Lue keskustelun säännöt.
Jos ei jaksa enää elää?
25.12.2014 |
Asiallisia vastauksia ja neuvoja pyydän.
Tajusin juuri, että en jaksa elää. Haluan nukkua, nukkua ja nukkua että ei tarvitsisi olla hereillä. Pärjään arjessa ihan hyvin mutta odotan iltaa, että pääsisin nukkumaan. Yleensä kahdeksalta olen jo sängyssä. Juuri äsken tajusin, että sehän tarkoittaa että en halua elää. Mitä minun pitäisi tehdä?
En siis missään nimessä ole itselleni tekemässä mitään pahaa, enkä kenellekään. Mutta ihmettelen onko loppuelämäni tätä, toivoa että olisi jo ilta ja pääsisi nukkumaan?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu tässä kerhossa meitä on monta mutta tilaa löytyy
Liittyykö kaamokseen? Jos, niin keväällä helpottaa.
Joka lähelläsi välittää ja rakastaa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on joskus ollut samanlaista. Meni ohi, kun elämäntilanne muuttui.
Voit kokeilla masennuslääkettä, muuttaa elämääsi mielekkäämmäksi tai sitten vaan kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unipakolainen täälläkin. Monet viikonloppuni menevät nukkuen (asun yksin). Joskus olen viettänyt jouluja yksin ja käytännöllisesti olen vain nukkunut.
Saatan herätä lauantaina klo 16, jonka jälkeen käyn kaupassa, teen kotityöt ja katson telkkaria. Sitten taas klo 22 nukkumaan. Välillä menee illan aikana viiniäkin. Oikeastaan nukun myös saadakseni ajan kulumaan, sillä tapaan muita ihmisiä aika satunnaisesti.
Töissä käyn ja siellä minua luonnehditaan aktiiviseksi ja huolehdin monesti myös muista. Viikonloppuisin olen työminäni vastakohta.
Mars lääkäriin. Tiedät itsekin olevasi masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään. Elän väkisin koska ihmiset täällä hokee "itsemurha on maailman itsekkäin teko". Joo, minulla se on haave numero yksi.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:48"]
Joka lähelläsi välittää ja rakastaa <3
[/quote]
Tätä aina toitotetaan, mutta todellisuus on aivan toista. Missä nämä rakastavat ja välittävät ovat arjessa, silloin kun oikeasti ahdistaa ja sattuu. Ovat ilmeisen kusipäistä porukkaa kun eivät vaivaudu ilmoittamaan olemassaolostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:48"]
Joka lähelläsi välittää ja rakastaa <3
[/quote]
Tätä aina toitotetaan, mutta todellisuus on aivan toista. Missä nämä rakastavat ja välittävät ovat arjessa, silloin kun oikeasti ahdistaa ja sattuu. Ovat ilmeisen kusipäistä porukkaa kun eivät vaivaudu ilmoittamaan olemassaolostaan.
[/quote]
Ja miksi täällä palstalla ihmiset ovat niin ilkeitä? Hehän ovat samoja ihmisiä ketkä tulevat kadulla vastaan.
Onko kilpirauhasarvot kunnossa?
Hanki joku harrastus, josta tykkäät. Mitä fyysisempi sen parempi. Ja näe vaivaa ihmisten tapaamiseksi, se piristää aina. Ehkä myös joku henkinen/hengellinen toiminta voisi lohduttaa, vaikka mietiskely. Ei kannata nukkua onnensa ohitse - elämä on kuitenkin lahja ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen! Mäkin haluan vaan nukkua. Ajattelen että kohta nukun ikiuneen. Minua ei edes kykaan jää kaipaaman. Ei ystäviä, ei sukulaisia. Ei mitään.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:48"]
Joka lähelläsi välittää ja rakastaa <3
[/quote]
Tätä aina toitotetaan, mutta todellisuus on aivan toista. Missä nämä rakastavat ja välittävät ovat arjessa, silloin kun oikeasti ahdistaa ja sattuu. Ovat ilmeisen kusipäistä porukkaa kun eivät vaivaudu ilmoittamaan olemassaolostaan.
[/quote]
Minuakin kiinnostaisi, että mistä sen rakastavan ja välittävän ihmisen löytäisi. Ilahdun kyllä jos edes satunnaisesti on mahdollisuus tehdä jonkun tutun kanssa jotain kivaa. Sitä vaan tuntuu tapahtuvan aika harvakseltaan. Toki ymmärrän, että monella on asiat huonommin kuin minulla. Silti vaan ajattelen, että näinkö elämä vain menee?
Hanki jokin mielekäs harrastus - sen ei tarvitse välttämättä olla mitään kovin ihmeellistä. Kokeile tehdä uusia ruokia/leivonnaisia tai ala neuloa tai käydä lenkillä. Jos on myös rahasta pulaa, hae apua sosiaalityöntekijältä.
Hanki apua. Jos ei ole läheisiä, kerro itsemurha-ajatuksista vaikka terveysasemalla. Tai soita maksuttomiin auttaviin numeroihin. On jo hyvä, että myönnät väsymyksen itsellesi. Tietävätkö läheisesi asiasta, jos sinulla on läheisiä? Jos ei ole kavereita tai perheenjäseniä, sukulaisia tms. joille voisit puhua, niin kannattaisi ehkä hakea apua ja tukea esimerkiksi kunnan sosiaalityöntekijältä tai järjestöiltä tai vaikka seurakunnasta.
Nro 18 jatkaa vielä..
Ja PS masentuneille oleva vertaistuki olisi ehkä hyväksi sinulle? Jos koet olevasi väsynyt elämään, tarvitsisit apua. Millaista, sitä en vain osaa kertoa. Voisit aloittaa vaikka terveysasemalta. Kyseeseen voisi tulla esim. psykologin kanssa keskusteleminen, vertaisryhmissä keskusteleminen tai lääkärin määräämä lääkehoito.
Kuulostat siis masentuneelta. Elämänilon menettäminen ja väsymys ovat masennuksen oireita. Masennus ei aina vie arjen hallintaa pois tai lamaannuta ihmistä täysin.
Tsemppiä!!!
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:56"]Minullakin on joskus ollut samanlaista. Meni ohi, kun elämäntilanne muuttui.
[/quote]
Mikä auttoi? Joku muukin kuin edellinen kommentoija voi kertoa, mikäli oma elämänsä on kääntynyt parempaan.