Kuinka menetellä vauvan eroahdistuksen kanssa?

Puolivuotias vauva on todella kiinni ihmisissä nyt. Ei siis ole pelkästään äidin (minun) perääni, kunhan hänen seurassaan on kuitenkin joku. Toki se pääasiassa ilmenee minulle, sillä asumme vauvan kanssa kaksin ja olemme valtaosan ajasta keskenämme. Välillä, etenkin väsyneenä vauva saattaa kitistä perään vaikka olisin parin metrin päässä ja vauva osaa kyllä ryömiä eli pääsisi perään. Vauva ei vierasta ketään, eli jos on vaikka joku kylässä ja poistun näkyviltä niin eroahdistusta ei ilmene. Vain silloin, jos hän "jää yksin" (= menen esim. keittiöön, vessaan).
Kysymykseni on siis että tulisiko tuolloin aina palata vauvan luo ja ottaa hänet syliin/leikkiä hänen kanssaan vai voinko itkusta huolimatta mennä keittiöön (vauva siis koko ajan näkee sinne ja pääsisi kyllä perässä) ja jutella vauvalle samalla? Vai onko se vahingollista turvallisuuden tunteen kannalta? Miten tässä tulisi menetellä "oikein"?