En vain pääse exästä yli

Menee ohi ajan kuluessa! Kannattaa varmaan ihan kokonaan katkaista välit exään, sillä kaipauksesi vaan pitkittyy kun puhut hänen kanssaan. Ei kannata aloittaa uutta suhdetta ennenkuon olet päässyt yli, sillä se on epäreilua sille toiselle osapuolelle.

Jep, välit poikki kokonaan!

Miten ne välit sitten laittaisi poikki, kun hän on se joka ottaa yhteyttä :( Itse en ota, sen verran järkeä päässäni vielä on. En todellakaan tiedä miten sanoisin hänelle, ettei hän saa enää ottaa yhteyttä. Se saisi minut vaikuttamaan oudolta tai vihamieliseltä, ja vaatisi se paljon minultakin. Tilanne on niin hämmentävä! Aiemmin erojen jälkeen olen ollut lähinnä helpottunut, nyt taas ex tuntuu kaikin tavoin ihanalta ja täydelliseltä edelleen...

-ap

Olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa. Itsellä meni vuosi ennen kuin en enää haikaillut peräänsä ja aloin taas kiinnostua muista miehistä. Tsemppiä, ihan kenestä tahansa pääsee yli ajan kanssa. <3

Välit exään poikki totaalisesti! Muuten et pääse eteenpäin. Tilanne tuttu; silloin järki ja toisten hyvät neuvot eivät meinanneet auttaa millään. Otti niin koville ja ahdisti, että varasin ajan psykologin pakeille. En tosin uskonut siitä olevan apua, mutta siitä OLI apua! Pääsin irti ja olen ollut jo pitkään onnellisessa avioliitossa.

Huomaa exäsi käytös häiriköinniksi kun hän ottaa yhteyttä ja kerro että haluat sen loppuvan. Puhtaalta pöydältä sinun on aloitettava!

Pääset yli. Ajan kanssa.

Pitkään meni minullakin, mutta ainoa keino lopettaa haikailu oli, että pisti välit kokonaan poikki eikä "elänyt toivossa" enää. Kyllä vuosia silti mietin häntä, vaikka oli jo uusikin mies, mutta vähitellen tunteet unohtuivat. Nyt vuosien kuluttua en enää tunne mitään ihmeempää, kun ajattelen häntä. Kiellä häntä ottamasta yhteyttä, sano vaikka, että on liian vaikeaa sinulle.

Ei sun tartte sille mitään dramaattisia kilareita vetää, sanot vaan ettet näe mitään syytä olla yhteydessä enää tai et vaan enää vastaa yhteydenottoihinsa.

Kyllä se tietää roikottavansa sua perässään, varmaan nauttii siitä ja siksi on jatkuvasti yhteydessä suhun.

Jos et halua laittaa välejä poikki niin et halua päästä hänestä yli. Sekö sitten on elämää, roikkua jossakussa joka ei sinusta välitä?

Tuota noin, oletko nyt ihan varma että ero oli oikea ratkaisu? Mietipä vielä. Kuulostaa jännältä että itse jätit, koska ajattelit että eksäsi ei rakasta : Miten tämä eksän "rakastamattomuus" näkyi käytännössä? Onko sinulla huono itsetunto? Oletko aiemminkin lopettanut suhteita, koska ajattelet olevasi toista huonompi/vähemmän rakastettu tms? Jos eksäsi ottaa sinuun yhteyttä edelleen ja aika usein, kuulostaa että hänellä ainakin on tunteita sinua kohtaan, ehkäpä juuri sitä rakkautta.

Kaikista ei todellakaan kuulu edes päästä yli! Joskus tunteet, että ero oli huono ratkaisu, johtavat siihen että pari palaa yhteen ja suhteeseen panostetaan enemmän ja rakkaus kukoistaakin :) Tunnen monenkin ystäväpariskunnan, joilla käynyt noin, että erottu ja sitten huomattu että ero ei ollutkaan oikea ratkaisu, palattu yhteen ja saatu suhde toimimaan paremmin kuin ensimmäisellä kierroksella. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 23:09"]Itse lopetin suhteen, kun en voinut enää kieltää itseltäni sitä faktaa, että minä rakastin miestä mutta hän ei minua. Ja nyt en pääse hänestä yli. Ero tapahtui jo keväällä, emmekä olleet yhdessä kuin vuoden. Oikeastaan en edes ollut täysin onnellinen missään vaiheessa, sillä vaistosin että minä en ollut miehelle yhtä tärkeä kuin hän minulle. Se oli todella kamalaa ja stressaavaa, ja siksi päätinkin että pakko on erota.

