Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on haaveissa useampi kuin yksi lapsi, ei ekalle kannata välttämättä antaa -ja -päätteistä nimeä. Ei solju kauniisti lapsilistaus, esim Ronja ja Toivo. Jaja.
Ei voi sanoa Toivo ja Ronja?
Ei sit kannata myöskään antaa Hei -alkuilta nimeä. Esittelyt ovat vaikeita. Hei Heidi. Heihei.
Sisaruksen Heidi, ja Moidi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan höpöhommaa miettiä mitään ulkomaita kun omaa lasta Suoemssa nimeää. Jopa ihan suomalaisetkin antavat tyttärilleen nimeksi Elin, vaikka se tarkoittaa jopa ihan suomeksi elintä...
Vierailija kirjoitti:
Annoimme aikanaan erikoisen nimen lapselle mikä mielestämme olisi helppo lausua kuten kirjoitetaan, mutta silti monet ihmettelivät outoa nimeä. Muutimme ulkomaille, niin nimi on saanut ihmetystä, mutta paljon ihastelua kuinka kaunis ja uniikki nimi hänellä onkaan.
Hänen nimensä on varmaan Lumihiutale <3 <3 <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan oli paljon Japani-nimi vitsejä mutta koskaan ei mainittu nimeä Saija-Noora.
En tajunnut, voisitko vääntää rautalangasta.
Sayonara = hyvästi japaniksi.
t:eri
Mutta onko Saija-Noora kovinkaan yleinen nimi?
No ei ole, ja tio on muutenkin ihan tuulestatemmattu. Ei saijonara ole sama asia kuin saijanora...
T: Timo Hokkanen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa: Viola = Orvokki. Ei samaan nimi ripsuun näitä. Kiitos
Tai Osku Oskari...
Miksei? Toni Anttoni, Tero Antero, Niina Anniina, Jaana Marjaana jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös nimet Tia, Pia, Mia, Nina ovat sellaisia joihin suomalainen puhuessaan lisää yhden vokaaliin. Tai nimet Eva, Sara. Myös nimi Marija aiheuttaa aikamoista tavaamista. Marjut nimi vääntyy puheessa muotoon Marjutti. Myös kaksiosaiset nimet on epäkäytännöllisiä. Itsekin joudun aina erikseen sanomaan väliviivasta. Ärsyttävää. Muuten kyllä pidän äitini antamasta nimestä. :)
En ole huomannut tällaista. Jos esittelee itsensä Miana, tai Sarana, niin korva kyllä kuulee että se on mia tai sara. Jos taas Mia esittelee itsensä Miiana, niin tokihan silloin porukka luulee että nimi on Miia eikä mia.
Vierailija kirjoitti:
Annoin nimeksi Jorma. Tajusin vasta 15 vuotta myöhemmin minkä virheen tein.
Aikuisena miehenä tuo nimi on kovaa valuuttaa, toisin kuin kaikenmaailman Vilit ja Kilit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahdella sisaruksella on perisuomalaiset nimet, tyyliin Matti ja Anni. Olen kuopus ja vanhemmat varmaan halusivat alkaa hienostelemaan minun nimeni suhteen, joten sain erikoisemman väännöksen eräästä ihan normaalista, pitkähköstä suomalaisesta nimestä. Vaikka nimeni on edelleen hyvin suomalaisen näköinen, näitä nimiä taitaa Suomessa olla alle 30 kpl. Ja lapsesta asti pitänyt tavata tätä tarhatädeistä saakka. Lapsenahan se oli noloa, mutta näin aikuisena hieman jo huvituttavaa. Olen kuitenkin tästä syystä oppinut inhoamaan nimeäni, vaikka se onkin kerännyt aina vaan kehuja. Lähipiirilleni olen sanonut, että kutsuu minua lempinimelläni. Joskus toivoisin, että olisin vakiinnuttanut jonkun lyhyemmän version etunimestäni, olisin päässyt helpommalla.
Itse annoin lapsilleni vain kaksi nimeä - ajatuksena oli, että yksi nimipaikka jää sitten itselle käyttöön, voi lisätä vaikka lempinimen viralliseksi nimeksi. (Myöhemminhän laki muuttui ja etunimiä voi nyt olla neljäkin). Nimiksi valitsimme perisuomalaiset nimet, joista emme tienneet väännöksiä, ja jotka kelpaavat ulkomaillakin. Toinen nimi on joku vanha sukulaisnimi.
