Mitä yhteistä teillä on parisuhteessa?

Puolisoni on aivan ihana.. Luulin jo sielunkumppaniksi, pahimmat erot ovat riitelytavoista ja siitä ettei osaa ennakoida välttämättä toisen ajatusmaailmaa.. Eikä oikein tiedä mitä haluaa elämältä.

Suurin plussa tulee samanlaisesta huumorintajusta, vaikkakin oma menee toisinaan sarkastisemmaksi, jolloin saattaa urpon vaikutelman antaa.. Leikkimielisyys molemmissa helpottaa huononkin huumorin kanssa, emmekä pelkää nolatakaan itseämme ihan joka asaiassa. 

Elämän arvot ovat yksi kantava voima. Arvostetaan toisiamme ihmisinä, eikä muutenkaan kellekään pahaa haluta. terveydestä pidetään huolta, vaikka molemmat pitkäaikais sairaina olleet, toisiamme vuorovuoroin tukeneet ja hoivanneet. 

Yhteiset harrastukset on myös parisuhteessa on hyvä olla. Vaikka elämä ei paljoa ole antanut, liikumme luonnossa, voimme käydä salilla, uimassa, pyöräilemässä, kokeilemassa vaikka jotain uutta lajia. Kotona sitten voi jatkaa vaikka kotijoogatuokiolla.

On myös kiva jakaa samantyylinen musiikkimaku, samoja sarjota tykätään seurata, leffoistakaan ei suurempaa tappelua ole tullut ;). Niin, ei myöskään tarvitse taistella tv-kaukosäätimen omistajuudesta.

Koti-oloissa on myös mukavaa kun voi tehdä yhdessä ruokaa, josta kumpainenkin pitävät. Nauttia ruoka yhdessä valitun viinin ääressä, samalla keskustella maailman asioista, elämästä. Hoitaa tiskit sovussa, jonka jäälkeen yhdessä petiin. Jossa ei liikoja tarvitse, ainakaan jokakerta, neuvoa ja ohjastaa, uuttakin tuomme joskus mukaan. Yhteistuumin voi hoitaa hommat loppuun kumpaakaan unohtamatta, vaikka saisi se välillä kestää ehkä hivenen pidempään.

Noh, jottei yhteinen tekeminen loppuisi tähän, voimme jatkaa tiedonhankinta/surffaus harrastusta joko tableteilla tai pc:llä, jälkimmäisellä voi olla ihan mukava pitää välillä yhteinen pelituokiokin, joko yhdellä koneella tai välillä kahdellakin koneella co-op sessioita..:) 

Tykkäämme molemmat myös koirista, samanlaisista jopa. Emme vain ole nykyiseen elämään saaneet uutta koiraa, niin sillä saralla olemme vain jakaneet muiston rakkaasta vanhasta koirastamme.

Molemmat olemme kohtalaisen herkkiä ihmisiä, vaikka kumpainenkin pakenee suojamuurin taakse. Sinnikkäästi luottamusta osoittaen olemme löytäneet toisistamme myös kohtalontoveruutta ja käsittelemmekin asioita hyvinpitkälti yhdessä pohtien.. 

Silti tämäkin liitto kariutuu eroon, jos kaikkia vanhoja asioita ei onnistu kaivamaan esille toisesta, vaikka toinen näyttäisi päällisin puolin tyytyväiseltä. Se kaikki vaan räjähtää esiin jos pienenkin virheliikkeen teet.

Onnellisuus, se asia joka ohjaa meitä huomaamaan toisessa pääasiassa hyvät puolet, on se asia joka pitää liiman yllä. Jos toiselle voi sanoa välittävänsä, ikävöineensä, ottaa syliin ja halata, pussata, saa se oksitosiinin kehossamme liikkumaan, jolloin jatkamme hakeutumista toisen lähelle. 

Halaa ja pussaa ja puhu, jos haluat yrittää

T:M

Ollaan molemmat rauhallisia luonteita ja tykätään köllötellä lähekkäin. Tykkäämme myös seksistä ja piirtämisestä ja meillä on aika samanlainen höpsö huumorintaju. On yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita (perheen perustaminen, matkustelu..) ja hyvin paljon yhteisiä ystäviä. Olemme myös kotoisin samalta paikkakunnalta, tämmöistä :)

Minulle on tärkeää, että on jotain yhteistä ja asioita tehdään myös yhdessä, toki voi sitten olla omiakin juttuja ja harrastuksia sen lisäksi.

Meillä on yhteistä perhe, lapsi, koti, mökki, tykätään puuhastella kotona, laittaa puutarhaa ja kasvimaata, kunnostaa mökkiä, laittaa ruokaa, ulkoilla, patikoida, pelata perheen kesken lautapelejä, käydä uimassa, hiihtämässä ja pyöräilemässä, marjastaa, sienestää, saunoa, viettää iltaa takkatulen ääressä, matkustella... Yhteistä on myös haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Tuntuu, että joillekin miehille riittää se, että asutaan saman katon alla ja harrastetaan joskus seksiä. Tiedän monta liittoa, joissa nainen valittaa sitä, että mitään ei tehdä yhdessä. Tiedän jopa tapauksia, joissa tämä on johtanut eroon. Kannattaa miettiä, ennen kuin suhteeseen lähtee, jaksaako yhteisten asioiden puutetta lopun ikänsä.