Nyt minulla on uusi tapailukumppani, ja vaikka järkeni sanoo että tässä on nyt hyvä mies, joka on aivan ihastunut minuun, niin minä en kykene ihastumaan syvemmin. Ex on mielessä liian usein, ja häneen verrattuna uusi mies ei vain tunnu tarpeeksi hyvältä. Tuntuu siltä, että ilman exän luomaa varjoa voisin hyvinkin tuntea ilotulituksia tämän uuden miehen kanssa. Ex ottaa yhteyttä n. parin viikon välein kysyäkseen kuulumisia, ja noita viestejä odotan kuin kuuta nousevaa. Olen todella vihainen itselleni, mutta en pääse millään eteenpäin. Olen "jo" 26-vuotias, joten en haluaisi tässä tuhlata aikaanikaan. 

Mitenkäs exän sitten voi unohtaa? Vai onko yksinkertaisesti niin voimakkaita tunteita olemassa, että ne eivät mene täysin ohi koskaan?
[/quote]

Tää vois olla mun kirjoitus parin vuoden takaa sillä erolla, että mies jätti minut (samasta syystä tosin, ei kuulemma ansainnut minua). Mulla oli täydellinen uusi mies jo kierroksessa enkä pystynyt olemaan hänen kanssaan tosissaan, palasimme sittemmin eksän kanssa uudestaa yhteen. Olenko nyt onnellinen? En ole ihan varma. Luulen että jos olisin tavannut tämän uuden miehen ilman tätä ex-taustaa, olisin nytkin hänen kanssaan. Ja onnellinen.

Vetipä hiljaseks mutkin. Täysin sama tilanne päällä mullla mutta vain sillä erotuksella että en oo ite varma haluisinko edes jatkaa vai en. Mies on niin ihana muttei siltikään täydellinen. Nää on isoja ja kipeitä juttuja. Tsemppiä sulle!! Toivottavasti kaikki menee parhain päin. Siellä ja täällä.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 23:09"]

Itse lopetin suhteen, kun en voinut enää kieltää itseltäni sitä faktaa, että minä rakastin miestä mutta hän ei minua. Ja nyt en pääse hänestä yli. Ero tapahtui jo keväällä, emmekä olleet yhdessä kuin vuoden. Oikeastaan en edes ollut täysin onnellinen missään vaiheessa, sillä vaistosin että minä en ollut miehelle yhtä tärkeä kuin hän minulle. Se oli todella kamalaa ja stressaavaa, ja siksi päätinkin että pakko on erota.

Nyt minulla on uusi tapailukumppani, ja vaikka järkeni sanoo että tässä on nyt hyvä mies, joka on aivan ihastunut minuun, niin minä en kykene ihastumaan syvemmin. Ex on mielessä liian usein, ja häneen verrattuna uusi mies ei vain tunnu tarpeeksi hyvältä. Tuntuu siltä, että ilman exän luomaa varjoa voisin hyvinkin tuntea ilotulituksia tämän uuden miehen kanssa. Ex ottaa yhteyttä n. parin viikon välein kysyäkseen kuulumisia, ja noita viestejä odotan kuin kuuta nousevaa. Olen todella vihainen itselleni, mutta en pääse millään eteenpäin. Olen "jo" 26-vuotias, joten en haluaisi tässä tuhlata aikaanikaan. 

Mitenkäs exän sitten voi unohtaa? Vai onko yksinkertaisesti niin voimakkaita tunteita olemassa, että ne eivät mene täysin ohi koskaan?

[/quote]

no miten sen koit ettei se susta välitä tarpeeksi?   

t. mies