Lue keskustelun säännöt.
Lasten sanaton kaipuu Viipuriin saa minut äitinä kyyneliin
22.10.2021 |
Ovat apaattisia. Ei ruoka maistu. Katsovat minua merkitsevin katsein. Kyllä minä sen äitinä ymmärrän. Lapseni tuntevat sanatonta kaipuuta Viipuriin. Se saa minut kyyneliin, kun tiedän lasteni sydämen olevan Viipurissa. ♥️
Kommentit (8)
Hetkinen… palstalle satelee yleisönosastokirjeitä 1940-luvun lopulta? Virhe matriisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viipurin säilyessä digitaalikellot ja muut satelliittiajat olisivat turhia. Viipurin aseman kello oli aina oikeassa. Muistan sen kuin eilisen.
Kaipuu on suuri bensan ja tupakan hakuun. Kiistelevät vaan rokotteiden hyväksynnästä keskenään, tai siis EU ja Venäjä.
Leivoin karjalanpiirakoita. Kohta istuudumme koko perhe pöydän ääreen.
Kaihoisasti Viipuria ajatellen voitelemme piirakkamme munavoilla.
Laulamme koko perhe yhdessä : Kaunis karjala, riisipiirakka. Äiti osti potkupallon maitokaupasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Eivät vaan kestä ajatusta, että isoisoisäni sai siellä lapsuutensa elää ja he ei. Välillä olen kyllä sanonut, että voisin heidät sinne postittaa.
Vierailija kirjoitti:
Leivoin karjalanpiirakoita. Kohta istuudumme koko perhe pöydän ääreen.
Kaihoisasti Viipuria ajatellen voitelemme piirakkamme munavoilla.
Voi ei, olette jo erääntyneet ja suomettuneet. Riisipiirakoita.
Meillä myös suuri suru. Minä, mieheni ja lapseni kaikki itkuntuhruisin silmin katselemme ikkunastamme itään päin. Oi Viipuri sua kaipaan niin Oi Viipuriii!