Tuntuu, että vaimoni kanssa meillä on yhteistä KAIKKI. Olemme onnellisia kahden lapsemme ja kahden koiramme kanssa. En ole koskaan tavannut ihmistä joka on kanssani näin samasta puusta veistetty. Mukavaa, kun Hän ymmärtää minua.

Nykyisin sanoisin, että elämä: oma perhe ja koti.

Mutta miksi sitten päädyn jakamaan elämäni juuri tämän miehen kanssa: tykättiin käydä keikoilla, viihdyttiin yhdessä, sopivasti eroja että sai sellaista leikkimielistä vääntöä aikaiseksi, samankaltainen huumori, toisen kunnoitus ja erilaisuuden ymmärtäminen, viihdytään molemmat luonnossa, sellainen elämänkulkua ymmärtävä asenne ja tuomitsemattomuus, seksi, jalat maassa, luotettavuus...

Meillä on yhtä omituinen huumorintaju. Kuvailemme toisillemme elävästi jotain pieniä sattumuksia. 

Tykkäämme säätää ja kokeilla erilaisia uusia ruokia. 

Meillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita kuten harrastukset mutta olen mieheni kautta oppinut minulle monia uusia asioita. 

Tykkäämme erilaisesta musiikista mutta tykkäämme etsiä tietoa eri bändien historiasta ja pohtia niitä. Luemme välillä toisillemme jotain kirjaa ääneen. 

Touhuamme paljon lasten kanssa koko perheenä. Olemme perhekeskeisiä ja käymme molempien sukulaisten luona paljon. Kutsumme myös sukulaisia ja ystäviämme meille kylään ja tarjoamme heille hyvää ruokaa. "emännöinti ja isännöinti" on molempien mielestä mukavaa.

Vaikka viihdymme hyvin yhdessä molemmat ymmärtävät että on tärkeää myös nähdä yksin niitä omia ystäviä. 

Olemme hyvin samanlaisia ja yhteiselo on vaivatonta ja rentoa :) pikemminkin olisi helpompi luetella mikä meissä on eroa: Minä olen puhelias ja mies on hiljainen, hän pitää metallimusiikista ja -keikoista, minä taas en välitä niistä, mies tykkää suolaisesta ja minä makeasta. Siinä kaikki eroavaisuudet joita keksin! Olemme samasta koulusta, samalla alalla ja samanikäisiäkin

Lapset ja asuntolaina. Siinä kaikki. Loput ovat kadonneet jo aikoja sitten. Ero vireille heti kun lapset ovat edes hieman vanhempia.

Ensin meinasin sanoa lapsi, ei juuri muuta. Mutta onhan sitä. Chili-innostus ja -kasvatus, jääkiekko, rakkaus ruokaan (ja juuri samanlainen, ei liian hifistelevä,'ronski ote ruuanlaittoon), musiikkimaku, huumorintaju (kuittailu), konsolipelit.. Ollaan monella tapaa hyvinkin erilaisia, mutta hyvin löydetty yhteisiä juttuja, jotka näkyy paljolti arjessa. Sopivassa suhteessa erilaista (tietty viehätys erilaisuutta kohtaan), samanlaista (yhteenkuuluvuuden tunne) ja päälle samanlainen asenne yhdessäoloon (pikkujutuista ei lähdetä kävelemään, ollaan valmiita tekemään töitä suhteen eteen). En usko toimivan, jos ei ole mitään yhteistä, mutta toisaalta niitä usein löytyy pikkuhiljaa ja parhaillaan muodostuu. Meillä syttyi chili-innostus yhdessäolon aikana ja siitä tuli yhteinen puuha, mies innostui kokkaamisesta, hommattiin yhteisiä pelejä (pelimaut erilaisia)... Ettei välttämättä aina ole tarve olla tsiljoonaa asiaa yhteistä ensitapaamisesta lähtien. Minäkin mietin suhteemme alkuaikoina onko meillä yhteistä ja tuleekohan siitä mitään näin. Kun kerroin miehelle, hän sanoi että tykätään molemmat jääkiekosta, siinä on hyvä alku ja otti kainaloon. Ja niin se olikin. Muu alkoi muotoutua ja löytyä pikkuhiljaa. Eipä sitä tiennyt kaikkea toisesta aiemmin, että voi sanoa onko yhteisiä asioita.

Yhteinen huvimme on naapurit, ei tykätä, mutta mihinkään emme muuta, vaikka mitä kiusaa tekisivät.Lähinnä olemme huvittuneita:)

Samanlainen ajatusmaailma, yhteinen urheiluharrastus, omituinen huumorintaju. Näillä on menty jo lähes 20 vuotta ja hyvin pyyhkii edelleen.

