eipä ole raakel lignel pysynyt mitoissaan

Keho pyrkii palauttaamaan painonsa. Eli pitää tosiaan elää loppuelämä tavallista pienemmällä energialla tai suuremmalla kulutuksella.

Olenkin miettinyt, että hän joutuu kyllä kovasti tekemään töitä sen eteen, että pysyy niin hoikkana kun vielä jokunen aika oli. Aikamoinen elämänmuutos tuntui olevan, tuo että harrastaa niin paljon liikuntaa. Ehkä olisi vain pitänyt opetella pieniruokaiseksi.

Se huono puoli kovassa treenaamisessa on, että jos se jostain syystä vähenee, niin lihoo vaikka söisi ihan yhtä vähän kuin ennenkin.

Eikä kukaan pysty treenaamaan aina ja jatkuvasti niin paljon kuin hän treenasi. Tässä näkee sen että ei kannata huudella uutta elämäntapaa kuin uskontoa.

Ruokaremontti maltillisella liikunnalla olisi ollut parempi.

Mulle kävi vähän samalla tavalla. Ylipainoa ei ollut tosin kovin paljon, mutta silti. Nelisen vuotta sitten päätin laihduttaa, alkupaino oli 75 kg. Menin salille ja aloitin treenauksen. Samalla jätin ruokavaliosta pois sokerin ja valkoiset jauhot. Treenasin ensin pari kertaa viikossa, sitten kolme-neljä, kunnes jotenkin hurahdin ja oli tunne, että koko ajan pitäisi päästä liikkumaan. Jos en ollut salilla, kävin lenkillä ja jumppasin kotona. Laihduin puolessa vuodessa 60 kiloon. Kaikki hämmästelivät muuttunutta olemustani. En ollut näyttänyt sitten nuoruusvuosieni niin hyvältä!

Mutta miten sitten kävikään? Jossain vaiheessa liikunta ei enää innostanut samalla tavalla. Salikerrat alkoivat harveta, lenkit ja kotijumpat samoin. Pikkuhiljaa sokeri ja valkoiset jauhotkin tulivat taas kuvaan mukaan, kunnes koko entinen elämäntyyli valtasi alaa. Nykyään painan 78 kg. Suunnittelen nyt pudottavani painoa ehkä jonnekin 65 kiloon, mutta maltillisesti.

Liikuntaa ei tosiaankaan kannata käyttää pääasiallisena laihdutuksenlähteenä vaan tehdä ruokaremontti. Liikuntaa lisätään vain niin paljon että voisi kuvitella vielä seiskakymppisenä pystyvänsä vaikka hitaammalla temmolla. Kuntosali ja ja kaikki personaltrainerit on peestä. Olen huomannut että moni viime vuosina tuolla tavalla laihduttanut on pulskistunut pikkuhiljaa. Kauhea paniikki kun eivät tajua miksi. Ihminen ikääntyy, ei nuorru. Kehon toiminta hidastuu ei nopeudu. Kaikkein pahin kohta on tuossa alle nelikymppisenä kun hikoillaan oikein urakalla. Sitten nelikymppisenä ihmetellään kun sitä löysää vana ilmaantuu vaikkei mitään söis. Nii.

Vihoviimeisiä on nuo rakas sinusta on tullut pullukka ja jutta ja superdieetit ohjelmat, jossa hirveellä apinanraivolla laihdutetaan johonkin päivämäärään mennessä paljon, käydään viimeiset kaksi viikkoa jossain "pudotusleirilläkin" liikkumassa suunnilleen 24/7 ja ollaan sitten niin onnistuneita ja hoikkia sillä h-hetkellä. Ihan kamalaa tollanen, kun eihän se paino pysy niissä lukemissa edes paria viikkoa.

Surullinen totuus on, että valtavia määriä laihduttaneista noin 90-95 % lihoo entiselleen, jotkut jopa ylikin. Mietin jo silloin, kun Raakel hehkutti liikkuvansa 6 tuntia päivässä, että ei kukaan ihminen tuollaista loputtomiin jaksa.

Avainsana on maltillisuus. Toki nuorempana laihduttaminen on helppoa, mutta itse pudotin vuodessa 16 kg pelkällä ruokavaliomuutoksella ja paino on pysynyt samassa.

Eikös sen kirjan nimi ollut joku "kohti pysyvää painonhallintaa" tms?

Seuraava on sitten varmaan "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet".

Hitaasti sain ruokavaliolla 20kg pois, monta vuotta meni. Sitten tuli terveysongelmia ja hups kaikki takaisin alle vuodessa. Että niin, helppoahan tämä on. Tai sitten ei.