Kuvaile avioliittosi raskain aika

Meillä on varmaan se juuri nyt. Yhteys on kadonnut, sanoi jompkumpi mtä tahansa, se aiheuttaa kamalan riidan. On melkein parempi olla puhumatta ollenkaan ettei tule riitaa lasten edessä. Meillä on todella stressaava elämäntilanne, molemmat työttömänä ja kotona yhdessä kokoa ajan mikä ei auta asiaa. Mies käyttäytyy täysin omaehtoisesti eikä kuuntele sanaakaan mitä sanon. Minä olen sen takia hänelle kylmä ja ilkeä. 

En tiedä selviämmekö. 

Meilläkin on se just nyt. Tai ehkä se on menossa ohi. Takana monta vuotta taistelua lapsettomuuden kanssa, työtä, molemmilla opiskelua työn ohessa. Nyt on alettu taas opetella keskustelemaan ja kuuntelemaan toista ja viettämään aikaa kahdestaan. 

Kun mies oli masentunut mutta emme tienneet sitä vielä. Oli vaan koko ajan vihainen ja yliherkkä ja riitelimme paljon. Hänelle ei voinut sanoa mitään. Luulimme sen johtuvan suhteestamme. Vasta kun sa lääkitystä ja rupesi paranemaan rupesi tilanne muuttumaan parempaan päin. 

Meillä oli raskasta kun yrittäjämies oli laittamassa yritystään pystyyn. Minä olin töissä päivisin, hän päivät, illat ja viikonloput ja vielä matkusti monen viikon matkat monta kertaa vuodessa. Ei ollut aikaa yhdessä nimeksikään, yhteys katosi ja aloimme riidellä. Parin vuoden jälkeen sanoin että järjestät yhteistä aikaa tai ero. Hän valitsi työnsä ja erosimme. En kadu.

Varmaan nyt. Ei yhteyttä, seksi ei enää kiinnosta. :(

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:52"]Meillä on varmaan se juuri nyt. Yhteys on kadonnut, sanoi jompkumpi mtä tahansa, se aiheuttaa kamalan riidan. On melkein parempi olla puhumatta ollenkaan ettei tule riitaa lasten edessä. Meillä on todella stressaava elämäntilanne, molemmat työttömänä ja kotona yhdessä kokoa ajan mikä ei auta asiaa. Mies käyttäytyy täysin omaehtoisesti eikä kuuntele sanaakaan mitä sanon. Minä olen sen takia hänelle kylmä ja ilkeä.  En tiedä selviämmekö.  [/quote] Ihan kuin olisin kirjoittanut tämän. Meillä on täsmälleen sama tilanne. Jollakin tavalla helpottavaa, ettei olla ainoita, vaikka ei tätä kenellekään toivois.

[/quote]

Meillä on niin että se elämäntilanne aiheuttaa stressin, miehellä on huono stressinsietokyky ja käyttäytyy sen takia rumasti. Minä en hyväksy hänen huonoa käytöstään eli minun haukkumista ja minulle ja lapsille huutamista, siksi olen hänelle epämiellyttävä ja pahan olon kierre on valmis. Miten tästä sitten eroon, en tiedä.

Jos stressiä ei olisi niin paljon ja edes jompikumpi saisi töitä ei oltaisi kokoajan kotona, elämä saisi uusia ulottuvuuksia ja kontakteja, ja rahahuolet helpottaisivat. Mutta kun ei päästä edes vessoja siivomaan (ja ollaan sitäkin yritetty). Toivottavasti teilläkin kääntyy parempaan päin ja tsemppiä!

2 

Meillä juuri nyt, 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Mies ihastunut toiseen. Yritämme selvittää voiko meistä tulla vielä perhe vai ei..

Meillä oli parivuotta sitten. Mies joutui työttömäksi, olimme juuri kuukausi aikasemmin muutettu, pieni lapsi 3kk. Mies masentui ja alkoi juomaan, ei ollut ikinä kotona, rahat olivat tiukassa kun mies joi kaikken mikä irtosi.
Kun mies sitten sai töitä niin sanoin että on viimeinen kerta kun tuollaista katson, se on joko hoitoon tai avioero. En vieläkään tänä päivänä tajua miten selvisimme.

Väkivaltaa, jatkuvaa riitely/pelko,konkurssi, pienet lapset, krooninenrahapula (pihdattiin jopa lääkkeistä), läheisen kuolema ja toisen kyvyttömyys ymmärtää, masennus, väsymys, yksinäisyys, huono seksielämä, liikaa alkoa, kotityöt mun niskassa, juorut perheestämme jne. suoraan sanottuna kaikki päin h.ta.

Selvittiin vaikka silloin tuntui, että vaihtoehdot on naru kaulaan tai ero. Ollaanpa vielä onnellisia. Ehkä siihen tarvittiin nuo vastoin käymiset, niin osataan arvostaa tätä nykyistä.

Viitisentoista vuotta sitten, oli pettämistä ja muutakin. Selvittiin, hitaasti mutta nyt on hyvä olla

Kaikissa avioliitoissa on kamalat aikansa. Meillä oli se kun mies petti. Kesti todella kauan ennen kun pystyin päästämään häntä edes kauppaan yksin ilman paniikkikohtausta ja sehän ei asiaa parantanut. Olin sitä mieltä että olipa oma vikansa ja nyt saa luvan kärsiä ja hoitaa minua vaikka kuinka hullulta tarpeeni tuntuisivat. Melkein erosimme. Mutta meillä oli pieniä lapsia ja mies on ulkomailta kotoisin ja tiesin että jos eroaisimme hän muuttaa takaisin kotimaahansa ja lapset eivät näe häntä enää koskaan. Maailman toiselta puolelta ei niin vaan lennetä, ja hän oli kuitenkin hyvä isä lapsilleen. Selvisimme ja nyt kuitenkin menee hyvin. Monta vuotta siihen kyllä meni.

Kun mieheni rakastui silmittömästi nuorempaan naiseen. Halusi minusta eron.

Rankinta on parhaillaan: Mies vakavasti sairas, minä teen kahta työtä ja opiskelen, lapsi kolmevuotias uhmis.. Tässä sitä päivä kerrallaan porskutetaan eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:52"]Meillä on varmaan se juuri nyt. Yhteys on kadonnut, sanoi jompkumpi mtä tahansa, se aiheuttaa kamalan riidan. On melkein parempi olla puhumatta ollenkaan ettei tule riitaa lasten edessä. Meillä on todella stressaava elämäntilanne, molemmat työttömänä ja kotona yhdessä kokoa ajan mikä ei auta asiaa. Mies käyttäytyy täysin omaehtoisesti eikä kuuntele sanaakaan mitä sanon. Minä olen sen takia hänelle kylmä ja ilkeä. 

En tiedä selviämmekö. 
[/quote]

Ihan kuin olisin kirjoittanut tämän. Meillä on täsmälleen sama tilanne. Jollakin tavalla helpottavaa, ettei olla ainoita, vaikka ei tätä kenellekään toivois.