata nimiä missään.

Mitkä ovat ne kansainväliset nimet, jotka löytyvät suomenkielisestä kalenterista? Anna, Sofia? Mitä vielä? Eihän niitä tarvitse tavata, kun ovat suomalaisille tuttuja. Mutta nämä c :llä ja x:llä koristellut nimet on kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No Annamarie nyt lausutaan Annamari, mutta i-kirjain pitempänä. Oudolta kuulostaisi lausua Annamarie.

Väärin! Suomessa sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan.

Annemarie = Annemarie. Jossain muussa kielessä Annemarie = Annemarii.

Yleensä joo, mutta nimien kohdalla tuo sääntö ei kyllä useinkaan pidä paikkaansa. Ida lausutaan yleensä Iida, samoin todella monet muut nimet lausutaan vaihdellen vokaali pitkänä tai lyhyenä. Julia, Emil, Tia, Mia jne nimien lausuminen ei useinkaan vastaa kirjoitusasua. Varmasti myös muunlaisia nimiä, jotka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Pitää myös muistaa, että meillä elää rinnakkain sekä suomen- että ruotsinkielinen nimistö, mikä vaikuttaa tietysti myös siihen, millaisia lausumistapoja nimillä on. Ei se suomenkielinen opettaja (toivottavasti) lausu ruotsinkielisen Elinin nimeä lyhyellä eellä sillä perusteella, että nyt puhutaan suomea ja suomessa sanat lausutaan kuten kirjoitetaan.

Olen vasta nyt tajunnut lausua nimen Nina niin kuin se kirjoitetaan. Tähän asti olen kutsunut Ninaa ja Niinaa Niinoiksi.

Näissä on aika paljon eroja, itse huomaan suosivani aina pitkänä lausumista, varsinkin nimissä kuten Ida, koska en ole koskaan törmännyt kehenkään joka sen lausuisi lyhyenä. Sama kolmikirjaimisten nimien,  kuten Tia, Mia, Kia yms. kanssa.

Julia on esimerkki nimestä joka varmaan lausutaan yhtä usein pitkänä ja lyhyenä. Tunnen erään Julian, joka aina sanoo "ei haittaa, kumpikin käy". Sanoo, että suurin osa lausuu sen nopeasti puhuessaan kuulemma jonain pitkän ja lyhyen u:n välimuotona, joten kumpikaan ei särähdä hänelle korvaan.

Mulla oli myös lapsena kaveri nimeltä Nina, jonka nimi lausuttiin pitkänä, joten en edes ajatellut, että joku sen sanoisi lyhyenä. Aikuisena tämä on kuitenkin tullut vastaan, joten nyt ehkä varmuuden vuoksi kysyisin ensin.

Ja sitten on nimiä, joita en missään nimessä sanoisi lyhyenä, kuten Emil, Elin, tai Erik. Varsinkin tuo Elin olisi aika julma, jos nyt puhutaan nimestä eikä anatomiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni halusi antaa lapselleen vanhan suomalaisen nimen. Sellaisen, ettei siitä voi vääntää mitään pilkkanimeä eikä se tarkoita mitään. No, ristiäisten jälkeen hän ilmoitti lapsensa nimen. Lapselle oli annettu erään suomalaisen puhelinoperaattorin nimi! Eli kannattaa tarkistaa ettei millään tunnetulla suomalaisella yrityksellä tai brändillä ole samaa nimeä.

Aika moni Elisa on nimetty silloin, kun kyseinen firma oli vielä nimeltään Saunalahti. Etpä sinäkään voi tietää, etteikö joskus perusteta joku suosittu firma, jolla on sama nimi kuin lapsellasi. Toisekseen firmojen nimet usein muuttuvat vuosien ja yrityskauppojen myötä. Voisi vanhempia harmittaa, kun eivät antaisi lapselle haluamaansa nimeä siksi, että se sattuu olemaan jonkun operaattorin nimi ja parin vuoden päästä Elisa myydään Telialle, jolloin nimen välttely oli ihan turhaa.