Ensimmäisen sukupolven akateemisista huokuu moukkamaisuus

Olen luullut, että moukkamainen ja typerä käyttäytyminen on noin parin ensimmäisen vuoden juttu. Aika jolloin voi vähän irrotella ja hakea rajojaan kun ei ole enää vanhemmat valvomassa ja saa nauttia opiskelusta niiden kanssa, joilla on samoja mielenkiinnon kohteita ja ajatuksia tulevaisuudesta kuin, mitä itsellä. Vielä kukiossa oli paljon levottomampaa kun elettiin epävarmuudessa, että mitä jos ei pääsekään opiskelemaan  sinne mihin haluaisi. Tai pitäsikö opiskelu paikka valita sen mukaan, mikä kiinnostaa eniten vai ajatella sellaisia tylsiä asioita kuin työllistyminen tulevaisuudessa tai vanhempien ja suvun painostus tai neuvot.

Suomessa on viimevuosikymmeninä ollut erinomainen onni, että kuka vain on voinut opiskella perheen varaalisuudesta tai sukutaustasta riippumatta mitä vain ja missä vain Suomalaisessa, julkisessa yliopistosssa / korkeakoulussa. Enkä ainakaan minä kaipaa takaisin sääty-yhteiskuntaan, jossa vain määrätyt vanhojen sukujen jälkeläisett voisivat opiskella ja muut voisivat sitten seurata ja surra kun synytivät omaa syyttään väärään perheeseen/ sukuun.  

Kamalaa, koeta kestää. Lääkkeet tuodaan kohta.

No joo. kieltämättä on totta, että ihmisen opiskelemisella voi olla erilaisia motiiveja, jos on lähtöisin erilaisista olosuhteista.
Roskakuskin ja siivoojan lapsella voi hyvinkin olla opiskelun motiivina nostaa yhteiskuntaluokkaansa, joka sitten näkyy koulutuksensa ylikorostamisena(AV-palstan arvottaminen...)
Kyllä, on sitä havaittavissa.

Niin että terveisiä kolmannen polven Porvoon akateemiselta.

Akateemisuudesta ei enää saa kunnollisia provoja av - palstalla. Se aihe on loppuunkäytetty.

Totta. Harmittaa ihan vietästi ettei ole sosiaalisesta pääomaa. Aivan omin avuin täytyy kilpailla akateemisten sukujen vesojen kanssa. Ihan puhtaasti omalla lahjakkuudellani olen päässyt näin pitkälle.