Lue keskustelun säännöt.
Korona osoitti: ei mitään yhteistä ystävien kanssa?
06.09.2021 |
Olen koronan aikana huomannut, että minulla ei ole oikeastaan mitään yhteistä ystävieni kanssa. Aiemmin tämä on pysynyt piilossa, kun tapaamisiimme on aina sisältynyt jotain toimintaa: on käyty museoissa tai teatterissa, risteilyllä tai keikoilla. Juttelu on jäänyt lähinnä kuulumisten kertomiseen ja keikan tai muun esityksen kommentoimiseen.
Nyt tapaamiset ovat olleet lähes pelkkää juttelua joko ulkona kävelyllä tai pienellä porukalla jonkun kotona, joskus jopa Zoomissa. Olen kauhukseni huomannut että suurin osa puheenaiheista ei kiinnosta minua yhtään. Tämä ei ole koskaan aiemmin tullut esiin, kun yhteinen tekeminen on vienyt suurimman osan ajasta.
Esimerkiksi minua kiinnostaa lähinnä taide, arkkitehtuuri ja talouselämä esim. sijoittaminen, kyptovaluutat jne. En ole koskaan edes kuullut niistä näyttelijöistä tai laulajista joista muut kaverit puhuvat, eikä minua kiinnosta tippaakaan sisustaminen tai remontointi, jotka myös ovat yleisiä puheenaiheita kaveripiirissäni.
Lisäksi muutamat muut kaverit osaavat puhua käytännössä vain työstään, eikä minua kiinnosta kuunnella eskarin opetussuunnitelmaa tai terveyskeskuksen ihmissuhteita koskevaa luentoa. Muutama ei ole yli vuoteen osannut puhua mistään muusta kuin koronasta ja maskeista.
Onko muille käynyt näin? Minua oikeasti surettaa tämä tilanne. En ole aiemmin tajunnut, että minulla on näin vähän yhteistä ystävieni kanssa. Olen alkanut vältellä tapaamisia, koska nuo jutut saavat minut pitkästymään kuoliaaksi. Pitääkö tässä alkaa vain etsiä uusia kavereita?
Kommentit (10)
Minua kiinnostaa samat asiat kuin sinua ap. Olen ajatellut vaihtaa kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä ystäviä ole? Semmoisia, joiden kanssa ollaan kiinnostuneita toisistaan? Joiden kanssa ei tarvita yhteisiä rientoja kun nehän vain haittaavat keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ystäviä ole? Semmoisia, joiden kanssa ollaan kiinnostuneita toisistaan? Joiden kanssa ei tarvita yhteisiä rientoja kun nehän vain haittaavat keskustelua.
Luulin että on. Olemme kaikki hyvin aktiivisia ihmisiä, joten "riennot" ovat olleet juuri niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joihin kaikki ovat halunneet mennä ja niiden ohessa on myös juteltu. Melkein jokaisella on kotona lapsia, joten aikuisten kesken puuhailu kodin ulkopuolella on ollut varmasti kaikille jonkilainen henkireikä arjen keskellä.
Kuten otsikossa ilmaisin, korona on osoittanut että yhteistä keskusteltavaa ei tosiaan ole, vaikka yhteinen tekeminen on ollut virkistävää. Tämä tuli minulle yllätyksenä, ja juuri tämä on se ongelma.
Osa vastaajista onkin näköjään kokenut samaa. Kurja tilanne, mutta toisaalta on lohdullista huomata että en ole asian kanssa yksin.
-ap
Mä kyllä tiesin, että mun kavereissa on monenlaista vipeltäjään ja aika paljon alkoholi siivittää ystävyttä. En nyt heti silti ole etsimässä uusia frendejä, kun kivoja nämäkin ovat. Kärsin tosin kroonisesta yksinäisyydestä (huom. Kavereita, perhettä ja seuraa on), kun ei löydy saman henkistä seuraa, niin korona-aika ei tuonut tähän mitään uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman tajusin minäkin. Toisaalta tässä on varmasti itsekin muuttunut eikä enää kiinnosta samat asiat kuin ennen korona-aikaa vaan vihdoin olen saanut elämääni niitä asioita ja harrastuksia joihin ei ennen ollut aikaa.
Kun se aika meni ennen joutavissa riennoissa ja seurassa jota ei sitten todellisuudessa edes kaipaa.
No kyllähän moni vissiin huomasi, ettei puolisonkaan kanssa ole mitään yhteistä, kun suuri osa menoista poistui, joten sinänsä ei yllätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähän on hauskaa puhuttavaa kenenkään kanssa.
Eiköhän tämä ole aika yleinen ongelma.
Koit ,koitte ette ole samalla alltopitudella ystävien tai puolisoiden kanssa korona aikana.Pyuoliso ja ystävät vaihtoon.jokaisella on tämä yksi elämä,miksi roikuu selaisessa mikä ei tuota iloa?Ei tasapainoa vaan on ainainen valituksen kohde muille ?
Joo. Mä olen huomannut etten pidä kaveripiiristäni ilman alkoholia. On yleensä tavattu pubeissa tai terasseilla ja siellä parannettu maailmaa. Milloin on keskusteltu filosofiasta, milloin elämänkatsomuksista, milloin politiikasta, yhteiskunnan ilmiöistä. Joskus jonkun yksityksen elämän tai työn tilanteesta mutta aika vähän.
No nyt sitten tosiaan ei nämä selvin päin haluakaan jutella niitä yleisluontoisempia asioita. On mennyt joko arjesta jutteluun tai töistä, tai sitten tosiaan tyyliin jonkun viimeisemmäksi katsonut Netfliix sarjan hyvännäköisen näytteliijän kuolaamiseen teinityttömäisellä tavalla (ollaan nelikymppisiä). Ei kiinnosta oiken sellainen, tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi.