Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelko tulevan lapsen terveydestä, ahdistus
Vierailija
04.01.2015 |
Kulunut vuosi oli todella rankka ja se "huipentui" vauvamme kohtukuolemaan. Äitiyslomani päättyy ensi viikolla ja olen jo sopinut itselleni työharjoittelupaikan viikon päästä alkavaksi. Työharjoitteluni on päiväkodin pienten ryhmässä. Kyllä, mielestäni se oli vielä kuukausi sitten oikein hyvä idea, mutta tällä hetkellä ajatuskin oksettaa. Olen uudestaan raskaana ja vaikka viikkoja on kasassa vasta 9 niin olen jo aivan kauhusta kankea onko tuleva lapseni terve vai ei. Kuolleen vauvamme ruuminavauksessa selvisi kuolinsyy, ei perinnöllinen mutta uusiutumisen mahdollisuus on toki aina.
Olen menettäny yöuneni, makaan yötä myöten sängyssä kuunnellen sydämeni tykytystä ja mietin milloin se pysähtyy kuten vauvallamme, rintaa puristaa ja ahdistaa, käyn mielessäni läpi sekunti sekunnilta kaikki mitä viime vuonna tapahtui ennen vauvamme menehtymistä ja sen jälkeen. Jokaisen ultran, jokaisen itkun ja jokaisen ihmisen joka kysyi onko vauvamme jo syntynyt. Kuvittelen itseni taas ensin np-ultraan tai rakenneultraan ja mietin miten tulisi reagoida kun saan ultrassa huonoja uutisia.
Nukun yössä noin 2 tuntia, päiväuniakaan en saa nukuttua kun en pysty. Olen kuolemanväsynyt mutta en voi nukkua. Ja sitten vielä tuo työharjoittelupaikka, miten ikinä voin mennä sinne?? Olen niin ahdistunut että mietin jo aborttiakin. Tulenko hulluksi?
Neuvolassa sanoivat että aina saa soittaa jos siltä tuntuu mutta miksi se kynnys soittaa on silti niin korkea?
Kommentit (4)
Toivon sydämeni pohjasta että sait apua. Ja sen terveen vauvan syliin asti.
Riikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni ja iso, iso halaus!! <3
Mistä syystä et halua olla yhteydessä neuvolaan? Pelkäätkö leimautumista tms. ja siksi epäröit soittaa sinne? Voisiko vaikka mies soittaa puolestasi? Neuvolan kautta kuitenkin haluavat vain auttaa ja sitä ei oikeasti todellakaan tarvitse yhtään hävetä tms. Varmasti voisit päästä esim. neuvolapsykologin kanssa juttelemaan ja purkamaan oloasi. Siellä käydään paljon "pienemmistäkin" syistä ja tosi moni käyttää noita palveluita.
Minulla ei ole vastaavaa kokemusta, mutta yksi keskenmeno oli yhden raskauden ihan alkuvaiheessa. Yritimme siis monta vuotta. Kun vihdoin tulin toisen kerran raskaaksi ilmeni lopussa eräs raskauteen liittyvä sairaus, minkä takia piti laskea joka pv potkuja, käydä joka viikko ultrassa tarkistamassa vauvan vointi ja toisena päivänä viikossa sydänkäyrissä ja kolmantena verikokeissa. Muutaman kerran olin lyhyitä jaksoja osastolla. Tuo oli ihan kamalaa ja jotenkin tosi shokki, kun alkuraskaus oli mennyt ihan hyvin. Vauva syntyi lopulta spontaanisti nelisen viikkoa ennenaikaisena ja oli ihan terve. Pieniä vaivoja kuitenkin oli ja olin todella kova myös vahtimaan mm. hengitystä hänen nukkuessaan. Pelko menettämisestä oli ihan järjetön ja pelkäsin koko ajan, jos on jotain sairauksia, joita ei vain osattu diagnosoida. Pääsin onneksi psykologille neuvolan kautta ja sain vielä lähetteen psykoterapiaankin.
Aika monella saman ikäisen äidillä on jo toinen lapsi syntynyt/syntymässä. Itse kipuilen asian kanssa, uskallammeko yrittää toista? Uusiutumisen riski on olemassa ja se on kait aika yhtä todennäköinen kuin normaali raskauskin. Aika moni vastaavan sairastanut käsittäääkseni tekee huoletta useamman lapsen. Itse olen nyt myös alkanut pelkäämään lisäksi oman terveydentilani puolesta. Mitä jos minulle käy tuon toisen raskauden takia jotain ja esikoinen menettää äitinsä?? Minulla tuo sairaus ei nimittäin ihan heti korjaantunut synnytyksen jälkeen kuten yleensä pitäisi, mikä saattaisi viitata, että taustalla on jotain "oikeaa" sellaista sairautta, minkä raskaus saattaa laukaista.
En ole ihan varma, pitäisikö vielä mennä psykologille jatkamaan käyntejä. Ehkä pitäisi.
Voisiko miehesi myös varata sinulle lääkäriajan? Jotta voisit hakea sairaslomaa. Voisiko tuota harjoittelua lykätä terveyssyihin vedoten? Saisit itsesi ensin kuntoon. Entä onko ketään muita läheisiä tai ystäviä, jotka voisi tulla tueksi sinulle? Tää biisi on kauhea renkutus "mut hullu sä et oo, juuri nyt on vain vaikeaa". <3 Aina kun tuo soi radiossa, tulee itku...
Alue: Aihe vapaa
Eikö kenelläkään ole kokemusta tällaisesta tilanteesta? :/
ap