Paavo Dynnin kaverit ja kanankakkatervehdys!

Oon mie Puavo Dynn tuassiisa kuullunna ystäviltä ja tovereilta kummia juttuja. Jannesta mie kuullunna ne oon, höperöstä kerrostaloeläjästä jota mie käyn kahtomassa siellä missä se assuu. Onhan sitä tullunna kuultuva jotta vaekka mittee hassuva hiän kirjottelloo. Onhan sitä juttuva joka lähtöön, yks viimisimmistä lienee kakankakkatervehys. Mikä on kanankakkatervehys niin sen sie varmaan oot itekin tiennynnä ja arvannu, eiköstä niin? Skyppeenki tulloo joskus hassuva höpinätä. Kaekista hölömöin ol tosijaan se kanankakkatervehys ja se ol niin erikoinen pila jotta sille ei vejä vertoja mikkään aiempi pila. Kyselehän siekin viimisimmiltä tovereiltas kakankakkapilan perrään niin jo valakennoo tottuus siitähi asijasta.

Yks kakkaa kaks kakkaa, muuta sitten ei tarvihekkaan... Riikka Fräntinen on suanunna osasa semmosestaki pilasta. Se on niin hauska pila, jotta Pippurijärven kepulaenen kommaripuolue on ottanna sen pilan käyttöön omien vualikampanjoittesa yhteyvvessä. On se vuan niin hervottoman hauska pila. Voe voe, jännitys tiivistyy. Mikähän on tämä salaperänen kakankakkapila jonka on joku keksinnä, voe jee mitenkä jännee. Joko siulle on selevinnä semmonen? Jos ei niin ruppeepa selevittelemään sitä asijata pikimmiten niin suatat yllättyvä. Mittee siulle sitten tapahtuu niin jotaki kanankakkaan liittyvvää se joka tappauksessa on.

Mie oon hommannu myös väliaekaskämpän jossa mie oleskelen. Mie oleskelen Pönkijärvellä ja siellä miulla on uus tapa roskisten penkominen ja roskien dyykkaaminen. Mie oon roskisdyykkari ja miulla on semmonen sanonta, jotta mie ehin roskiksesta roskapönttöaarteita. Se tuli se mokomakin vintiö käymään min väliaekaskämpällä ja kyselin, jotta mistäs tiiät tänne tulla. Hiän vastas, jotta siitähän mie tiesin tulla ku itehän mie siulle tuota kämppee ehotin.

Mie sanoin siihen, jotta niinpä tietenkin, niinhän se asija on jotta sen takiahan sie tulit. Sanoin sitten, jotta lähe ehtimmään miun kanssa aarteita. Sanoin, jotta roskapönttöaarteita. Hiän ihmetteli mutta mie sanoin jotta lähe vaan messiin, sä saat fyrkkaa jos sä dyykkaat mun kaa. Let's go! Hiän lähti miun kanssa dyykkaamaan ja sitähän se oli jotta hiän kahto vierestä ku mie pengoin roskiksia ja mie kun pengoin niin mie lauloin jotta "Rasvis oon rasvis oon, näin se käy, näin se toimii!" ja rasvaletti vuan heilu ku innoissani dyykkasin.

Mie löysin roskiksesta peräti joviaaliteettimittarinkin. Se ol semmonen vanahempoo mallija oleva joviaaliteettimittari minkä dyykkasin mutta kyllä se silti toemii. Se ol vähän niinku miun vanaha musta kello jonka mie oon vienä ongelmajätekerräykseen jo ajat sitten. Mutta otin talteen vuan sen ku arvelin jotta jos sitä voes jotenni duunata parempaan kuntoon. Ku oltiin käytynnä dyykkaamassa, niin mie annoin fyrkkaa kätteen sille kerrostalossa asuvalle kohta 32 vuotta täyttävälle hyypiöille. Mie annoin sille 700 eurova ja sanoin jotta takas ei maksoo tarvihe tätä. Sitten mie latoin käteni sen olokapiälle ja sanoin, jotta nyt jutellaan. Sanoin, jotta nyt jutellaan vakavasti. Sanoin, jotta huomasin kyllä jotta sie oot melekosia källejä tehnynnä. Myös sen kanankakkapilan. Sanoin jotta semmonen pila on hölömö pila. Sanoin, jotta elä ennee tee niitä kanankakkapilojas. Sanoin, jotta jos vielä tulloo semmonen pila niin suat selekääs sen pilan takia. Sanoin, jotta sovitaanko ettet ennee semmosta tee. Hiän sano, jotta sovitaan. Mie sanoin, jotta hyvä. Sitten mie annoin sille lisseekin sitä rahhoo, toesetkin 700 eurova ja kahoin likkuttunneen näkösenä kun se sitten ilosena kävel kaupalle päin ostammaan kerranki ihan kaekkee mistä hiän tykkevvää.

Lähde:
http://tikruoravan.blogspot.fi/2014/12/paavo-dynnin-kaverit-ja.html?m=1