Yhteistä ei ole kuin sukupuoli.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 09:51"]Tykätään samanlaisesta musiikista, opiskelen samaa alaa, miltä poikaystäväni on valmistunut, tykätään pelata pleikkarilla ja molemmat tykkää hyvästä ruoasta. :D
[/quote]

Sama muuten, mutta opiskellaan poikaystävän kanssa yhtä aikaa samaa alaa ja tykätään molemmat pelata pc:llä :3

Ollaan molemmat kunnianhimoisia korkeakouluopiskelijoita, vaatteet ja pukeutuminen ovat meille melko tärkeitä, käydään molemmat salilla ja harrastetaan fitness ym urheilua, ja ulkonäkö ja hyvinvointi ovat meille tärkeitä. Muuten ollaankin sitten melko erilaisia, ihan lähtökohtaisestikin.

No minusta se on melko pinnallista yhteyttä jos kyse on vain asioista joita tykkää tehdä. Totta kai on kiva jos puoliso on harrastuskaveri, mutta ihan samaa lajia samalla tasolla voi harrastaa kaksi ihan erilaista ihmistä ja eihän siinä välttämättä vielä yhteisymmärrystä ole edes siihen yhdistävän asian tiimoilta.

Arkielämän asioista meillä on yhteistä se että ollaan vähän samanlaisella alalla, samassa hitaassa tahdissa edetty, molemmat halusi lapset ja perheen ja kodin vähän maalle, ja molemmat tykkää eläimistä. Sisustuksessa helppo jonkinlainen yhteisymmärrys löytää neuvottelematta. Musiikki-, makuuhuone-elämä- ja ruokamaku vaatisi enemmän neuvottelua, mutta on pärjäilty, ei pakoteta toista sietämään omia herkkuja mutta voidaan myös välillä joustaa toiseen suuntaan. Sitten on jonkinlainen yhteisymmärrys siitä millaista kotielämä saisi olla, ehkä se on myös temperamenttikysymys, kumpikaan ei ole räiskähtelevä ja impulsiivinen niin on tasaista yhdessä myös.

Tärkeämpää minusta on ajattelun samansuuntaisuus... Silloin voi olla samanlainen huumorintaju ja joissain tilanteissa ymmärtää toisen ajatukset pelkästä vilkaisusta. Jos toinen tuntuisi ihan käsittämättömältä aivoituksineen, niin ei sitä jaksaisi vaikka olisi samaa mieltä kaikista käytännön asioista. Meillä kyllä on ajattelun yhteneväisyydestä myös ongelmia, molemmat on enempi suunnittelu- kuin käytännön toteutuksesta vastaavia ihmisiä... Ei vain ole ketään kelle delegoida toteutusta ja ylläpitoa :). Mutta ymmärretään siis toistemme vitkastelua, joskus liikaakin.

No jos ei ole mitään yhteistä niin mitä sitten tekisin puolison kanssa.

Jos arvot eivät kohtaa nii se on hei hei aika nopeasti.

No yhteinen asuntolaina. Ei mitään muuta. Odotan sopivaa hetkeä, jotta talo voidaan myydä. 2- v tulee täyteen maaliskuussa. Ei ole sellaista ihmettä, että jäisin tähän.

Yhteistä meillä on se, että molemmat tykäkään matkustella ja haluttais käydä samoissa paikoissa. Tykätään syödä ulkona ja käydä elokuvissa. Halutaan lapsia. Eroavaisuuksiakin löytyy kyllä aika paljon. Ruoan suhteen meidän maut on aivan päinvastaiset ja kotitöiden jakaminen ei oikeen onnistu. 

Mä olen ollut mun miehen kanssa 18 vuotta ja nyt viimeisenä vuotena huomannut ettei meillä ole oikeasti mitään yhteistä.

- Mä tykkään jutella paljon, mutta mies ei. Me siis keskustellaan niin, että mä juttelen ja mies sanoo jotain välisanoja väliin ja mä jatkan.

- Mä tykkään harrastaa, liikkua ja olla aktiivinen. Mies olisi kaikista mieluiten kotona.

- Mä olen aina halunnut matkustella, mies inhoaa sitä. Parina viimeisenä vuotena mies on suostunut lähtemään ulkomaille, ihan vain mun mieliksi, edelleenkään ei tykkää siitä.

- Mä tykkään popista, mies rockista.

- Mulla on ollut koira 18 vuotiaasta saakka, mies inhoaa jopa koiran lenkittämistä.

- Mies rakastaa saunoa, mä inhoan, kun happi loppuu ja tulee huono olo.

- Mä tykkään kauneudesta ympärillä ja voin säästää pidemmän aikaa johonkin, kun taas mies mieluummin kaivaa jonkun varaston perältä tavaran kuin ostaa uuden.

- Mä haluaisin auton, joka toimii, on turvallinen ja kiihtyy nopeasti. Mies tykkää rumista ja vanhoista autoista, koska niissä ei kolhut haittaa ja saa itse korjattua.

- Sisustusmaku täysin erilainen. Meillä on esim. aivan hirveitä lamppuja ja mies varmaan ajattelee samoin monesta mun hankkimasta esineestä.

Se meillä on samaa, että halutaan antaa meidän lapsille kaikki mahdollinen mikä vie heidät onnelliseen elämään. 

Ja ollaan onnellisesti yhdessä, vaikka ei mitään yhteistä olekaan.