Lue keskustelun säännöt.
Olen niin KYPSÄ tähän kotiarkeen, että en enää jaksa!
02.09.2006 |
Olen ollut kotona hiukan vajaa 4v. Jäin esikoisemme ä-lomalle ja siitä asti ollut joko ä-lomalla tai hoitovapaalla. Lapsia on kolme, joista pienin ihan pieni vauva vielä.
Nyt on tullut mitta täyteen tätä kotielämää. Esikoinen käy kerhoissa ja toimintaa on, mutta silti kotona ollessa vain riehuu ja kiusaa nuorempaa sisarustaan, joka sen seurauksena itkee ja huutaa. Elämä kotona on yhtä esikoisen riehumista ja hillumista, nuoremman sisaruksen itkua ja tietysti vauvan joka myös vaatii oman osansa ajasta.
Ulkoilemme päivittäin, enimmäkseen taloyhtiön pihalla, esikoinen käy kerhoissa muutaman kerran viikossa jne. mutta äidillä alkaa pahasti kaatumaan seinät päälle. Elämä on yhtä itkua, parkua ja rangaistusten jakelemista. Ohjaamista, kieltämistä ja käskemistä. Vaikka miten päättäisi olla cool koko päivän - ei se onnistu. Mua enää vain itkettää ja tuntuu etten jaksa mitään. Esikoinenkin kysyy että rakastanko häntä enää, kun joutuu aina komentamaan. Johon sanon et tietenkin rakastan, mutta en vain jaksa sitä riehumista.
Ä-loma loppuu ensi vuoden puolella, miten jaksan sinne asti tätä kotihelvettiä?
Kun ollaan liikkeellä jossain, asiat menee paremmin. Kotona ei vain saisi olla yhtään tai esikoinen riehaantuu aivan hirveästi. Vauvan kanssa on kuitenkin elettävä kotonakin, ei voi jatkuvasti olla maailman toreilla ja turuilla.
Survival-vinkkejä otetaan vastaan.
Kommentit (17)
Meillä lapset myös vaistoavat omat mielenliikkeeni eli jos olen väsynyt tai työlääntynyt, käyttäytyvät ikävämmin. Temppuilevat saadakseen huomiota.
Mitä rauhallisempi, tyytyväisempi ja levänneempi itse olen, sen paremmin menee.
Meillä lapset 4 ja 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim klo: 8.30-15.00 on hyvä aika ja siitä ei tarvii maksaa vielä täyden päivän maksua.
Pieni hetkikin ilman lapsia riittää helpottamaan omaa jaksamista. Onko sinulla muita äitejä juttukavereina? Perhekerho tms.?
Onko esikoisella kavereita, joita voisi pyytää leikkimään tai hän voisi mennä kaverin luo?
Antaahan se hetkeksi voimia, mutta...
Se helpottaisi jaksamista jos olisi. Niin olemme kerhojen varassa tällä hetkellä. Pari päivää viikossa menee vähän paremmin.
ap.
Vierailija:
Pieni hetkikin ilman lapsia riittää helpottamaan omaa jaksamista. Onko sinulla muita äitejä juttukavereina? Perhekerho tms.?
Onko esikoisella kavereita, joita voisi pyytää leikkimään tai hän voisi mennä kaverin luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla jaksavat viihdyttää itseään jonkun aikaa.
Tykkäävätkö askarrella? Osta Tiimarista kasa askarteluvälineitä ja eikun tytöt touhuamaan.
Ja ota tavaksi lähteä iltaisin kävelylle kun miehesi tulee kotiin. Pististää kummasti.
Voimia!
Ei viihdy yhtään yksin, ja se syö tätä vanhempien lasten aikaa. Niin etten ehdi huomioida ketään riittävästi. Siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaten se, että jos tuntuu kaatuvan päälle, pilkon sen arjen sellaisiin pieniin hahmotettaviin palasiin mielessäni, mietin mikä on oikeasti olennaista mikä ei ja teen sitten ne oleelliset palaset ja annan muun vaikka romahtaa.
Ja jos on selkeä rytmi, jaksan sitten aina räpeltää siihen seuraavaan taukokohtaan tms.
Nyt on taas oltu viikko räkätaudissa, minulla vieläkin kuumetta, kämppä sekaisin, kauppaan ei ole päästy jne. mutta yritän vaan jaksaa taas siihen, että saan esikoisen maanantaina toipuneena kerhoon ja sitten nousen täältä taas pikku hiljaa...
4
niin jää kädet vapaaksi isommille lapsille ja vauva saa läheisyyttä. Meillä tämä tepsi hyvin!
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä klo 8-12 riittäisi varmaan aika hyvin. Hoidon jälkeen jos vauva ja keskimmäinen nukkuvat päikkäreitä, esikoiselle kahdenkeskinen hetki äidin kanssa, esim. kirjan lukua, pelaamista lautapelillä tai vain köllöttelyä, juttelua, silittelyä. Esikoinenkin tarvitsee oman ajan äidin kanssa.
Vauva kantoliinaan. Vauvalle ja keskimmäiselle paljon huomiota, kun esikoinen hoidossa.
Äidille omaa aikaa iltaisin, on se sitten mitä tahansa toimintaa (kävelylenkki, netissä surfaus, naistenlehtien lukeminen, jumppa...). Joka tapauksessa edes puoli tuntia joka ilta omaa aikaa ja mies hoitamaan lapsia.
Voimia!
Esikoiselle olen ajatellut hakea puolipäiväistä hoitopaikkaa, jospa se auttaisi.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meteli kauhee...Keskimmäinen parkuu isomman kynsissä. On ostettu pelejä ja vaikka mitä viihtettä isommalle, mutta ainut asia mikä kiinnostaa on ilkeily ja pienempien kiusaaminen.
ja haluaa olla äidin keskipiste ja ihan vauvakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää en oo koskaan tajunnu miksi kukaan hankkii lapsia jos ei tiedä ettei lapsille vaan karjuta sääntöjä.
Lapset on lapsia vaikka voissa paistaa. Ne kiukuttelee, kiusaa toisiaan.. Jos hankkii lapset pienellä ikäerolla niin pitää olla ymmärrystä lapsiin että pienet lapset vaatii huomioo, ne haluu kaikki heti nyt ja KUKAAN ei saa koskea MUN tavaroihin. Ja muut lapset joko kiusallaan häiritsee leikkejä tai menee koskeen koska HALUAA just sen molla-maijan jolla Liisukka leikkii.
Mitä sää oot ajatellut että arki on? Pullantuoksua, siisti koti ilman hikeä ja lapset istuu pyhävaatteissa sohvalla ja odottaa kunnes annat luvan puhua?
Sää oot onnellinen koska sulla on lapsia, on terveys, on lasten terveys, on asunto, on tavaraa.. Mutta eihän se riitä. Lapset ei saa haluta omia ja ne ei saa käydä tappeluja. Sun käskyjä ei kuunnella -siis voisit miettiä eri tapoja selviytyä riidoista. Älä komenna karjumalla vaan selität miten nyt Liisukkaa sattuu kun sitä on lyöty ja että nyt Liisukkaa tarttee silittää ettei itketä. Sitten keksitään jotain kivaa puuhaa. Keskityt lapsiisi ja siihen että teette jotain kuin että karjut karjumistasi kunnes menetätä hermosi kun lapsilla on tylsää ja ne haluaa koko ajan vaan toisen leikeissä olevia leluja. Silloin lelut koppaan ja kaikki ulos! Ja sää osallistut ulkona lapsiesi tekemisiin: etsitte muurahaisia ja sammakoita. Selität ettei niitä saa kiusata koska niihinkin sattuu, samanlailla kun Liisukkaan aikasemmin.
Mikä tässä on vaikeaa? Se että SINÄ et saa olla niinkuin haluat?
Jos et saa olla rauhassa ja kaikki menee reisille niin on aika mennä omille matkoille ilman lapsia, ottaa etäisyyttä ja kaivata lapsia. Lapset hoitoon ja sinä lähdet kuntosalille purkaan paineita.
ja annoin sen todella pelata rajoituksetta vaikka kuinka monta tuntia päivässä. Silloin kun se ei auttanut, lukitsin riiviön muutamaksi tunniksi omaan huoneeseen.
Uskokaa tai älkää, nykyään kyseinen jätkä on mielestäni vallan kelvollinen kuudesluokkalainen pikkumurkku ;)
Ei mikään, anteeksi että olen väsynyt ja masentunut. Pitihän se tietää että joku taas tälläkin jutulla kiillottaa omaa sädekehäänsä.
ap.
tai koita etsiä työpaikka tjtn