Oma ensimmäinen etunimeni on aiheuttanut hankaluuksia ulkomailla. Se on sellainen lässytysnimi josta täälläkin joku mainitsi. Mutta se myös tarkoittaa kaikenlaista vähän kaikilla kielillä. Mulla on kansainvälinen työ. Väsyin joskus jo 20-kymppisenä keskustelemaan mitä se itse kunkin kielellä tarkoittaa. Vaihdoin käyttööni toisen nimeni. Tämän kanssa ärsyttää uskonnollinen vivahde. En ole itse uskossa ja siksi karsastan nimeä uskonnollisen fiiliksen vuoksi. Erikoinen kirjoitusasu on sekä hyvä, että huono asia. Itseäni ei haittaa vaikka puhutellaan ja kirjoitellaan väärin, tavaaminen menee nopsasti ja tietojärjestelmästä nimi löytyy nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoin nimeksi Jorma. Tajusin vasta 15 vuotta myöhemmin minkä virheen tein.
Aikuisena miehenä tuo nimi on kovaa valuuttaa, toisin kuin kaikenmaailman Vilit ja Kilit.
Jorman kukoistuskausi on verraten lyhyt. Iän myötä se siitä kyllä taas pehmenee ja muuttuu lähinnä häpeän aiheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaihdoin nimeni kypsemmällä iällä. En kertonut nimenvaihdoksesta (vai pitäisikö sanoa nimen korjauksesta) kenellekään muulle kuin miehelleni ja omalle lapselleni (joka sanoo minua äidiksi muutenkin aina). Uusille tuttavuuksille, ja mm työelämässä/opiskelussa esittäydyn uudella nimelläni, ja heille minä olen mirkkumarjaana, kun taas "vanhalle" elämälleni Raisa.
On ihanan vapauttavaa kun kukaan ei osaa yhdistää minua mihinkään sukuun, tai muutenkaan, vaan saan olla "tuntematon".
Aikoinaan rinnakkaisluokalla oli Saukon Anu. Ihan oikeasti. Olin vielä niin nuori etten ymmärtänyt, mikä siinä nimessä oli muiden koululaisten mielestä niin ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanamuunnostesti on TODELLA tärkeä! Miettikää vaikka Kukka Karoliina --> Kakka Kuroliina.
Myös etu- ja sukunimen yhdistelmän on toimittava: miettikääpä vanhempia, jotka antoivat lapsilleen nimet Sini Tiainen ja Jali Tiainen.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan rinnakkaisluokalla oli Saukon Anu. Ihan oikeasti. Olin vielä niin nuori etten ymmärtänyt, mikä siinä nimessä oli muiden koululaisten mielestä niin ihmeellistä.
Anu ja veljensä Per ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös nimet Tia, Pia, Mia, Nina ovat sellaisia joihin suomalainen puhuessaan lisää yhden vokaaliin. Tai nimet Eva, Sara. Myös nimi Marija aiheuttaa aikamoista tavaamista. Marjut nimi vääntyy puheessa muotoon Marjutti. Myös kaksiosaiset nimet on epäkäytännöllisiä. Itsekin joudun aina erikseen sanomaan väliviivasta. Ärsyttävää. Muuten kyllä pidän äitini antamasta nimestä. :)
En ole huomannut tällaista. Jos esittelee itsensä Miana, tai Sarana, niin korva kyllä kuulee että se on mia tai sara. Jos taas Mia esittelee itsensä Miiana, niin tokihan silloin porukka luulee että nimi on Miia eikä mia.
Mun mielestä taas nimissä Miia ja Piia on ihan turhaan yksi i lisätty, Missään muualla päin maailmaa kukaan ei kysyisi että kahdella vai yhdellä i:llä...nimet on turhaan käännetty suomalaisiksi. Kuulostaa yhtä typerältä kuin Mariia kahdella i:llä tai vähän niinkuin herne(k)keito tai sydäm(m)ellinen.
Vierailija kirjoitti:
Annoin nimeksi Jorma. Tajusin vasta 15 vuotta myöhemmin minkä virheen tein.
Tästä tulikin mieleen eräs eksäni, joka oli Jarmo. Kertoi jo lapsena vihanneensa nimeään niin paljon että yritti ekaluokalle mennessään opettajalle väittää hänen nimensä olen Jarmo, ja opettajan nimilistassa hänen nimensä on väärin kirjoitettu. Ei mennyt läpi.
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Oikea muoto on Helmille, mutta Helmelle kuulostaa jotenkin vielä kauniimmalta. Muistan jostain lukeneeni, että nimissä saa itse päättää mitä taivutusmuotoa käyttää. Helmi on kaunis nimi älä ihmeessä harmittele valintaasi.
Älkää antako lähiönimiä, pliiiiiis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Melena = ripuli
Fanni/Fanny kannattaa miettiä kahdesti mennäkö ulkomaille
Jorma = kikkeli
Mira = espanjaksi katso
Marina = negatiivinen marisija
Kari & Karri = curry
Eliel.
Vääntyy puheessa muotoon Elieli = eli eli. Elielin, Elielille jne.
T. Eliel on kaunis nimi, mutta tuo taivutus ärsyttää
Alue: Aihe vapaa
Onhan Briteissä myös tuo nimi käytössä. Mikä vika siinä on?