Mistä apua shoppailuriippuvuuteen jos ei kuitenkaan osta velaksi?

En pysty lopettamaan nettishoppailua ja pystyn myöntämään tämän näin anonyymisti. Olen yli kymmenen vuoden ajan tykännyt ihan liikaa selailla nettikauppoja, mutta varsinkin viimen parin vuoden aikana harrastus on riistäytynyt käsistä kun nykyään tilailusta on tehty ihan naurettavan helppoa... En ole kuitenkaan veloissa tai huku (enää) laskuihin, koska hain itselleni esim. eston Klarnalla tilaamiseen. Pyrin siihen, että saan tällä hetkellä tilata vain suoraostolla eli ettei kertyisi mitään luottoa tai laskuja.

Välillä osamaksuja oli yli tonnin edestä lähinnä pelkkiä vaatteita ja asusteita... En kertonut tätä läheisille vaan havahduttuani tilanteeseen hoidin laskut pikkuhiljaa pois ja olen hieman ryhdistäytynyt. Huomaan kuitenkin olevani täysin dopamiinikoukussa liittyen tuohon sivujen selailuun ja haaveiluun. En kuitenkaan laita vaatteita nykyään yleensä ostoskoriin vaan ihan vain kirjanmerkkeihin (ilmeisesti aivoni palkitsevat minut jo tästäkin!?!) ja poistan vaatteen sieltä kirjanmerkeistä kun olen tullut järkiini. Jos taas sama tuote on pysynyt listalla todella pitkään ja edelleen tuntuu että "tarvitsen" sen, niin saatan ostaa kun on siihen oikeasti rahaa. No okei valehtelin, aika usein tilaan laskulle edelleen mutta niin että niitä on vain ihan max pari kerrallaan. Näitä "tarpeita" kun vaan on ihan joka viikko ja kuukausi, enkä esim. pysty pitämään vaatekaappeja järjestyksessä.

Mä vaan olen kyllästynyt tähän että ajatukset pyörii materian ja kuluttamisen ympärillä. Nautin siitä siis sellaisella addiktion tasolla mutta järjellä ajateltuna hävettää. Piilotan paketit enkä todellakaan kehtaisi kellekään kertoa millaisia määriä kaikkea uutta olen tänäkin vuonna jo tilannut. En tykkää kiertää kauppoja livenä vaan nettikaupat on se juttu, yksin kotona hiljaisuudessa. Varsinkin iltaisin rakastan sitä selailua... Mun elämä ei edes ole mitenkään tyhjää, mutta en vain pysty lopettamaan häpeästä huolimatta. Impulsiivisuutta on muissakin asioissa paljon mutta olen kuitenkin onnistunut samaan aikaan pitämään elämänhallinnasta kiinni. Leikin ikään kuin reunalla vähän väliä, kuitenkaan tippumatta.

Onko noille sivuille mahdollista asentaa jotain lapsilukkoja esim. nettiliittymän toimesta? Jos marssin operaattorini liikkeeseen ja selitän heille tilanteen, voivatko he peukaloida nettiasetuksiani niin etten pääse tiettyjen kauppojen sivuille ollenkaan? Mitään velkajärjestelyä tai muuta apua pankilta en siis tarvitse, luojan kiitos. Mitään pikavippejä en myöskään ole koskaan ottanut enkä omista luottokorttia. Käyn töissä mutta elän tämän asian takia ihan kädestä suuhun ja välillä mietin miten mukavaa olisi saada edes hieman säästöjä oikeasti tärkeiden asioiden varalle. Nyt koronan aikana kun rahaa ei mene edes mihinkään kokemuksiin, matkoihin tai ulkona käymiseen jne nuo paketit tuovat tarpeettoman suurta iloa arkeen... Kaiken päälle olen vielä painon suhteen sellainen jojoilija että vanhat vaatteet ovat vähän väliä liian pieniä tai liian väljiä. Sekin syy ostaa esim. uudet farkut vähän väliä kun aina ne joko repeää haaroista tai vanhat on väärän kokoiset. Huoh sanokaa etten ole yksin!!!

Onko joku "parantunut" tällaisesta jollakin muullakin kuin "itseään niskasta kiinni ottamisella"? Entä jos sitä kuuluisaa itsekuria ei vain meinaa löytyä, kannattaako sitä jäädä loputtomiin odottamaan? Auttaako meditointi tällaiseen? Terapiaan tämä ongelma ei kai ole tarpeeksi iso ongelma... Älkää haukkuko, koska sätin itseäni tästä jo ihan tarpeeksi. Tuomitsen itsekin liiallisen kuluttamisen mutta välillä puolustelen itselleni omaa riippuvuuttani esim. sillä ettei minulla kuitenkaan ole autoa tai lapsia. Ei kai niitä nyt voi tullakaan, kun olen ostanut varmasti jo auton edestä kaikkea ihan muuta kuin oman elämäni typerä Carrie Bradshaw konsanaan :(