Onko ketään muuta, jonka äiti on kuollut ja

jolla ei ole yhtään ikävä häntä?

Oma äitini kuoli 25 vuotta sitten. Itse olin tuolloin teini-ikäinen. Äiti kyllä huolehti minusta, kun olin pieni, mutta myöhemmin hän oli keskittynyt omiin asioihinsa enkä kokenut, että hän olisi erityisemmin halunnut tutustua minuun sinä naisena, joksi olin kasvamassa. Jouduin olemaan hänen tukenaan, kun hänellä oli rankkaa enkä lopulta edes yrittänyt turvautua häneen asioissa, jotka omassa elämässäni mietityttivät. Ehkä näistä syistä en ole koskaan kokenut, että varsinaisesti kaipaisin häntä.