Lue keskustelun säännöt.
Perheen vanhemmat lapset kastettu, nuorinta ei kasteta?
02.12.2014 |
Mitäs mieltä av-raati olisi seuraavasta:
Olemme ns. tapauskovaisia. Kuulumme kirkkoon, mutta nykyään lähinnä vain suojellaksemme kummankin äitiä kirkosta eroamisen aiheuttamalta mielipahalta. Vanhin lapsemme kastettiin ja pidin sitä oikeana ja asiaankuuluvana. Nuorempikin kastettiin, mutta hänen ristiäisissään minulle tuli lähinnä absurdi olo, kun tunsin kuuntelevani jotain taikauskoista loitsua jota luettiin lapsellemme.
Miten "paha" juttu on, jos kolmatta lastamme ei kasteta lainkaan, kun kaksi vanhempaa on kuitenkin kastettu?
Kommentit (9)
Kiitos kakkonen. Loistava vastaus :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs ne äidit siihen sanoo. Jos kirkkoon kuulumattomuus jo aiheuttaa mielipahaa, eikö lapsen kastamatta jättäminen olisi vielä isompi mielipaha?
Eikö lapsen kastamattomuus sitten aiheuta mielipahaa? En yleensä puhu lapsikasteen puolesta, mutta varmaan kaikkien kannalta olisi nyt paras, että kastatte lapsen ja risitäisten jälkeen eroatte kirkosta koko perhe kertomatta asiasta äideillenne.
Ei se vauav mitään tajuakaan koko asiasta mutta entäs siyyen kun lapsi kasvaa ja on erilainen/eri asemassa kuin isommat sisaruksensa? Miltä se hänestä itsestänsä sitten tuntuu?
On omituista jos kuulutte kirkkoon äitienne takia. Silloinhan olette vain maksajina kirkolle ettekä saa mitään, ette osallistu ettekä palvele kirkon toiminnassa ketään. Äidin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ole kastettu, mutta kaksi vanhinta siskoa on. Siihen on annettu syykin, mutta jääköön kertomatta. Mun elämään se ei vaikuttanut mitenkään, kävin uskonnontunneilla, koulun kanssa kirkossa, lauloin virsiä, jne...rippikoulua tai Prometheus-leiriä en käynyt. Aina kuitenkin olen tuntenut itseni ateistiksi, siis heti, kun opin tuon sanan tuntemaan, ala-asteella jo. Eli ei kukaan varmastikaan edes tiennyt ettei mua oltu kastettu, paitsi, jos mainitsin, niin tuli vähän ihmettelyä miksi käyn uskonnontunneilla. Mun mielestä se nyt oli ihan sama istunko muutaman tunnin viikossa niillä tunneilla. Olen oikeastaan iloinen, että ei aikoinaan ole kastettu. Olen saanut valita haluanko kuulua kirkkoon vai en tällä tavoin. Ja olen valinnut ei:n.
Jokainen tekee kuitenkin valinnan on kastettu tai ei.
Minuakaan ei ole kastettu ja sisareni on. Minusta se oli epäreilua. Kävin uskontotunteja, menin rippileirille. Ennenkö otin konfirmaation niin minut kastettiin kirkon jäseneksi. Sitten sain konfirmaation. Muutama tyttö toisesta uskonnosta oli mukana rippileirillä ja osa valitsi vaihtaa uskonsa, heidät kastettiin ja konfirmoitiin.
Minusta reilua on laittaa kaikille lapsille samalla tavalla asiat. Sitä en käsitä että on ottanut konfirmaation, kastaa lapsensa ja sitten kun päättää itse erota niin erottaa lapsensakin kirkosta -samaan hengenvetoon sitten höpistään jotain että "lapsi sitten itse päättää" niin siis päättää että ottaa teininä toisen kerran kasteen? Sitten kenties jos eroaa muutaman vuoden päästä -kunnes tahtoo mennä naimisiin ja pitää taas liittyä kirkkoon? :D
Omat lapseni olen kastanut. Jätän heille valinnaksi erota itse kirkosta jos niin tahtovat. Ja minä sitouduin tähän ajatukseen kun oli esikoisen kasteen valinta, se määritteli että muutkin kastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 18:26"]
Jokainen tekee kuitenkin valinnan on kastettu tai ei.
Minuakaan ei ole kastettu ja sisareni on. Minusta se oli epäreilua. Kävin uskontotunteja, menin rippileirille. Ennenkö otin konfirmaation niin minut kastettiin kirkon jäseneksi. Sitten sain konfirmaation. Muutama tyttö toisesta uskonnosta oli mukana rippileirillä ja osa valitsi vaihtaa uskonsa, heidät kastettiin ja konfirmoitiin.
Minusta reilua on laittaa kaikille lapsille samalla tavalla asiat. Sitä en käsitä että on ottanut konfirmaation, kastaa lapsensa ja sitten kun päättää itse erota niin erottaa lapsensakin kirkosta -samaan hengenvetoon sitten höpistään jotain että "lapsi sitten itse päättää" niin siis päättää että ottaa teininä toisen kerran kasteen? Sitten kenties jos eroaa muutaman vuoden päästä -kunnes tahtoo mennä naimisiin ja pitää taas liittyä kirkkoon? :D
Omat lapseni olen kastanut. Jätän heille valinnaksi erota itse kirkosta jos niin tahtovat. Ja minä sitouduin tähän ajatukseen kun oli esikoisen kasteen valinta, se määritteli että muutkin kastetaan.
[/quote]
jos s elapsi on kerran jo kastettu niin ei sitä uudestaan kasteta jos se päättää kirkkoon liittyä uusiksi. Eihän näitä jotka kirkosta eroaa ja liittyy useamman kerran kasteta uusiksi joka kerta xD
Ei se ole paha juttu. Lapsi ehtii ottaa sen kasteen myöhemminkin, jos kokee tarpeelliseksi. Jos ajattelet tuota normaalia tapaa kastaa vauva, joka ei ymmärrä toimituksesta yhtään mitään, niin sehän vasta sairasta touhua onkin! Kasteessa ihminen liitetään seurakunnan jäseneksi, mutta sen sijaan että kaste tapahtuisi jossain seurakunnassa, paikalla on vain lähimmät sukulaiset, joista suurin osa ateisteja/pakanoita eivätkä osaa edes virsiä. Kun rukoillaan ja siunataan, kaikki ovat enemmän ja vähemmän vaivautuneita. Minulle tulee uskovana aina hyvin kiusaantunut olo noissa tapakristittyjen kastetilaisuuksissa ja myös häissä.
Meillä ei lasta kastettu, mutta hän on osallistunut ihan normaalisti uskonnonopetukseen koulussa. Ja menee nyt rippikouluun, on jo siinä iässä. Tällä hetkellä kokee, ettei halua mennä kasteelle ja ripille, mutta jos siellä leirillä saarnataan väkevästi ja tyttö tulee uskoon, niin voidaan kastaa leirillä ja konfirmoida normaalisti.
Kaste on hieno tapahtuma silloin kun se tehdään uskoon tullelle ihmiselle. Harva kuitenkaan menee uudestaan kasteelle, jos aikuisena tulee uskoon. Minäkin tulin uskoon vasta aikuisena ja hieman harmitti, että minut oli jo kastettu. En kuitenkaan mennyt toiseen kertaan kasteelle, koska toisaalta koen että yksi kerta riittää.