Teille jotka aloittaneet uuden suhteen avioliittonne aikana

Ei ole tällä hetkellä kokemusta tuollaisesta tilanteesta, mutta kuvittelen, että odottaisin sopivaa rauhallista hetkeä ennen kuin kertoisin. Pohjustaisin tilannetta jo aiemmin jollain tavalla, ettei uutinen tulisi täytenä shokkina. Puhuisin asiasta ensin puolisolleni ja sitten vasta lapsille. Antaisin keskustelutilanteelle aikaa ja ottaisin vastaan reaktiot kuunnellen tuli mitä tuli. Heillä olisi oikeus tuntea kaikkia asian esiin nostattamia tunteita avoimesti. Tuntisin valtavaa syyllisyyttä, joka toivottavasti vähenisi ajanmyötä.

Ne uudet esitellään "kaverina" ja kuvitellaan, etteivät lapset tajua yhtään mitään.

Ottaisin ensin eron. Pitäisin uuden suhteen salassa vielä puoli vuotta virallisen eron jälkeen. Se hajottaa totaalisesti, kun kuulee puolison pettäneen avioliiton aikana. Älä tee sellaista kellekään.

Kerroin lapsille vasta vuoden kuluttua erilleen muuttamisesta. Ja virallisesti oltiin parisuhteessa sen jälkeen, kun avioeropaperit oli saatu.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:55"]Kerroin lapsille vasta vuoden kuluttua erilleen muuttamisesta. Ja virallisesti oltiin parisuhteessa sen jälkeen, kun avioeropaperit oli saatu.
[/quote] Enkä pidä tätä uutta suhdetta syynä avioliiton rikkoutumiseen. Elämä oli ihan helvettiä kaikille sen liiton aikana. Itsetuntoni oli niin nollissa, etten pystynyt eroamaan ennen kuin tapasin ihmisen, joka nosti mut sieltä suosta.

Entä miten lapset ottivat eronne ylipäätään? Sen, että muutitte pois yhteisestä kodista tai että puolisonne muutti pois? Oliko se lapsille hirveän vaikeaa, ja miten kestitte lasten surun? Tuliko heiltä syytöksiä? Oireilivatko he? -ap

Uusi puoliso ei liittynyt mitenkään meidän perheeseen ja sen ongelmiin. 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:58"]Entä miten lapset ottivat eronne ylipäätään? Sen, että muutitte pois yhteisestä kodista tai että puolisonne muutti pois? Oliko se lapsille hirveän vaikeaa, ja miten kestitte lasten surun? Tuliko heiltä syytöksiä? Oireilivatko he? -ap
[/quote] Oli kaikille helpotus. Meillä oli ihan sairaita riitoja ja lapset olivat itkuisia ja ahdistuneita. Joskus ovat kyselleet, että miksi ei voida asua yhdessä.

Ystäväperheen tilannetta sivusta seurattia ja jatkuvaa tukea vuosia antaneena vastaukseni on, että lapset ja ja jätetty osapuoli menevät tosi rikki. Uusi kumppani ei osaa edes arvata, millaiseen soppaan päätyy eikä osaa, pysty, halua elää tällaisessa kuviossa, jossa lapset tarvitsevat kaiken avun, huomion ja tuen 24/7 joka toinen viikko.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:58"]

Entä miten lapset ottivat eronne ylipäätään? Sen, että muutitte pois yhteisestä kodista tai että puolisonne muutti pois? Oliko se lapsille hirveän vaikeaa, ja miten kestitte lasten surun? Tuliko heiltä syytöksiä? Oireilivatko he? -ap

[/quote]

Lapsi oli kokoajan tuntoaistit herkillä mikä on kodin tunnelma niin helpotushan se ero oli.  Nyt lapsi on iloinen pirpana, jolla on kaksi kotia, jossa hyvinvoivat vanhemmat. Puolivuotta erosta. Molemmilla uudet puolisot, jotka pidetään etäällä lapsesta, ja sopeuduttu lapsi tahtiseen rytmiin.

minä vaihdoin aikanaan miestä ns. Lennosta. Kun ex-mies lähti, tuli uusi mies samalla ovenavauksella (no okei oiskohan 2pvä mennyt). Ihan avoimesti olivat suhteessa.
Ex-puoliso on toipunut hyvin, joskaan ei enää näe lapsia hirveän usein. Saattaa pitää pitkiäkin taukoja, työ ja uusi rakkaus on täyttänyt hänen elämänsä. Kivat hänelle, huono lapsille. Lapset viihtyvät myös isänsä luona, varsinkin nuorin tekee kovasti muuttoa sinne.
Jos olen täysin rehellinen niin lapset eivät ole vieläkään toipuneet erosta. Yökastelua, turvattomuutta, toivovat avoimesti että nykyinen mies ja meidän yhteinen lapsi muuttaisivat pois, nuorin taas toivoo että isi asuisi meidän kanssa tai et uusi mies olis hänen isi. Erosta nyt 6v

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 12:08"]minä vaihdoin aikanaan miestä ns. Lennosta. Kun ex-mies lähti, tuli uusi mies samalla ovenavauksella (no okei oiskohan 2pvä mennyt). Ihan avoimesti olivat suhteessa.
Ex-puoliso on toipunut hyvin, joskaan ei enää näe lapsia hirveän usein. Saattaa pitää pitkiäkin taukoja, työ ja uusi rakkaus on täyttänyt hänen elämänsä. Kivat hänelle, huono lapsille. Lapset viihtyvät myös isänsä luona, varsinkin nuorin tekee kovasti muuttoa sinne.
Jos olen täysin rehellinen niin lapset eivät ole vieläkään toipuneet erosta. Yökastelua, turvattomuutta, toivovat avoimesti että nykyinen mies ja meidän yhteinen lapsi muuttaisivat pois, nuorin taas toivoo että isi asuisi meidän kanssa tai et uusi mies olis hänen isi. Erosta nyt 6v
[/quote] Tässä on kyllä ollut itsekkyys huipussaan. Miksi pitää muuttaa heti yhteen? Miltä itsestäsi tuntuisi, jos teille muuttaisi yhtäkkiä joku täysin vieras ihminen ja samalla oven avauksella yksi tärkeimmistä pois?

Minäkin haluaisin tietää.

hys, hys....